Iltapäivä vietettiinkin sitten Gironan keskussairaalan ensiavussa, mutta selvittiin säikähdyksellä ja kaikki on hyvin. Aika monta vuotta menikin tässä välissä ettei tutustuttu ulkomaiden sairaanhoitokulttuureihin.
Illalla kotimatkalla uskaltauduttiin ostoksille supermarketin kalatiskille. Yhtään ei tiedetty, mitä hankittiin, mutta kotona avattiin Pablon maustekaappi, laitettiin file uuniin ja hyvää tuli. Nettisanakirja väittää, että ahventa syötiin. Siltä se maistuikin, mutta yhdestä fileestä siis riitti meille kolmelle. Siinä samassa nautittiin isäntien meille jättämä cava-pullo, eikä huonoa ollut sekään.
Lauantaina näytti taas sateiselta. Lähdimme retkeilemään etelään rannikon serpentiinitietä pitkin. Varsinainen iso tie meni vielä ihan sujuvasti, mutta poikkeama vanhalle luostarille oli vähän liikaa, sillä sumu oli ylhäällä niin sakea, että eteen ei juuri nähnyt. Uhkasin jo tulla kävellen alas, niin paljon hirvitti mutkat sumussa. Kuulemma aivan naurettavaa ja hysteeristä.
Mutkittelujen jälkeen päädyimme Tossa de Marin rannikkokaupunkiin. Se oli kyllä näistä nähdyistä rannikon lomakaupungeista mielenkiintoisin. Taas kapeita kujia ja vanhan linnoituksen rauniot kukkulan laella. Eikä loppujen lopuksi kastuttu kertaakaan, vaikka välillä pahalta näyttikin.
Nyt lähdetään päivälliselle ja huomenna olisi tarkoitus ajella Barcelonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.