sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Fribourg ja Murten - sunnuntaikävelyä

Sunnuntai alkoi Suomi-Sveitsi -jääkiekko-ottelulla, joka sai kaksi kolmesta ylös sängystä huomattavan aikaisin. Onneksi Suomi voitti, ettei mennyt ihan koko päivä pilalle.

Aamupäivällä päätimme lähteä tutustumaan Fribourgin vanhaan kaupunkiin.


Kaupunki on kiva, vanha osa melko suuri ja korkeusero huomattava. Koska me olemme reippaita, kävelimme tietenkin alhaalta jokivarresta ylös kalliolle, kiertelimme kaupunkia ja tulimme maailman ainoalla jäteveden pyörittämällä funikulaarilla alas. Kyllä, siellä haisi.


Kotimatkalla kävimme vielä tunnelmallisessa Murtenin vanhassa kaupungissa muurien sisällä ihailemassa rakennuksia ja jokimaisemia.




Sveitsi ei ehkä sittenkään ole aina ollut puolueeton!

Kolme päivää Alpeilla - Crans Montana ja Siviez

Torstaina jätimme sateisen Fribourgin alueen ja suuntasimme vuorille, Valais'n alueelle. Koko matkan satoi ja oli harmaata. Poikkesimme kahville Montreux'n viehättävään järvenrantakaupunkiin, mutta kovin oli sekin harmaa tähän aikaan vuodesta. Iltapäivällä saavuimme Venthônen kylään ja majapaikkaamme La Flamandeen. Kolmen makuuhuoneen B&B, jossa joka huoneesta on uskomaton näköala laakson yli vuorille. Torstaina siitä tosin sai vain aavistuksen, sillä sumu ja räntäsade peitti näkymän melkein kokonaan.



Huone oli hyvä ja siisti, mutta missä muussa maassa B&B maksaa 165€/yö, varsinkaan kun sijainti ei ollut mitenkään keskeinen? Emäntä Nadine oli todella ystävällinen ja avulias, olisi jopa kuskannut meidät 10 km:n päähän Montanan kylään. Kieltäydyimme kohteliaasti, ajoimme kilometrin matkan funikulaarille ja matkasimme ylös tutkimaan kylää. Räntää ja vettä satoi, mutta saimme tietomme ja pizzatkin maistuivat. Funikulaarilla takaisin alas ja valmistautumaan perjantain urheiluihin.

Perjantaina tuhdin aamiaisen jälkeen ajoimme ylös Montanaan. Kari ja Esa lähtivät hiihtohissillä ylös ja minä kävellen talvivaelluspolkua Aminonan kylään.


Montanassa oli hyvin hoidetut talvivaellusreitit, joita pitkin pääsi ihan kengillä, lisäksi olisi ollut lumikenkäreittejä. Montanan ja Aminonan väliseen matkaan sain kulumaan yli neljä tuntia, sillä lumessa ylämäkeen tarpominen ei ole toipilaalle ihan kevyintä puuhaa. Ja aika usein oli ihan pakko pysähtyä henkäilemään maisemien kauneutta (puuskuttamisen lisäksi).





Aminonan hiihtohissin ala-aseman ravintolassa työskentelee tuttavani Celia, jonka kanssa jäin jutustelemaan miesväkeä mäestä odottaessani. Montanan rinteet eivät saaneet meidän laskettelijoilta kovin hyvää arviointia, sillä mäet olivat sohjoisia. Emäntämme selitti syynkin tähän, koko talvena ei ole ollut riittävästi pakkasta, jotta pohja olisi jäätynyt.

Lauantai oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Se näkyi myös Montanassa - kaikki parkkipaikat ja -talot olivat täynnä ja niihin jonotettiin kadulta asti. Poistuimme alueelta ja yritimme laakson toiselle puolelle Nendaziin, mutta sama juttu sielläkin. Lopulta päädyimme Siviezin pieneen keskukseen, josta lähinnä vahingossa saimme parkkipaikan ja siinäkin meinasimme käsirysyyn joutua. Nopeat syövät hitaat -kulttuurissa ei pohjoismaisella kohteliaalla jonottamisella pääse mihinkään eikä säälipaikkoja ole jaossa. Monta tuntia ei Siviezizzä ehditty olla, mutta muutaman kerran ehtivät Kari ja Esa laskea. Illalla tulimme ruuhkassa kotiin Kleingurmelsiin.

Crans Montanaan täytyy päästä kesällä patikoimaan. Sitten taas uudestaan tähän alppiravintolaan:




keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulunviettoa Kleingurmelsissa

Joulunpyhät sujuivat rauhallisesti. Joulupäivänä käytiin pitkällä kävelylenkillä ja illalla syömässä paikallisessa ravintolassa. Taas kerran unohtui sanakirja matkasta ja oltiin jo tilaamassa hevosta pääruoaksi, kun paikalle saapui tarjoilija, joka osasi sen verran englantia, että osasi lihan nimen kääntää. Tilaus muuttui sitten lampaaksi ja naudaksi. Hurjan hyvää ja ruokaa oli riittävästi.

Tapaninpäivän aamuna satoi vettä kaatamalla, mutta aamupäivän aikana alkoi aurinko paistaa. Kävin kuvaamassa vaihtokotiamme takapihaltakin päin.


Ikkunalaudoillakin on joulua koristeltu.


Ajelimme sitten Schwarzseelle, jossa on lähin laskettelukeskus. Tiesimme, että sinne ei laskemaan kannata lähteä, mutta tarkoitus oli kävellä järven ympäri. Mäessä oli kyllä laskijoita, vaikka nurmikko paistoi läpi ja vettä satoi kaatamalla. Me palasimme kuitenkin saman tien kotiin ruokakaupan kautta.

Kävimme vielä ulkoilemassa kotinurkilla, pyörillä ja kävellen. Maisemat ovat viehättäviä ja täällä on tosi paljon pieniä maatiloja.

 


Nyt sitten vain kokkaillaan ja pakkaillaan huomenna alkavaa Crans Montanan retkeä varten. Toivottavasti teilläkin kaikilla joulu sujui leppoisasti!

tiistai 25. joulukuuta 2012

Jouluaatto Gstaadissa

Aattoaamuna herätys oli varhain. Täältä meidän lähialueilta kun on lumet sulaneet kokonaan, päätimme lähteä Gstaadin laskettelualueelle. Täältä on sinne noin puolentoista tunnin ajomatka. Valitsimme alueen kylistä sen, jossa tiedotuksen mukaan oli eniten rinteitä ja hissejä avoinna. Suuntasimme siis Saanenmöseriin, joka on Gstaadin kylästä vielä vähän eteenpäin vuoristosolaan.

