sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulumarkkinoilla Bullessa ja Fribourgin Stockan ruokaosastolla

Lauantaina oltiin aika aamu-unisia, mikä meillä tarkoittaa sitä, että minä nukuin melkein kahdeksaan ja muut kiskoin väkisin sängystä ennen puoltapäivää. Oli aika lähteä hankkimaan joulutarvikkeita.

Sitä ennen kuitenkin tutustuimme postimieheen, joka soitti ovikelloa. Puhui saksaa, Kari vastasi englanniksi ja postimies jatkoi ranskaksi. Ongelma oli kuitenkin se, että hän oli laittanut naapurin postia meille ja halusi laatikon avaimen siirtääkseen postit oikeaan laatikkoon. Seurasin tätä kommunikaatiota taustalta ja aika hauskaa oli, kun kumpikaan ei ymmärtänyt sanaakaan, mitä toinen sanoi.

Ensin kävimme Bullessa. Olin etukäteen nähnyt, että siellä on lähimmät vielä avoimet joulumarkkinat. Joulumarkkinat on kyllä vähän liioittelua, ei niitä kojuja ollut kovin monta. Ostettiin kuitenkin joululeipää ja -pitkoa. Ranskaksi. Ja niin väärin puhuttu ja puolet osoittelemalla, mutta tehtyä tuli, joten olen taas suunnattoman ylpeä itsestäni!


Bullesta palatessa poikkesimme Fribourgin keskustassa. Parkkeerauspainajainen, josta siitäkin sinnikkyydellä selvittiin. Etsimme kahvilaa ja päädyimme Starbucksiin. Niínpä, aikamoinen rimanalitus, mutta satoi vettä ja kahvihammasta kolotti. Ruokaostoksilla kävimme Manorin ruokaosastolla, joka oli aivan kuin kopio Stockmannin vastaavasta. Miten nuo tietyntyyppisten tavaratalojen ruokaosastot voivatkin olla niin samanlaiset ympäri Eurooppaa? Joulukinkkua sieltä ei kyllä löytynyt, mutta ostettiin olennaisimmat (sveitsiläistä suklaata ja viiniä ja lisukkeeksi pihvit ja hedelmiä).

Kotona kokkailtiin ja otettiin rauhallisesti. Ja nautittiin joulusisustuksesta. Sitä ei kyllä hotellijoulussa saisi.


Lähetin Willille sähköpostia, jossa kyselin matkalaukkujen kohtaloa ja ohjeita lämmön pienentämiseksi, täällä on nimittäin meille vähän liian kuuma. Vastaukseksi tuli tekstari, jossa pyydettiin Skypeen. Päätin kuitenkin olla huomaamatta sitä, sillä siinä kohdassa väsytti vietävästi ja viimeksi Skypessä vierähti kaksi tuntia. Kymmenen jälkeen koko väki oli peiton alla. Jos tontut täälläkin kurkkivat, pitivät meitä varmaan tosi kiltteinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.