Viimeinen lomapäivä Thousand Oaksissa

Tänään siivoiltiin aamupäivä, se kaikkein tylsin osuus kodinvaihtolomissa. Muiden ihmisten koteja on vähän hankala siivota eikä asiaa yhtään helpota se, että noin yleisestikin inhoaa koko puuhaa ihan suunnattomasti. Kyllä pitäisi pyrkiä löytämään vaihtokoteja, joissa käy siivooja. Homma tuli kuitenkin tehtyä ja oman arviomme mukaan talo on yhtä siisti kuin kaksi viikkoa sitten.

Iltapäivällä ajeltiin vielä täällä kotikulmilla ja vierailtiin pienessä paikallisessa museossa. Ilmeisesti tuollaiset paikat pyörivät täällä vapaaehtoisvoimin, sillä kovasti innokkaiden oppaidemme keski-ikä taisi olla noin 75.

Pääsimme myös syöttämään lampaita

ja ihmettelemään historiallista säiliökuljetustekniikkaa.

Kävimme juuri ylensyömässä Famous Daven ravntolassa ja nyt suunnittelemme nukkumaan menoa. Kotimatka alkaa 12 tunnin kuluttua.

Ai niin, gecko on elossa ja käynyt jo pölläyttelemässä matojaan.

Los Angeles vielä kerran

Viimeinen varsinainen lomapäivä oli tänään, sillä huomenna pitää siivota ja pakata sekä yrittää mennä aikaisin nukkumaan. Siispå suuntasimme aamulla ennen yhdeksää Los Angelesiin.

Viimeksi kun yritimme kuvata Hollywoodin merkkiä, emme oikein löytäneet sopivaa paikkaa. Tällä kerralla olimme paremmin valmistautuneita ja tiesimme muun muassa, että lähelle merkkiä ei saa mennä ollenkaan, merkki on suojeltu ja alueella kameravalvonta. Paras näköalapaikka on Griffith Parkin observatorio, jonne siis suuntasimme ensimmäisenä.

Sisälle emme ehtineet, mutta näköalat olivat hienot. Jos rakennus näyttää tutulta, se saattaa johtua siitä, että siellä on kuvattu Nuoren kapinallisen tähtientuijottelukohtaus. Siksipä itse James Dean oli päässyt kunniapaikalle:

Ja se merkki siis tuolla takana olevalla kukkulalla eli kovin lähelle ei päästy.

Griffith Parkista matka jatkui Beverly Hillsiin Rodeo Drivelle tekemään näyteikkunaostoksia. Kadulla käveli kahdenlaisia ihmisiä: köyhimyksiä kameroineen ja niitä, jotka menivät liikkeisiin sisälle. Voitte yrittää arvuutella, kumpiin tämä kodinvaihtoa harrastava porukka kuuluu.

Tämä 1,7 miljoonan Bugatti on aina parkissa erään liikkeen edessä. Kuvan saaminen oli hankalaa, kun japanilaislauma halusi jokaikinen kuvan itsestään Bugatin kanssa. Hohhoijaa! Karilla on suunnitelmissa lähteä autokaupoille huomenna...

Venice Beach on jämähtänyt 60-luvulle. Enemmän ja vähemmän epätoivoisia yrittäjiä koitti kaupata vaikka mitä, esimerkiksi neuvoja 25 centillä. Useammassa kolossa tarjottiin arviointeja marihuanan lääketieteellisen käytön tarpeelle. Mielenkiintoista ja säälittävää samanaikaisesti

Kävimme vielä Santa Monicassa ja ajelimme Sunset Boulevardia, mutta sitten oli aika tulla ruokakaupan kautta kotiin, jossa odottikin melkoinen yllätys ja järkytys. Kari alkoi grillailla ja minä päätin aloitella siivousta pyyhkimällä pölyt Esan huoneesta. Kirjoituspöydällä on geckon terraario. Olimme sopineet elokuussa, että gecko lomailee joulun ja uuden vuoden naapurissa. Kävin heti ensimmäisenä iltana tarkistamassa, että terraario on tyhjä ja siltä se näyttikin. Nyt sieltä kuitenkin luolan uumenista tuijotti silmä! Se otus on ollut kotona koko tämän kaksi viikkoa ilman juomaa ja ruokaa!!! Jano oli ilmeisesti kova (yllätys, yllätys), sillä se tuli heti juomaan, kun kaadoin vettä astiaan. Kari nosteli pinseteillä eläviä matoja ruoaksi, mutta ne eivät kovasti kiinnostaneet.