Aika vaikea oli tietää, mitä pitäisi päälle pukea. Lämmintä oli kuitenkin luvattu iltapäivälle +11C. Melkein heti vaatteita vietiinkin takaisin autolle. Karille ja Esalle ostettiin päiväliput ja minulle suksettomalle yksi ylösnousu.

Tästä se ensimmäinen päivä alppilaskettelua alkoi:


Minä olin etukäteen tutkinut alueen talvivaelluskarttaa ja sen mukaan tuolta huipulta meni talvivaellusreitti Gstaadin kylään. Ensin piti kuitenkin päästä kahville, sillä mitään rinneravintoloita ei ollut odotettavissa minun reittini varrella. Lähellä olevan ravintolan terassilla paistateltiin päivää upeissa maisemissa.



Reittini lähti ravintolan nurkalta. Edellisen lumisateen jälkeen sitä ei tosin ollut kukaan kävellyt eikä reittiä oltu avattu, joten lumessa joutui tarpomaan. Edelläni käveli kuitenkin onneksi kolmihenkinen porukka, mikä helpotti minun menoani kiitettävästi. Noin puolen tunnin jälkeen he kuitenkin saivat tarpeekseen ja kääntyivät takaisin. Tunnin tarpomisen jälkeen en enää tiennyt, mihin olisi pitänyt suunnata (paitsi alas). Siihen asti oli näkynyt ihan selvät jäljet, mihin reitti oli alunperin avattu, mutta avoimella paikalla jäljet katosivat ja rinne alaspäin oli melko jyrkkä. Takaisin hissille siis. Ei se silti haitannut, maisemat olivat upeita koko matkan eikä niitä olisi alhaalta kylästä nähnyt.


Tuolihissillä pidempi lasku ja sitten tietä pitkin alas kylään. Alhaalla olevat talvivaellusreitit olivat hyvin merkittyjä ja paljon käveltyjä, joten jatkoin aikani kuluksi matkaa viereiseen Schönriedin kylään. Hiihtoladut olivat erinomaisessa kunnossa ja ulkoilijoita oli paljon.


Rinteet eivät ole valaistuja, joten hissit suljetaan klo 16.30. Muutenkin kuulemma lämpö muutti iltapäivällä rinteet huonompikuntoisiksi.

Hieno päivä, sitten kotiin tarkistamaan lämpötila. Täällä oli sisälämpötila +25C. Me, jotka olemme tottuneet +20:een, olimme aivan tuskissamme. Sveitsiläiset tietenkin palelivat meillä. Pari päivää sitten lähettelimme molempiin suuntiin lämmönsäätöohjeita. Ja hurraa, olimme päässeet nyt +23:een!

Illalla täällä oli aika väsynyttä väkeä, iPadilta katseltiin Täällä Pohjantähden alla ja mussutettiin pussillinen suklaata.

Bernissä shoppailemassa aatonaattona

Tässä kuva vaihtokodistamme kadulta päin. Tällä alueella pihat ovat todella pieniä, vaikka tilaa ympärillä on.



 Meidän kotimme on onneksi peränurkassa, joten talon takana on vähän maisemaakin. Me olemme kuitenkin juuri sellaisessa kolossa, että vuoret eivät tähän näy.


Sunnuntaina lähdimme Berniin täydentämään ruoka- ja urheiluvälinevarastoja. Ostoskeskuksessa menikin sitten ihan koko päivä, sillä Esan uusien laskettelusuksien saaminen käyttökuntoon kesti muutaman tunnin. Odotellessamme istuimme kahvilla ja ihmettelimme juustotiskejä. Ostimme myös possupaistin joulukinkun korvikkeeksi. Niin ja sitä sveitsiläistä suklaata.Tällä reissulla hämmennystä herätti se, että ostoskeskuksen parkkihalli oli maksullinen.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulumarkkinoilla Bullessa ja Fribourgin Stockan ruokaosastolla

Lauantaina oltiin aika aamu-unisia, mikä meillä tarkoittaa sitä, että minä nukuin melkein kahdeksaan ja muut kiskoin väkisin sängystä ennen puoltapäivää. Oli aika lähteä hankkimaan joulutarvikkeita.

Sitä ennen kuitenkin tutustuimme postimieheen, joka soitti ovikelloa. Puhui saksaa, Kari vastasi englanniksi ja postimies jatkoi ranskaksi. Ongelma oli kuitenkin se, että hän oli laittanut naapurin postia meille ja halusi laatikon avaimen siirtääkseen postit oikeaan laatikkoon. Seurasin tätä kommunikaatiota taustalta ja aika hauskaa oli, kun kumpikaan ei ymmärtänyt sanaakaan, mitä toinen sanoi.

Ensin kävimme Bullessa. Olin etukäteen nähnyt, että siellä on lähimmät vielä avoimet joulumarkkinat. Joulumarkkinat on kyllä vähän liioittelua, ei niitä kojuja ollut kovin monta. Ostettiin kuitenkin joululeipää ja -pitkoa. Ranskaksi. Ja niin väärin puhuttu ja puolet osoittelemalla, mutta tehtyä tuli, joten olen taas suunnattoman ylpeä itsestäni!


Bullesta palatessa poikkesimme Fribourgin keskustassa. Parkkeerauspainajainen, josta siitäkin sinnikkyydellä selvittiin. Etsimme kahvilaa ja päädyimme Starbucksiin. Niínpä, aikamoinen rimanalitus, mutta satoi vettä ja kahvihammasta kolotti. Ruokaostoksilla kävimme Manorin ruokaosastolla, joka oli aivan kuin kopio Stockmannin vastaavasta. Miten nuo tietyntyyppisten tavaratalojen ruokaosastot voivatkin olla niin samanlaiset ympäri Eurooppaa? Joulukinkkua sieltä ei kyllä löytynyt, mutta ostettiin olennaisimmat (sveitsiläistä suklaata ja viiniä ja lisukkeeksi pihvit ja hedelmiä).

