Reipasta lomailua

Torstaina oli patikkaretken vuoro. Aamupäivällä vedettiin lenkkitamineet niskaan ja lähdettiin valloittamaan rannikkoreittiä Platja d'Arosta S'Agaron kautta Sant Feliu de Guixolsiin. Taivas oli pilvessä, sateen mahdollisuus 67%, mutta emme luovuttaneet. Ensin kävelimme Platja d'Aron rannan eteläpäähän, missä ohjeemme kehoitti ylittämään joen siltaa pitkin. Aivan rannassa oli kuitenkin hiekkakaistale, jota pitkin ajattelimme ohittaa paikan ja säästää aikaa. Patikoijan kultainen sääntö: Älä oikaise, pieleen menee kuitenkin. Niin kävi nytkin. Minä upposin nilkkojani myöten märkään hiekkaan, Kari teki väistöliikkeen ja sai aallon jaloilleen. Olimme ihan alkumatkassa, kolmisen tuntia matkaa edessä ja joka lenkkarissa litra vettä ja puoli kiloa hiekkaa.Eipä tarvittu nilkkapainoja kuntoilun tehostamiseksi.

Platja d'Arosta S'Agaroon on rakennettu kävelypolku aivan rantaan. Koska sää oli syksyinen, saimme ihailla melkoisia tyrskyjä.

Maisemat olivat koko matkan aivan pökerryttäviä. Hidas eteneminen ei ihan kokonaan johtunut rapakunnosta, sillä paljon aikaa kului myös kuvaamiseen ja ihastelemiseen. Näillä laitteilla ja taidoilla sitä kauneutta ei vain pysty välittämään.

S'Agaroon päästessä oli pakko istahtaa rantabaariin kahville. Matka jatkui vielä tunnin verran, joten vahvistusta tarvittiin. Ja olisi tarvittu vielä enemmän, jos olisi tiedetty kuinka monta porrasta on edessä. Loppumatka oli nimittäin melkoista ylösalasmenoa.

Reitillä näkyi myös siiveekkäitä kavereita, ihmisiä ei juurikaan, sillä sesonki on täällä aivan selvästi ohi.

Hieno lenkki, mutta kyllä oli hienoa saada määränpää näkyviin.

Sant Feliussa harhailimme aikamme etsimässä bussiasemaa, sillä ohjeissamme luki, että niitä kulkee jatkuvasti. Bussiasema vietti tietenkin siestaa, mutta aikataulujen mukaan jatkuvasti tarkoitti tässä tapauksessa melkein joka tunti. Kotimatka taittui siis taksilla. Kotikatumme kyltti näyttää tältä:

Nyt onkin sitten perjantaiaamu ja vettä sataa. Täytyy yrittää keksiä jotain kohtalaisen kuivaa puuhaa.