Nyt vain ihmetellään, mikä meni pieleen ja miksi meidän ohjeissa ei missään mainita sanallakaan koko ötökkää. Pöydällä on pullossa vettä ja purkissa matoja, mutta miten me olisimme voineet tietää, miten geckoa hoidetaan? No joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että selvisimme säikähdyksellä ja lisko on hengissä. Esa luki netistä, että gecko ei välttämättä talvella edes syö. Hirvittää ajatella, että melkein tapoimme toisten lemmikin janoon! Huh.

Vuosi vaihtui Kaliforniassakin

Tiistaina lähdimme aamupäivällä ajelemaan kohti etelää. Karilla ja Esalla oli liput NHL-otteluun Anaheimissa ja minut tarvittiin mukaan, sillä lippujen lunastaminen edellytti ostettaessa käytetyn luottokortin omistajineen. Ajomatkaa oli reilu tunti ja perillä kävimme ensin katsastamassa Honda Centerin (pelipaikka) ja sitten aloimme ihmetellä, miten iltapäivän viettäisimme.

Anaheimissa ei ole yhtään mitään nähtävää, paitsi tietysti Disneyland, joka ei ole meidän juttu. Päädyimme Orangen kauniiksi mainostettuun vanhaan kaupunkiin. Siinä olikin naurussa pitelemistä. Vanha kaupunki on käytännössä liikenneympyrä, josta lähtee neljään suuntaan kadut, joiden varrella varmaankin on useita kymmeniä vuosia vanhoja rakennelmia. Joissakin myytiin antiikkia. Varsinaista historian havinaa!

Tuossa se orange(=appelsiini). Nälkää ei tuollakaan tarvinnut kärsiä, nämä hampurilaiset peltilautasella ovat vertaansa vailla.

Peli alkoi viideltä, katsojia kuulemma yli 14 000. Amerikkalaisten käyttäytyminen herätti pahennusta meidän miesväessä: kaikki roskat pähkinänkuorista lähtien päätyivät penkkien väliin lattialle. Neljä suomalaista pelasi ja jännittävää oli.

Sillä välin minä näin viereisessä leffateatterissa Wall Streetin suden. Sielläkin syötiin runsaita eväitä, mutta sikailtiin vähemmän.

Illalla kotona sitten vain yritettiin pysyä hereillä puoleen yöhön. Pari raketin paukahdusta kuului, muuten oli rauhallista niin kuin täällä aina. Anaheimin retkellä tuli taas todettua, että asumme melko äveriäässä ympäristössä.

Tänään aamulla minä kävin ostoskeskuksessa ostamassa matkalaukun ja ihanan ylellisiä Ralph Lauren -kylpypyyhkeitä. Ja säästin taas ihan hurjasti. Kassalla aina lisättiin jotain ylimääräisiä alennuksia. Aamulla totesin myös, että pinsetit ovat Suomessa, joten kävin myös vahauttamassa kulmakarvani. Ja ilmeisesti töppäsin. Maksaessani ihmettelin, miksi vahaajani oli niin merkillisen näköinen. Ulos käveltyäni tajusin, että olisi varmaan pitänyt antaa tippiä. Helkkarin juomarahakulttuuri! Pahempi juttu oli, että tajusin tipin toivon olleen todennäköinen syy ihoni kehumiseen. Ei se oikeasti taidakaan olla niin rypytön... Toivottavast se naisparka (aasialaistaustainen, ei juuri puhunut englantia) saa oikeasti palkkaakin eikä pelkkiä tippejä.

Iltapäivällä olimme patkoimassa Cheeseboro Canyonissa. Taas kerran lämpöä, auringonpaistetta ja kauniita, kuivia kanjonimaisemia. Kivaa oli, kun ohipyöräilevät huutelivat hyvän uuden vuoden toivotuksia. Näimme paljon tunnistamattomia eläimiä, jotka mielikuvituksemme leimasi korppikotkiksi ja kojooteiksi, mutta oikeasti taisivat olla lähempänä tavallista korppia (tosin mieleen tuli Hitchcockin Linnut) ja kettua.

Kotona taas kokkailtiin helppoa lomaruokaa. Oletteko muuten tienneet, että vihannesten turvalliseen puhdistamiseen tarvitaan oma suihkeensa?