Kotona kokkailtiin ja otettiin rauhallisesti. Ja nautittiin joulusisustuksesta. Sitä ei kyllä hotellijoulussa saisi.


Lähetin Willille sähköpostia, jossa kyselin matkalaukkujen kohtaloa ja ohjeita lämmön pienentämiseksi, täällä on nimittäin meille vähän liian kuuma. Vastaukseksi tuli tekstari, jossa pyydettiin Skypeen. Päätin kuitenkin olla huomaamatta sitä, sillä siinä kohdassa väsytti vietävästi ja viimeksi Skypessä vierähti kaksi tuntia. Kymmenen jälkeen koko väki oli peiton alla. Jos tontut täälläkin kurkkivat, pitivät meitä varmaan tosi kiltteinä.

Matka Sveitsiiin joulunviettoon

Perjantaina vihdoin pääsimme matkaan. Sitä ennen oli tietenkin normaali matkaanlähtöpaniikki. Kotia piti yrittää järjestellä joulukuntoon, auto vaati siivousta ja pakatakin piti. Yksi meistä teki töitä viimeiseen iltamyöhään saakka, toinen on toipilaana ja kolmas teini-ikäinen. Kaikki nuo seikat tuntuvasti haittaavat asioiden edistymistä. Mutta lentokoneet eivät odota, ainakaan matkustajia. Kentälle oli siis lähdettävä, ja ne hommat, jotka siinä vaiheessa oli tekemättä, on sitä edelleenkin.

Muutama muukin viime hetken paniikki aiheutti päänvaivaa. Täällä Sveitsissä astianpesukone hajosi pari päivää ennen lähtöä, ja me jo pelkäsimme joutuvamme käsin tiskaamaan joulunpyhät, mutta uusi kone löytyi ja asennusfirma kävi sen asentamassa, joten nyt meillä on upouusi tiskari. Meillä taas kävi niin, että olimme sopineet menevämme kentälle toisella MB Vianolla, jotta vaihtareiden kaikki matkatavarat mahtuisivat kyytiin. Vaihtoon luvatussa Accordissani on aika pieni takaluukku, joten se ei olisi luultavasti riittänyt. Toinen Viano oli tarkoitus myydä, mutta yhtäkkiä yllättäen kävi niin, että molemmat kävivät kaupaksi noin viikko ennen matkaa. Lähetin Willille ja Ulrikelle viestin, jossa pyysin tarkennusta matkalaukkujen määrään, jotta voisin selvittää, mahtuvatko ne Hondaan. Lupasin kuitenkin, että me maksamme taksin lentokentältä meille ja takaisin, jos näin ei ole. Vastaus oli niin herkullinen, että ihan pakko laittaa se tähän:

 Hi Nina,
 what we hear for crasy things from you?! We are shocked a litte bit!
 Will there drive taxis in the middle of the night?
 We hope, that the Honda is not a small car like a Opel Corsa. What for
 a car is it?
 We come to have winter holiday, so we have a lot of luggage:
 1 piece baggage 82*54*29 cm
 1 piece baggage 75*48*29 cm
 2 pieces baggages 76*61*25 cm each one and
 4 pieces rucksacks 52*40*25 cm each one.
 Also we go to visit friends in Espoo for a few days. You know! Please think
 about renting a car for us on your money.
 We look forward to your reply.

Best wishes
 Willi and Ulrike

Huh huh! Piti hengähtää tovi, ennen kuin aloin vastata, että vaihtoauto ei ole oikeasti muuttunut, kyse on vain lentokenttämatkoista ja että kyllä Suomessa taksit ihan ajavat yölläkin... Tiettyyn rajaan asti epäkohteliaisuuden voi laittaa puutteellisen kielitaidon piikkiin, mutta tuossa nyt kyllä mielestäni raja ylittyi. Mutta asia saatiin selvitettyä.

Meidän matka sujui ihan kohtuullisesti. Lensimme Turusta Kööpenhaminan kautta Geneveen. Kööpenhaminassa tosin istuimme kentällä koneessa tunnin, kapteenin mukaan ilmastointia korjattiin. Aika kauhean metelin se ilmastointi piti joka kerran, kun yritettiin lähteä liikkeelle. Joka tapauksessa matkaan päästiin ja Geneveen saavuttiin vajaan tunnin myöhässä. Matkatavaroita odottaessamme availimme puhelimiamme. Minulle oli tekstiviesti Williltä, että avaimet ovat luukulla 90, joka sulkeutuu klo 20.30. Kello oli siinä vaiheessa 20.20! Muutama ylimääräinen sydämentykytys, jätin pojat odottamaan laukkuja ja rynnistin ulos ja lähtevien lentojen kerrokseen. Ajoissa ehdin ja avaimeni sain, mutta olisi tuossakin helposti voinut käydä niin, että olisimme odottaneet yön Genevessä. Kun sitten odottelin saapuvien ovella Karia ja Esaa, huomasin myös,että laukkutarrojen vastakappaleet olivat käsilaukussani. Olisi siitäkin hauska soppa syntynyt, jos ne laukut eivät olisi tulleetkaan ja miehet olisivat ilman kuitteja yrittäneet saada lentokenttähenkilökuntaa uskomaan, että kyllä meillä kolme laukkua oli.

Laukut kuitenkin  tulivat ja sitten lenkkeilimme kolmen laukun ja suksipussin kanssa vihoviimeiseen parkkitaloon, johon Willi oli saksalaisella säästäväisyydellä auton jättänyt. Tarkistin asian, terminaalin viereen pysäköiminen olisi maksanut kolmisen euroa enemmän vuorokaudelta ja nyt auto oli siellä muutaman tunnin. Auto löytyi: tiedossamme oli kerroksen, rivin ja autopaikan numerot sekä auton merkki, malli ja väri. Mutta jos olisimme onnistuneet olemaan sen noilla tiedoilla löytämättä, antenniin oli sidottu iloinen oranssinen Halloween-nauha, josta oli myös malli saamassamme kirjekuoressa.

