Aina ei voi onnistua

Olen nyt ehtinyt olla viikon verran kotona ja paljon on tapahtunut tällä matkustusrintamalla sen jälkeen. Ketutuskäyrä oli kohtuullisen korkealla alkuviikolla ja tuntui, että nyt saa luvan riittää talonvahtiminen ja kodinvaihtokin tökki.

Alkuviikolla lähetin Katjalle Sveitsiin suosituspyynnön Trusted Housesitters -sivulta. Siellä on sellainen automaattitoiminto, jolla pyynnön voi lähettää. Ne suositukset ovat kullanarvoisia, jos vielä joskus haluan pestin saada. En ollenkaan ajatellut, että siinä voi jotain ongelmaa olla, sillä hän kovasti kiitteli loppuviikolla kotiin palattuaan.

Sain Katjalta sähköpostin, jossa hän kertoi, että hän ei aio antaa suosituksia, sillä hän on kovasti järkyttynyt siitä, että olen käyttänyt hänen kasvovoidettaan ja ilmeisesti vielä vartalovoiteena, sillä purkki on nyt yllättäen ihan tyhjä! En oikein ensin edes ymmärtänyt koko viestiä, mutta sitten alkoi adrenaliinia kertyä. Vastasin, etten todellakaan ole koskenut hänen voiteisiinsa. Suosituksia en niinkään murehdi, mutta olen puolestani järkyttynyt siitä, että hän kehtaa esittää tuollaisia tyhjänpäiväisiä syytöksiä. Myönnettäköön, että viesti ei varmaankaan ollut kaikilta osin ihan poliittisesti tai muutenkaan korrekti, mutta kun suututti. Suututti siis ihan vietävästi.

Vähän ajan kuluttua tuli vastaus, että asiaan on ehkä olemassa jokin muukin selitys. Sitten meni vielä tunti ja tuli uusi viesti, että nyt onkin selvinnyt, että voiteen käytti joku muu ja hän on pahoillaan ja voi kuitenkin antaa sen suosituksen. Jaa-a, se oli sitten varmaankin se koira, joka kauneuttaan hoiti hurjan arvokkailla La Mer -voiteilla, sillä muita ei talossa sen kahden viikon aikana näkynyt. No suositukset on nyt saatu, täysillä viidellä tähdellä. Vastata en siihen kuitenkaan aio. Ja nyt tuntuu siltä, että tästä lähtien on vältettävä Sveitsissä asuvia saksalaisia, sen verran ikäviä kokemuksia on heistä. Katsopa vaikka joulun 2012 kodinvaihto Kleingurmelsissa.

Sunnuntaina saimme vaihtopyynnön Etelä-Afrikasta. Ennen siihen vastaamista päätin vielä varmistella havaijilaisilta, että onhan meidän sopimus vielä voimassa. No ei ollut. Ovat parhaillaan Sloveniassa, omasta mielestään liian kaukana Ljubljanasta, ja tulleet siihen tulokseen, että haluavat Suomessa Helsinkiin. No se siitä. Koomista on, että he olivat se osapuoli, joka halusi jo ennen joulua sopia päivistä puolentoista vuoden päähän.

Lähettelin alkuviikolla muutaman viestin. Nyt meillä on uusi, ihan allekirjoitettu sopimus oregonilaisen pariskunnan kanssa ensi kesäkuuksi noin kahdeksi viikoksi. Viininmaistelua siis luvassa taas! Viestintä on sujunut hienosti ja tätä jo odotellaan ja suunnitellaan innokkaasti. Talo on vähän syrjässä, mutta niinpä on tämä meidän talokin. Nämä ovat aina valintoja: jos haluaa kaupunkiin, voi saada pienen ja ehkä rähjäisen kämpän, jos vähän tinkii sijainnista, voi saada upeita lukaaleja. Me nyt joka tapauksessa tykätään tuosta viinialueesta ja tarkoitus on ajella rannikkoa, missä maisemat pitäisi olla hienot (ehkä jopa huikeat :-) Oregon on valittu USA:n parhaaksi road trip -osavaltioksi, joten eiköhän sieltä meille näkemistä löydy. Ennen tai jälkeen vaihdon mennään varmaankin ihan muutamaksi päiväksi Seattleen kaupunkilomalle. Ensi kesän lomakoti ja sen keittiö näyttävät tältä:

Meitä on lähdössä kaksi, joten eiköhän me tuonne mahduta. Ennen sopimista varmistelin vielä, että heillä on siivooja, ettei meidän tarvi alkaa noita neliöitä loman lopuksi puunaamaan. USA:n länsirannikko on siitä ihanaa kodinvaihtoaluetta että siellä kaikilla tuntuu olevan kotiapulainen tai siivooja. Siitä on kaksikin etua: paitsi ettei tarvi itse siivota lomalla voi myös luottaa, että pääsee puhtaaseen kotiin lomailemaan.

Ennen tuota ei nyt ole mitään suunnitelmia vahtia tai vaihtaa taloa, mutta joskus sellaisia voi tulla aika nopeastikin.