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Malibu Creek State Park

Tänään patikoitiin tällaisissa maisemissa Santa Monican vuoristossa. Auringonpaistetta ja kiehtovia näkymiä koko päivän, ruumis rasittui mutta mieli lepäsi.

Luonnonpuiston yhdessä kolkassa kuvattiin tv-sarja M.A.S.H. Jotain tästä oli vielä näkyvissä.

Hieno päivä, nyt jo hirvittää että muutaman päivän päästä ollaan jo Suomen pimeydessä ja vettä sataa.

Autoja, taidetta ja tähtiä

Tänään suuntasimme Los Angelesiin. Pienen kädenväännön jälkeen ohjelmastakin päästiin yhteisymmärrykseen. Nähtävää olisi niin paljon, että täytyy vain tehdä valintoja. Ensimmäinen valinta oli Petersen's automotive museum. Varsinainen näyttely koostui kahdesta kerroksesta erilaisia kulkuneuvoja. Ensimmäinen kerros oli minunkin mielestäni melko kiinnostava, sillä näyttely oli hauskasti teemoittain koottu ja autojen ympärille oli luotu erilaisia kulisseja. Tässä ensimmäinen mainio samastumisen kohde:

Myös lapsuusmuistoja pääsin virkistämään, vaikka ne eivät ihan noin kaukaa olekaan.

Hollywoodin liepeillä kun oltiin, esillä oli myös paljon filmitähtien autoja ja elokuvissa ja televisiosarjoissa käytettyjä menopelejä. Tässä oma suosikkini, jolla Don Draper huristelee Mad Men -sarjassa:

Näyttelyn lisäksi kolmannessa kerroksessa oli lasten tiedeosasto, missä perheen lapsi ja tekniikkaa täysin ymmärtämätön aikuinen saivat oppitunteja. Pääsimme kokeilemaan, mitä renkaiden epätasapaino aiheuttaa ja muuta mukavaa. Mitään en ymmärtänyt, mutta ylpeänä voin kertoa tienneeni, että crankshaft on kampiakseli. Mihin moista vehjettä tarvitaan lienee toisarvoista?

Seuraavaksi miehet siirtyivät opastetulle kierrokselle museon holviin, missä luvattiin olevan 100 autoa lisää. Kierroksella oli kuvaaminen kielletty ja oppaan lisäksi kaksi vartijaa varmistamassa, ettei aarteisiin kosketa. Kaksi tuntia seisoskelua ikkunattomassa autotallissa betonilattialla väkijoukossa ryydytti tuon parivaljakon täysin.

Minun autokiintiöni oli jo siinä vaiheessa ylittynyt sen verran, että siirryin kadun toiselle puolelle LACMAan, Los Angelesin taidemuseoon. Rakennuksia oli käsittääkseni kahdeksan, joten näin tarjonnasta vain pienen osan.

Sisällä ei juurikaan saanut kuvata, mutta tässä yksi moderni teos, josta en väitäkään ymmärtäväni yhtään mitään.

Paljon näin upeita teoksia, maalauksia ja veistoksia mutta myös valokuvia ja videoita. Myös museon rakennukset itsessään ovat melkoisia taideteoksia.

Museoilta siirryttiin Hollywoodiin ja tehtiin ne pakolliset: katsastettiin Walk of Famen tähtiä, Chinese Theater ja Hollywood-kyltti. Mikki Hiiren tähden lisäksi suosituimpia oli tämä:

Tuon kyseisen herran Neverland Ranch oli muuten eilisen viinitilamme vieressä, emme vain tienneet sitä. Ja vaikka olisimme tienneetkin, yhtään lähemmäksi emme olisi päässet.

Hollywoodin hullunmyllystä saimme nopeasti tarpeeksemme. Kotiin ajelimme alkumatkan Mulholland Drivea pitkin, näköalat alas kaupunkiin olivat mahtavat, siinä viiden aikoihin alkoi hämärtää ja valot näkyä. Sitten olikin jo kiire kotiin grillailemaan.