Ajomatkaa oli puolisentoista tuntia, kaikki sujui hyvin. Pääsimme kotiin ja kaivoimme pakastimesta meille luvatut pizzat ja tutustuimme vähän joulukotiimme 2012. Talo on iso ja vähän liiankin siisti ja steriili. Nyt on taas sitä siivouspalvelua ikävä, miten me ikinä saadaan tämä kämppä kiiltämään näin kahden viikon päästä? Joulua on laitettu oikein kauniisti ja paljon, tässä osa olohuoneesta:


Lunta täällä oli vielä viime viikolla 25 cm, nyt ei mitään ole jäljellä ja lämpötila on plussan puolella. Ulkonakin on koristeltu joulua:


Alue on rauhallinen, muutaman omakotitalon rypäs maaseudulla:


Sveitsiläisten matka ei sujunut aivan yhtä hyvin kuin meidän: yöllä tuli viesti puoli kolmelta Suomen aikaa, että olivat parin tunnin myöhästymisen jälkeen perillä ja neljästä matkalaukusta yksi oli tullut Turkuun asti. Se olisi kyllä sinne Hondaankin mahtunut!

Perillä, asetuttu taloksi ja loma voi alkaa!

lauantai 24. marraskuuta 2012

Hyvä kodinvaihtoilmoitus

Joskus kodinvaihtosivustoilla näkee todella surkeita ilmoituksia. Ennen oman sivun laatimista kannattaa selailla kriittisesti muiden sivuja ja miettiä, mitä itse haluaisi lukea ja nähdä mahdollisesta vaihtokodistaan.

1. KUVAT

Kuvia kannattaa ottaa sekä ulkoa että sisältä ja mielellään eri vuodenaikoina (tai lisätä kuvia vuodenaikojen vaihtuessa). Jos pihalla on uima-allas, trampoliini tai vaikka hieno grilli, se saattaa kiinnittää jonkun huomion. Yksittäisten kasvien kuvaamista en ihan ymmärrä, harvempi vaihtaa kotia hoitaakseen toisen puutarhaa, mutta olen kyllä nähnyt yhden ilmoituksen, jossa luki, että ei maisemoimattomia pihoja, kiitos.

Sisätiloista kiinnostanee lähinnä keittiön varustetaso ja siisteys sekä oleskelu- ja peseytymistilat. Suomalaisen kannattaa kuvata saunansa, se on luksusta ulkomaalaisille. Eikä kysymyksessä suinkaan tarvitse olla kylpylätason höyryhuone.

Monet laittavat kuvia myös perheestään. Me emme ole siihen ryhtyneet, sillä emme mielellämme jaa potrettejamme vapaasti internetissä. Joidenkin mielestä ilmeisesti heidän lapsensa ovat niin somia että se lisää heidän kotinsa viehätysvoimaa, vaikka useimmat toivonevat, että lapset eivät sisälly vaihtoon! Kun vaihdosta on sovittu, lähetän yleensä meistä kuvan sähköpostilla. Tämä väki kun ei ole niin kaunista, että sillä ketään houkuteltaisiin.

Sivuston salliman kuvamäärän puitteissa kannattaa myös laittaa kuvia ympäristöstä, luonnosta tai kaupungista. Meidän ilmoitusta kaunistaa muutama muumi.

2. TEKSTI

Jos hallitsee useampia kieliä, teksti kannattaa kirjoittaa niillä, varsinkin jos haluaa vaihtoon tietynkieliselle alueelle. Jos tavoittelee Ranskaa, mahdollisuudet kasvavat hurjasti, jos pystyy kommunikoimaan ranskaksi.

Kodista kannattaa kirjoittaa selkeästi, hyviä puolia korostaen ja ehdottoman rehellisesti. Miksi kertoisi, että pihalla on kaasugrilli, jos se ei toimi? Huoneista ja varusteista siis selkeä kuvaus, myös esim. urheiluvälineista, joita voi antaa lainaksi vaihtoperheelle. Polkupyörien lukumäärä saattaa myös olla tärkeä.

Kotikaupungin tai -alueen matkailutoimiston sivuille voi myös laittaa linkkejä. Sieltä ilmoitusta selailevat löytävät usein haluamaansa tietoa siitä, mitä juuri sinun alueellasi voi harrastaa ja kuvia.

Välttäisin liian pitkän ilmoituksen tekemistä. Joskus näkee mahdottoman pitkiä sepustuksia, jotka mitä ilmeisemmin on kopioitu jostain kaupunkia tai aluetta mainostavasta sivustosta. Väsyttävää ja turhauttavaa! Linkitä mieluummin.

3. OMAT TOIVOMUKSET

Sivulle lisätään myös omat kohde- ja ajankohtatoivomukset. Kohteeksi voi tietenkin laittaa, että on avoin kaikille ehdotuksille, mutta kannattaa ottaa huomioon, että monet hakevat vaihtokotia etsimällä omalle alueelleen haluavia. Ellei erittele kohteita, ei osu näihin haaveihin. Monet ovat sidottuja koulujen loma-aikoihin, joten jos siinä voi joustaa, mahdollisuuksia on paljon enemmän.

torstai 22. marraskuuta 2012

Lomakotia voi vaihtaa, vahtia tai vuokrata

Aikaisempina vuosina olemme useita kertoja vuokranneet loma-asuntoja ulkomailta ja Suomesta. Hotelliin verrattuna se on tietenkin hyvä vaihtoehto, jos haluaa enemmän tilaa ja mahdollisuuden kokkailla loman aikana, viettää aikaa omalla pihalla ja muuta mukavaa, mitä kokonainen asunto tai talo antaa verrattuna hotellihuoneeseen. Tämä on varmasti kaikkein helpoin vaihtoehto, ei tarvitse muuta kuin valita sopiva asunto haluamaltaan paikalta, maksaa se ja ilmestyä paikalle sovittuna päivänä.

Kodin vaihtaminen on jo hieman monimutkaisempi juttu: on löydettävä sopiva asunto haluamastaan lomakohteesta ja saatava asunnon omistaja haluamaan viettää lomansa sinun kodissasi. Kotisi sijainnista, koosta ja varusteista riippuen tämän helppous vaihtelee. Etuina vuokraamiseen on se, että vaihto on ilmaista, yleensä saat kaupan päälle auton ja lisäksi joku pitää huolta sinun kodistasi lomaillessasi.

Näiden kahden välimuoto on talonvahtina toimiminen (house sitting). Siinä lupaudut viettämään tietyn ajan jonkun toisen kodissa hänen poissaollessaan, mutta kukaan ei tule sinun kotiisi. Vaihtoa kevyempi versio, jos olet huolestunut oman kotisi sopivuudesta tai siisteydestä. Talonvahdeilta yleensä edellytetään jotain, useimmiten lemmikistä huolehtimista, mutta ihan pahalta ei kuulostaisi viettää vaikka kolmea talvikuukautta ilmaiseksi Australiassa sillä hinnalla, että ruokkii jonkun kissaa tai ajaa nurmikkoa. Näitäkin sivustoja on netissä useita, esim. www.mindmyhouse.com . Jos joku on kokeillut tällaista, kuulisin mielelläni kokemuksia! Allergioiden vuoksi meidän perhe ei lähtisi minkäälaiseen petsittingiin, mutta eläintenystäville tuo voisi olla verraton mahdollisuus.

Kodinvaihtoneuvotteluja

Viime viikkoina vaihtoihin liittyvä kirjeenvaihto on ollut vilkasta. Espanjasta palattuamme viestittelimme muutaman kerran espanjalaisten vaihtareittemme kanssa. Vaikka sää lokakuussa(kin) oli aivan kamala, olivat kovasti viihtyneet meillä ja Varsinais-Suomessa. Saunan haluaisivat hekin rakentaa kotiinsa ja suomalaisen elämänmenon rauhallisuus viehättää. Vieraskirjassamme on kiitoksia ja jotai muuta tekstiä espanjaksi, en ole vielä löytänyt ketään tulkkaamaan tekstiä meille. Nyt jos Ryanair saisi aloitettua Gironan lennot uudestaan ensi kesäksi, voisimme vaikka tehdä saman vaihdon uudestaan. On mielenterveydelle todella hyväksi päästä pois tästä pimeydestä lokakuussa, vaikka vain viikoksikin. Kuva on kadulta Platja d'Aron kotimme sisäänkäynnille.


Muutamia vaihtopyyntöjä on tullut. Sveitsiläinen perhe Geneven järven laitamilta halusi vaihtaa pääsiäisenä, mutta siihen emme valitettavasti pysty, sillä pääsiäisen tienoilla on luvassa melkoisesti työkiireitä. Irlantilaisen perheen kanssa teimme jo sopimuksenkin siten, että he olisivat tulleet meille 10 päiväksi kesäkuun lopulla (itse olisimme paenneet mökille) ja me olisimme sitten lomailleet heidän loma-asunnollaan Luoteis-Irlannissa lokakuussa, mutta he peruivat vaihdon muutaman päivän kuluttua, koska lentoyhteydet osoittautuivat hankaliksi ja koska niin monet paikat ovat juhannuksena suljettuina, että he eivät olisi ehtineet vierailla kaikissa haluamissaan kohteissa. Sääli, toivottavasti tuo saadaan toteutettua joskus myöhemmin, sillä kuvista päätellen sen maankolkan maisemat olisivat patikoijan mieleen.

Muutama kysely on tullut myös Ranskasta, ranskalaiset ovat kyllä todella aktiivisia kodinvaihtajia ja haluavat usein Suomeen. Viime viikolla tuli myös yksi viesti Uudesta Seelannista. Christchurchissä asuva nuori pari kirjoitti, että selatessaan Home Exchangen sivuja he olivat päätyneet meidän sivullemme ja toivovat voivansa vaihtaa kotia kanssamme. Meitä pyydettiin ottamaan yhteyttä, jos haluamme vaihtaa heidän kanssaan. Mielellään saisimme myös tutustua heihin Facebookin ja Twitterin kautta. Siinä aamuyön tunteina sairasvuoteella valvoessani vastasin saman tien, että seuraava ajankohta, josta voisimme keskustella, olisi joulu 2013. Vastaus tuli välittömästi: Hyvä idea, ollaan yhteyksissä ensi vuoden puolivälissä ja keskustellaan lisää. Lähetin uuden viestin, jossa pyysin vähän tarkentamaan, millaisesta vaihdosta he olisivat kiinnostuneita. Vastausta ei sitten enää kuulunutkaan. Nyt tämä sama perhe kertoo Twitterissä, että ovat saaneet melkein 1000 fania FB-sivulleen. Ilmeisesti viestien tarkoituksena ei ollutkaan todellinen vaihto vaan hankkia yleisöä sivustoille, joilla he ilmeisesti elättävät itsensä. Perheen blogiin ilmestyi muutama päivä tuon jälkeen kirjoitus joulunvietosta ulkomailla, taisin siis antaa vielä ideankin. Melkein vastasin tuohon Twitter-päivitykseen jotain nasevaa, mutta päätin sitten jättää sikseen. Sosiaalisen median maailma on peliä, jonka säännöissä ja käänteissä olisi paljon opittavaa. Tässä yksi heidän kotiseutukuvistaan ja myönnän, että matkakuume siihenkin suuntaan on lisääntynyt. Koululaisena kirjoittelin 10 vuotta Christchurchissä asuvan tytön kanssa.


Nyt sitten vain odotellaan jouluista matkaa Sveitsiin. Viime viikonloppuna jännitettiin SAS:n kohtaloa, meillä kun on lennot ostettu sieltä. Sunnuntai-iltana saimme huokaista helpotuksesta, yhtiö ei sitten mennytkään konkurssiin ja kaikki näytti hyvältä. Eilen eBookerilta kuitenkin soitettiin, että SAS on perunut Tukholma-Turku -lentoja ja meidän kotiinpaluumme on mutkistunut. Nyt tässä kävikin sitten niin, että lennämme jo torstai-iltana Kööpenhaminaan, yövymme Kastrupin Hiltonissa ja jatkamme aamulla Turkuun. Kiva lisäkustannus matkaan, mutta parempi tuokin kuin kokonaan peruuntuminen. Kyselin kyllä oikeuksiamme, mutta ilmeisesti ainoa sellainen olisi lennon peruuttaminen ja rahojen takaisin saaminen. Kyseisinä päivinä Finnairilla lentäminen maksaisi melkein tuplasti sen, mitä olemme lennoista keväällä maksaneet, joten poissuljettu on tuokin vaihtoehto.