Emme viitsineet ensimmäisellä kauppareissulla ostaa kaikkea tarvitsemaamme, joten lähdin saman tien uudestaan. Siinä kahden tavaran kanssa kassalla jonottaessani ehdin hyvin seurata tavaroiden pakkaamista. Täällähän on tapana, että kassalla seisoo joku pakkaamassa asiakkaan tavaroita ja jos ei ketään ole, kassa pakkaa ne. Muovikassit ovat ilmaisia, ohuita eivätkä kestä yhtään mitään. Edelläni olleella naisella oli muun tavaran lisäksi useita lasipulloja. Ne pakattiin seuraavasti: ensimmäinen pullo muovikassiin, toinen paperipussiin ja paperipussi muovikassiin. Sitten päälle vielä toinen kassi, koska yksi ei kestä kahta lasipulloa. Siis kahden pullon pakkaamiseen meni aina kaksi kassia ja yksi pussia. Minä sanoin heti aluksi, että en tarvi kassia. Tätä kassanhoitaja ihmetteli, pudisteli päätään ja totesi apuun rientäneelle pakkauspojallekin, että hän ei halua yhtään kassia. Minulla kun on vielä kaksi kättä ja käsilaukku sain tavarat kotiin ilman apuvälineitäkin.

Ehdittiinpäs paljon tänäänkin!

Santa Barbara, vuoristotietä ja viininmaistelua

Tänään ajelimme pohjoiseen. Pacific Coast Highwayn varrella pysähtelimme taas ihailemaan valtamerta ja surffareita, mutta ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Santa Barbara. Kaupunki tuhoutui suurilta osin maanjäristyksessä 1920-luvulla, minkä jälkeen määrättiin, että kaikki uudet rakennukset on suunniteltava Välimeren tyyliin. Viehättävää, mutta ei ehkä eurooppalaiselle niin iso juttu kuin amerikkalaiselle. Kaupungilla oli kuitenkin kiva kävellä ja kävelykaduilta löytyi mielenkiintoisia pronssipatsaita.

Kaupungilta siirryimme kuuluisaan paikalliseen luostariin, Santa Barbaran Missioniin. Nopea kävelykierros oli todella mielenkiintoinen, puutarhat ja rakennukset ovat kauniita.

Matka jatkui San Marcosin reittiä yli vuorten. Maisemat olivat huikaisevia sekä merelle että ympäröiville vuorille. Se yksi poikkeama päätieltä serpentiinitietä näköalapaikalle olisi erään korkeanpaikankammoisen mielestä vaikka voinut jäädä tekemättä.

Matkalla piti myös olla näkemisen arvoinen järvi, mutta siellä oli rakenteilla pato ja vesi oli kovin alhaalla. Sitä vähän ihmettelimme, että leirintäalueella näytti olevan melko paljon asukkeja, vaikka jo portilla varoiteltiin, että veden kanssa ei saa joutua kosketuksiin.

Viimeinen visiitti tehtiin Inez Valleyssa opaskirjan avulla valitulle viinitilalle. Luulimme tähän aikaan vuodesta viinitiloilla olevan hiljaista, mutta kaikki tilat olivat auki ja autoja parkkipaikoilla runsaasti.

Yhden viininmaistelun hinta oli 12$. Paljon halvempaa kuin Napan viinialueella viime vuonna, mutta Eldoradossa maistiaiset olivat ilmaisia. Tasting sisälsi kaksi valkoviiniä ja neljä punaista, mutta kun sanoin, että meistä toinen juo vain valkoista ja toinen punaista, saimme neljä kumpaakin ja maksoimme vain yhdestä. Hyvää oli! 

Mukava paikka, täällä tuo viinikulttuuri on paljon rennompaa kuin vaikka Ranskassa. Uskaltaa ihan reilusti olla aika tietämätön ja viineistä kerrotaan yksinkertaisesti, selkeästi ja ystävällisesti. Tällä kerralla emme kuitenkaan ostaneet kotiintuomisia.

Kotimatkalla taas ihailtiin valtamerta, syötiin kiinalaista pikaruokaa (Panda Express on suursuosikki) ja poikettiin Camarillon outletissa shoppailemassa (=säästämässä). Ihan vähän vaan.

Huomenna on näillä näkymin vuorossa enkelten kaupunki. Miesväki haluaa museoon!

Punanahat liskopolulla

Perjantaina tuli aamuvarhaisella jääkiekkoa Suomesta, joten pääsin ihan yksikseni Westlaken Promedelle kirjakauppareissulle. Promenade on oikeastaan vain pieni ostoskeskus, kauniisti maisemoitu sellainen. Tämä herrasmies lueskeli paikallista sanomalehteä penkillä kirjakaupan edessä.