Sveitsiläinen isäntämme lähetti hurjan listan siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Alkoi oikein ahdistaa sääntölista. Toistaiseksi en kovin paljon ole vastaillut, mutta kun listaan sisältyi auton siivoaminen sisältä viimeisenä päivänä jossain auton pesupaikassa, lähetin ehdotuksen, että jospa jätettäisiin se auton siivoaminen auton omistajille. Meillä nyt ei muutenkaan ihan joka viikko autoja imuroida (saa lukea rivien välistä), eivätkä ne ihan kauheasti likastukaan, koska sääntöjen mukaan sveitsiläisten autossa ei saa syödä mitään ja juodakin vain vettä, jos ihan pakko on. No, kaikki menee varmaan oikein hyvin, mutta olenpa taas oppinut jotain. Jos liiallinen suurpiirteisyys voi vaihtoperheessä olla vähän arveluttavaa, sitä voi olla myös liiallinen tarkkuus. Ehkä tuossa takana on jokin huono kokemus tai sitten vain on muutama ruuvi liian kireällä.

torstai 25. lokakuuta 2012

Sunnuntai Barcelonassa ja sitten kotiin

Suunnitelmien mukaisesti vietimme sunnuntain Barcelonassa. Päivä sujui leppoisasti, kävelimme La Ramblalla ja muuallakin kaupungilla, kävimme kahvilla ja yritimme Sagrada Familiaan. Jonotus olisi luultavasti kestänyt tunteja, joten tämä pyhättö saa odottaa seuraavaa Barcelonan matkaamme.



Maanantaina pikainen aamulenkki rantapolulla, vaihtokodin järjestely, pakkaukset ja suunta Gironan lentokentälle. Matka sujui hyvin, Pirjo ja auto odottivat lentokentällä ja koti oli moitteettomassa kunnossa.

Tiistaina ja keskiviikkona vielä vähän viestiteltiin ja molemmin puolin kiiteltiin espanjalaisten kanssa. Kaikki sujui jälleen kerran mainiosti! Tämän olisimme voineet tehdä vuoden kuluttua uudelleenkin, mutta ikävä kyllä nyt tuli uutinen, että Ryanair lopettaa Turun lennot kokonaan.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Girona ja Tossa de Mar

Perjantaina sateli aamulla. Ennen puolta päivää lähdimme ajelemaan Gironaan. Kaupunki on pieni, mutta sen vanha osa todella viehättävä. Kahvin ja kreppilounaan välissä kävelimme pitkin kapeita kujia, ihastelimme vanhaa katedraalia ja arabikylpylää. Kameran näyttö otti omaa lomaa, joten kuvia näppäiltiin sokkona.


Iltapäivä vietettiinkin sitten Gironan keskussairaalan ensiavussa, mutta selvittiin säikähdyksellä ja kaikki on hyvin. Aika monta vuotta menikin tässä välissä ettei tutustuttu ulkomaiden sairaanhoitokulttuureihin.

Illalla kotimatkalla uskaltauduttiin ostoksille supermarketin kalatiskille. Yhtään ei tiedetty, mitä hankittiin, mutta kotona avattiin Pablon maustekaappi, laitettiin file uuniin ja hyvää tuli. Nettisanakirja väittää, että ahventa syötiin. Siltä se maistuikin, mutta yhdestä fileestä siis riitti meille kolmelle. Siinä samassa nautittiin isäntien meille jättämä cava-pullo, eikä huonoa ollut sekään.

Lauantaina näytti taas sateiselta. Lähdimme retkeilemään etelään rannikon serpentiinitietä pitkin. Varsinainen iso tie meni vielä ihan sujuvasti, mutta poikkeama vanhalle luostarille oli vähän liikaa, sillä sumu oli ylhäällä niin sakea, että eteen ei juuri nähnyt. Uhkasin jo tulla kävellen alas, niin paljon hirvitti mutkat sumussa. Kuulemma aivan naurettavaa ja hysteeristä.



Mutkittelujen jälkeen päädyimme Tossa de Marin rannikkokaupunkiin. Se oli kyllä näistä nähdyistä rannikon lomakaupungeista mielenkiintoisin. Taas kapeita kujia ja vanhan linnoituksen rauniot kukkulan laella. Eikä loppujen lopuksi kastuttu kertaakaan, vaikka välillä pahalta näyttikin.



Nyt lähdetään päivälliselle ja huomenna olisi tarkoitus ajella Barcelonaan.


perjantai 19. lokakuuta 2012

Reipasta lomailua

Torstaina oli patikkaretken vuoro. Aamupäivällä vedettiin lenkkitamineet niskaan ja lähdettiin valloittamaan rannikkoreittiä Platja d'Arosta S'Agaron kautta Sant Feliu de Guixolsiin. Taivas oli pilvessä, sateen mahdollisuus 67%, mutta emme luovuttaneet. Ensin kävelimme Platja d'Aron rannan eteläpäähän, missä ohjeemme kehoitti ylittämään joen siltaa pitkin. Aivan rannassa oli kuitenkin hiekkakaistale, jota pitkin ajattelimme ohittaa paikan ja säästää aikaa. Patikoijan kultainen sääntö: Älä oikaise, pieleen menee kuitenkin. Niin kävi nytkin. Minä upposin nilkkojani myöten märkään hiekkaan, Kari teki väistöliikkeen ja sai aallon jaloilleen. Olimme ihan alkumatkassa, kolmisen tuntia matkaa edessä ja joka lenkkarissa litra vettä ja puoli kiloa hiekkaa.Eipä tarvittu nilkkapainoja kuntoilun tehostamiseksi.

Platja d'Arosta S'Agaroon on rakennettu kävelypolku aivan rantaan. Koska sää oli syksyinen, saimme ihailla melkoisia tyrskyjä.



Maisemat olivat koko matkan aivan pökerryttäviä. Hidas eteneminen ei ihan kokonaan johtunut rapakunnosta, sillä paljon aikaa kului myös kuvaamiseen ja ihastelemiseen. Näillä laitteilla ja taidoilla sitä kauneutta ei vain pysty välittämään.



S'Agaroon päästessä oli pakko istahtaa rantabaariin kahville. Matka jatkui vielä tunnin verran, joten vahvistusta tarvittiin. Ja olisi tarvittu vielä enemmän, jos olisi tiedetty kuinka monta porrasta on edessä. Loppumatka oli nimittäin melkoista ylösalasmenoa.



Reitillä näkyi myös siiveekkäitä kavereita, ihmisiä ei juurikaan, sillä sesonki on täällä aivan selvästi ohi.


Hieno lenkki, mutta kyllä oli hienoa saada määränpää näkyviin.


Sant Feliussa harhailimme aikamme etsimässä bussiasemaa, sillä ohjeissamme luki, että niitä kulkee jatkuvasti. Bussiasema vietti tietenkin siestaa, mutta aikataulujen mukaan jatkuvasti tarkoitti tässä tapauksessa melkein joka tunti. Kotimatka taittui siis taksilla. Kotikatumme kyltti näyttää tältä:


Nyt onkin sitten perjantaiaamu ja vettä sataa. Täytyy yrittää keksiä jotain kohtalaisen kuivaa puuhaa.

torstai 18. lokakuuta 2012

Cap de Creus ja viehättäviä kyliä

Keskiviikkona suuntasimme auton kohti Cap de Creusia, joka on Manner-Espanjan itäisin kohta. Pyreneiden vuoristo laskeutuu siellä Välimereen. Matka oli mutkainen, mutta näkymät perillä upeat. Tuuli oli hurja.



Matkalla pysähdyimme lounaalla Cadaquésin kalastajakylässä. Todella idyllinen kapeakujainen kylä, jossa olisi voinut viihtyä pidempäänkin.



Poikkesimme myös L'Escalessa. Näitä pieniä kivoja kyliä täällä riittää joka niemeen.


Meiltä kotoa Pablon seurueelta kuuluu sellaista, että Turku on kiva, saunominen ihanaa, mutta se sää...

tiistai 16. lokakuuta 2012

Espanjassa ollaan!

Eilen illalla lensimme Turusta Gironaan. Aina yhtä ahdistavaa halpalentokoneisiin rynniminen. Lento sujui kuitenkin mukavasti, vaikka samassa koneessa olikin jalkapallojoukkueellinen kirkuvia teinityttöjä. Korviin välillä sattui, mutta perille päästiin.

Auton avaimet löytyivät lentokentähotellin respasta. Mazdan navigaattori oli vähän arvoitus ja niinpä lähdimme väärään suuntaan. Muutaman harhaanajon jälkeen olimme perillä puoli kahden aikaan paikallista aikaa. Sisälle pääsy osoittautui haasteelliseksi, avainnipussa on kuusi avainta ja niistä viittä tarvitaan ennen kuin ollaan talossa sisällä.

Siistiä on ja kaikki muutenkin hyvin, valmispitsan ja pikapesujen jälkeen painuimme pehkuihin.

Aamulla heräsimme ihanaan auringonpaisteeseen. Terassiltamme on merinäköala, kaukainen, mutta kaunis kuitenkin.


Tuossa kuvassa on vaihtoautommekin. Aamupalan jälkeen lähdimme etsimään supermarketia varastojen täydentämiseksi. Aika paljon näyttäisi olevan hotelleja ja ravintoloita kiinni. Marketti löytyi, pieni mutta upealla kala- ja lihatiskillä. Jos mieli tekee kokkailla, aineksista ei ainakaan ole pulaa.

Kauppareissun jälkeen jätimme auton kotiin ja lähdimme tutustumaan Platja d'Aroon. Ranta oli kiva, joitakin ihmisiä ottamassa aurinkoakin. Tämä tyttö tähyili merelle.



Kävelyllä meni koko iltapäivä. Illalla sitten vain nautiskelimme terassista ja näköaloista.




sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Syyslomaksi Costa Bravalle

Täällä on ollut täysi tohina päällä koko aamun. Olen käynyt läpi lähialueiden matkailuesitteitä espanjalaisia varten, pyykkiä on pesty monta koneellista, talo imuroitu ja pakkaustakin on jo aloitettu.

Lennämme huomenna illalla Ryanairilla Turusta Gironaan. Siinä onnettomassa ladossa, jota Turun lentokentällä kutsutaan kakkosterminaaliksi, ei ole mitään palveluja ennen turvatarkastusta, joten auton avaimen siirto osoittautui ongelmalliseksi, sillä espanjalaiset tulevat sillä samalla koneella, jolla me lähdemme. Sain onneksi Tuulan lahjottua tulemaan avainkuriiriksi kentälle. Kiitos!!

Pablo jättää myös meille auton Gironan kentälle. Olemme perillä puolen yön aikaan paikallista aikaa, mutta onneksi ajomatka kentältä ei pitäisi olla kuin puolisen tuntia. Hän lähetti myös ajo-ohjeet valokuvien kera, jotta varmasti osaamme kääntyä lukuisista liikenneympyröistä oikeaan suuntaan.

Toivottavasti täällä nyt olisi edes muutaman päivän satamatta, etteivät Pablo ja Maria Jesus ystävineen saisi aivan kammoa ensimmäisellä Suomen vierailullaan.


Suurempia suunnitelmia ei viikon ajalle ole. Jos yhteydet toimivat ja reportteri jaksaa, lisäkuulumisia tulee lähipäivinä.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Sopimus kodinvaihtolomasta

Nyt olemme laatineet kanadalaisten kanssa sopimuksen ensi kesän lomastamme. Monet ovat kyselleet, mitä kodinvaihtoon sisältyy. Asioista sovitaan joka vaihdon osalta erikseen. Tämä vaihto on Intervacin kautta, ja siellä sopimuksen voi tehdä suoraan sivustolla. Näiden rekisteröityjen vaihtojen perusteella voi sitten päästä jäsenyystasolta toiselle. Tämä uusin sopimus sisältää seuraavaa:

- yhteystiedot ja vaihdettavan kodin osoite
- vaihdon päivät (laitoimme päivät valmiiksi, mutta sovimme, että tarkennamme vielä ennen lentojen varaamista)
- vaihtoon osallistuvat henkilöt
- auton vaihto: me olemme laittaneet auton tiedot, rajoittamattomat kilometrit ja vakuutuksen omavastuun; kanadalaiset antoivat kaksi autovaihtoehtoa, joista valitsemme
- puhelimen ja tietokoneen käyttöehdot: käytämme molemmissa kännyköitä, sillä meillä ei ole lankapuhelinta
- siivoussopimus: tässäkin vaihdossa voimme onneksi vaihtaa siivoojaa ja kumpikin maksaa omalleen
- sopimuksessa on paikka myös avaimille, mutta siihen emme katsoneet tarpeelliseksi laittaa mitään
- lemmikit: sovitaan lemmikkien hoidon järjestämisestä, meillä ei ole kummallakaan ja se on mainittukin sopimuksessa (lemmikkejä ei ole eikä niitä haluta vaihdossa)
-muissa asioissa olemme maininneet loma-asunnon käyttömahdollisuudesta
- vieraiden vastaanottaminen: olemme kumpikin antaneet luvan tuoda vieraita koteihimme. EI, en aio kutsua teitä kaikkia Montrealiin!
- liinavaatteiden käyttö: tällekin on oma kohtansa, vaikka en oikein osaa kuvitella kodinvaihtoa, johon lakanoita ei kuuluisi
- lisäksi voi ruksata kohdan, jossa lupaa peruutuksen sattuessa yrittää järjestää vaihtokumppanilleen asunnon
Lopuksi sopimuskaavakkeessa uhataan, että jos ilman painavaa syytä peruu jo sovitun vaihdon, saatetaan jäsenyys Intervacissa perua. Voi myös ilmoittaa halukkuutensa antaa lehti- tai tv-haastatteluja.