Muutenkin paikka on tosi viihtyisä, kivannäköisiä ravintoloita ja kahviloita on useita. Täällä on muuten hauskaa se, miten kauppojen ovella yleensä seisoskelee joku työntekijä, jonka pääasiallinen tehtävä näyttäisi olevan toivottaa asiakkaat tervetulleeksi. Ellei tällaista henkilöä ole, kassa yleensä huikkaa tervetulotoivotukset. Aika erilainen palveluilmapiiri muutenkin kuin Suomessa. Jonkun mielestä tuo kaikki on pinnallista. Olkoon, kivaa se on kuitenkin.

Kauppareissun jälkeen suuntasimme Wildwood Parkiin patikoimaan. Puiston parkkipaikan infotaulussa varoiteltiin kalkkarokäärmeiden ja punkkien lisäksi vuoristoleijonista! Nyt tiedämme, että jos sellaisen tapaamme, emme suinkaan lähde juoksemaan vaan puhumme leijonalle vakaalla äänellä ja pyrimme näyttämään mahdollisimman suurilta. Hieno juttu.

Paradise Falls Trailin varrella luvattiin olevan vesiputous. Täällä joku oli hyvin skeptinen sen suhteen että tässä kuivuudessa vesiputouksesta tulisi vettäkin, mutta:

Koska lämpöä taisi olla alle +30C, päätimme tehdä tästä retkestä vähän haasteellisemman ja jatkaa piknikpaikalta Lizard Rock Trailia ylös näköaloja katselemaan.

Se oli oivallinen päätös, sillä varjosta ei ollut tietoakaan ja me olimme niinkin oikeaoppisesti liikkeellä, että lippis oli vain nuorella miehellä, aurinkorasvaa ei kenelläkään eikä vettäkään ollut tarpeeksi. Jossain kohdassa vuorelle nousua alkoi usko pettää, mutta maisemat olivat hienoja ja yhdessä kaktuksessa oli kukkakin.

Yhtään kalkkarokäärmettä tai vuoristoleijonaa emme tavanneet.

Kotiin tullessa juttelimme myös naapurin vanhemman herrasmiehen kanssa, joka vähän ihmetteli sitä, että emme ole olleet emmekä menossa Disneylandiin. Hän myös suositteli kovasti vierailua Santa Barbaraan, jonne yritämme tänään, kunhan suomalainen jääkiekko sallii. (Syvä huokaus.)

Camarillo Outlet Mall

Tapaninpäivä vietettiin aamusta iltaan Camarillon ostosparatiisissa. Säästettiin niin runsaasti, että tilit ovat melkein tyhjänä ja päivälliseksi haettiin Albertsonin lähikaupasta jauhelihaa ja makaronia. Nyt toivomme, että mummu ja pappa tämän luettuaan lähettävät lisää dollareita.

Joulupäivän retki Paramount Ranchille

Joulupäivän viettoa aloiteltiin rauhallisesti auringonpaisteessa kahvitellen, tässä on meidän uusi upea neljän kupin keitin ja purkki suosikkikahvia.

Iltapäivällä alkoi kuitenkin olla vähän levoton olo ja lähdimme retkelle Paramount Ranchille, joka on tästä kotoa muutaman kilometrin päässä. Siellä Paramount Pictures kuvasi lännenfilmejä 20-luvun lopulta 50-luvulle sekä myöhemminkin monia ohjelmia, mm. Tohtori tuli kaupunkiin.

Paikka on nykyään kansallispuistoa, mutta rakennuksia oli vielä jäljellä. Saluunasta ei kuitenkaan saanut juotavaa eikä sheriffi ollut työpaikallaan.

Puistossa risteilee myös paljon kävelypolkuja, joita mekin tallustelimme ristiin rastiin. Nämä kuivat maisemat ovat meidän silmiin eksoottisen kauniita, mutta pidemmän päälle alkaisi varmaankin kaivata vihreyttä.

Loppuillaksi on suunnitteilla lähinnä laiskottelua. Yritämme sinnikkäästi pysyä hereillä iltayhdeksään, eilen se ei onnistunut keneltäkään.

Jouluaatto Kaliforniassa

Universal Studios aikaerorasituksen rippeillä vei veronsa. Aamuyöllä kuhkittiin täällä vuorotellen ja yhtä aikaa, välillä yritettiin nukkua huonolla menestyksellä ja lopulta sitten vain noustiin ylös.

Aamupalan jälkeen suunnattiin Thousand Oaksin ostoskeskukseen. Alennusmyynnitkin ovat pikkuhiljaa alkamassa. Suurten tavaratalojen (Macy's, JC Penneys ja Nordstroem) lisäksi siellä oli muutama kymmenen liikettä, mutta en löytänyt sitä, mitä etsin, eli hajustamattomia kynttilöitä. Niitä ei myöskään ole meidän lähisupermarketissa ja koska joulu ihan kohta on ohi, taitaa jäädä kokonaan hankkimatta, jos satutaan myöhemmin löytämään. Anaheimissa on Ikea ja olisi kuulemma hyvä idea, jos minä menisin sinne kynttiläostoksille, kun muu väki on jääkiekkoa katsomassa. Ikea! Mikä painajainen!

Seuraavaksi oli vuorossa etsiä jouluruokaa. Albertsonin lähikaupassa ei oikein mitään juhlaruokaa näyttänyt olevan, joten kokeilimme toista markettia. Lihatiskillä oli mainos kokonaisista valmiista jouluaterioista, joten ajattelimme sen olevan paras vaihtoehto. Kaikki oli kuitenkin loppuunmyyty, mutta avuliaat lihatiskin myyjät soittivat toiseen liikkeeseen ja varasivat sieltä meille viimeisen Prime rib -päivällisen, piirsivät kartan ja etsivät vielä liikkeen osoitteenkin navigaattoria varten.

Löysimme Pavilions-supermarketin pienin ponnisteluin ja muutaman u-käännöksen jälkeen. Marssimme lihatiskille, jossa alettiin etsiä tilaustamme. Ei löytynyt eikä kukaan ollut soittanut viimeiseen tuntiin. Juttu jatkui ihmetellen, kunnes selvisi, että haemme valmista ateriaa. Ne eivät suinkaan ole lihatiskillä (vaikka siinä niitä mainostettiinkin) vaan deli-tiskillä. Helpotuksen huokaus ja siirryimme seuraavalle tiskille. Sieltähän se löytyi, pahvilaatikollinen valmiita ruokia, mutta yllätykseksemme ne eivät olleet kypsiä. Kassalla taas kyseltiin bonuskorttia, mitä meillä ei ollut. Tähän kassamyyjä (jonka nimikyltissä luki esimies) totesi, että emmehän me kuitenkaan halua maksaa niistä ruoista täyttä hintaa ja naputteli koneeseen alennukset. Taas säästettiin 20$! Tästä tuli meidän uusi suosikkiliike.

Iltapäivällä kokit ryhtyivät töihin ja minä lähdin lenkille, autolla tietenkin. Tästä on sen verran matkaa varsinaiselle lenkkipolulle, etten olisi ehtinyt sinne kävelen ja saman päivän aikana takaisin. Taas kerran virhearviointi: lämmintä oli +28C ja minä kiipesin todella jyrkkää ja murenevaa rinnettä nelinkontin ylös. Teki nimittäin mieli nähdä maisemia. Maisemat olivat kivoja, mutta vähän huono olo tuli.

Takaisin parkkipaikalla aloin tutkia puiston kylttejä ja sieltä löytyi tällainen varoituskin:

Tuohan olisi ollut varsin hauska yllätys, jos olisi kurkistellut palaneen ruohon seasta kun melkein nenä maassa ylös kiipesin.

Kotona oli ruoka uunissa ja lopputulos ei ollut kovin näyttävä eikä kaikilta osiltaan hurjan maittavakaan, mutta olipa erilainen jouluateria.

Meillä majailevat hollantilaiset olivat käyneet katsomassa joulurauhanjulistuksen, glögillä Turussa ja perinteisellä suomalaisella jouluaterialla Kiisanpirtissä. He kertovat olevansa tyytyväisiä, syöneensä liikaa ja lenkkeileensä vesisateessa, mutta sekään ei haittaa, sillä he ovat tottuneita vesisateeseen.

Nyt on sitten joulupäivä ja jopa täällä esim. ostoskeskukset kiinni. Supermarket tietenkin on auki klo 6-24, että nälkää ei nähdä tänäänkään. Viime yönä nukuttiin vähän paremmin ja pidempään eli ehkä pääsemme normaaliin rytmiin ennen kuin PITÄÄ lähteä takaisin Suomeen.

Hyvää kinkunsulattelua kaikille. Täällä alkaa alennysmyynnit huomenna klo 7, kun te vielä vietätte pyhäpäivää.