Sain Kingstonista viestin perheeltä, jonka kanssa olimme myös neuvotelleet vaihdosta. Kutsuivat meidät ensi kesänä kyläilemään vierasmajaansa. Asuvat St Lawrence-joen varrella, joten voisimme kuulemma mennä kalastamaan ja melomaan.


maanantai 1. lokakuuta 2012

Kuukaudeksi Montrealiin kotia vaihtamalla



Siinäpä tyylikäs kuva meidän ensi kesän lomailumaisemista. Olemme nyt sopineet neljän viikon vaihdosta Montrealiin heinäkuussa. Linda kirjoitti, että saivat useita tarjouksia Ranskasta, mutta päättivät tällä kerralla valita todellisen seikkailun! Niin eksoottinen on siis Suomi.

Ehtoina vaihdolle on, että meillä ei tupakoida eikä ole lemmikkejä. Tuo kuulostaa varsin hyvältä, varsinkin kun ehdot toimivat molempiin suuntiin.

Vaihtoon sisällytetään viikottainen siivooja ja lomakodin käyttö. Tällä perheellä on loma-asunto vuoristossa. Hienoa, hienoa, eikä se uima-allaskaan ole huono juttu!

Eilen vietin tunnin Skypessä Pablon kanssa juttelemassa parin viikon päästä toteutuvasta vaihdostamme. Hyvältä kuulostaa sekin, vaikka Pablon englanti vähän kangertelikin. Asiat saatiin kuitenkin puhuttua ja siellä päässä oli Googlen kääntäjä käytössä:-)

Vielä kuva Platja d'Arosta:

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Miksi lomailla kotia vaihtamalla?

Havahduin viime viikolla sellaiseen tosiseikkaan, että en enää suunnittele muunlaisia lomia kuin kodinvaihtolomia. Miten tässä nyt kahdessa vuodessa näin on päässyt käymään? Useimmille kuitenkin tuntuu olevan täysin poissuljettu sellainen vaihtoehto, että päästäisi uppo-oudon ulkomaalaisen rellestämään vapaasti kotiinsa muutamaksi viikoksi (tai edes päiväksi). Niitä syitä on aika paljon, tässä tärkeimpiä:

1. RAHA

Kodinvaihtolomailussa säästyy rahaa huomattavia summia verrattuna hotellimatkailuun. Tai niin kuin meidän tapauksessamme: sitä rahaa ei juurikaan säästy, mutta samalla summalla saa paljon enemmän, Yhden perinteisen matkan kustannuksilla pystyy vuodessa tekemään neljäkin ulkomaan reissua. Pystymme myös matkailemaan kauemmas. Raha on yleensä ensimmäinen syy aloittaa kodinvaihtaminen, kokemusten karttuessa syitä löytyy lisää.

2. TILA

Hotellihuoneet ovat normaalibudjetilla matkustaville surullisen pieniä eivätkä huoneistohotellien apartementitkaan yleensä tilavuudellaan ihastuta. Kun vaihtaa kotia, saa yleensä moninkertaisesti tilaa. Meilläkin oli kesällä Sacramentossa seitsemän huonetta ja keittiö sekä kolme kylpyhuonetta. Aika hyvin siellä mahtui kolmihenkinen perhe lomailemaan, varsinkin kun saattoi reviiriä tarvittaessa laajentaa takapihalle.

3. PAIKALLINEN ARKI

Jossain vaiheessa ainakin me väsyimme perinteiseen lomailuun, jossa muiden turistien mukana jonotetaan paikallisiin nähtävyyksiin ja syödään samoissa ravintoloissa muiden turistien kanssa. Paikallisesta elämästä oppii ja mielenkiinto säilyy paljon paremmin, kun käy ruokaostoksilla tavallisissa supermarketeissa tai toreilla ja pääsee muutenkin hoitelemaan arkipäivän asioita. Yleensä on myös mahdollisuus tutustua vaihtokumppaneiden naapureihin ja/tai sukulaisiin ja siten saada kosketusta lomakohteen aitoon elämänmenoon.



4. VARUSTEET

Lomalle lähdön ahdistusta helpottaa kummasti, kun ei tarvitse ihan kaikkea pakata mukaan. Perheissä on usein leluja, vauvatarvikkeita, kirjoja, retkeily- tai urheiluvarusteita ja muuta sellaista, mitä lomalla saattaa tarvita tai haluta, mutta ei oikein tiedä, mihin ne kaikki saisi mahtumaan. Meidän varustebonus oli viime kesänä Porsche!

5. OMAN KODIN JA LEMMIKKIEN HOITO

Vaihtokumppanit sopivat yleensä kukkien kastelusta, ruohonleikkuusta ja lemmikkien hoidosta. Ihan hyvä on myös, että postilaatikko tulee loman aikana tyhjennettyä sekä näin rosvoisena aikana sekin, että talo ei ole tyhjillään isäntäväen lomaillessa. Totta: kotia vaihtaessani en koe antavani sitä vapaasti ryöväreille vaan pikemminkin suojaavani sitä heiltä.

Näitä me ruokimme Tukholmassa kesällä 2011:



6. VIHREÄMPÄÄ MATKAILUA

Hotelleissa siivotaan ja pestään pyykkiä liikaa, kodissa lomaillessasi pystyt vaikuttamaan näihin omilla valinnoillasi. Voit pestä pyyhkeesi vain silloin kun se on tarpeellista ja voit kierrättää kaiken minkä kotonakin.