Kaksi kuumaa päivää Krakovassa

Terveisiä Puolasta! Eilen saavuimme Krakovaan hirvittävän aikaisen herätyksen, neljän tappavan Helsinki-Vantaalla vietetyn ja kahden kerrankin hyvin sujuneen lennon jälkeen puolen päivän aikaan. Finnairin sivuilta olin tilannut taksin valmiiksi meitä odottamaan Cabforce-nimisestä palvelusta. Hinta oli 17,50€, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen hinta eikä tarvinnut miettiä kuinka paljon kuljettaja ajeluttaa kiertoteitä kilometrejä kartuttaakseen.

Olemme Krakovassa kaksi päivää. Hotellimme nimi on Leone, huone on siisti ja iso, sängyt todella hyvät, alue rauhallinen, aamupala ihan ok ja tärkeimmät nähtävyydet kävelyetäisyydellä. Suosittelemme siis kaikille krakovanmatkaajille. Oli me perillä jo ennen yhtä ja huone oli jo valmis, joten pääsimme saman tien majoittumaan ja lähtemään kaupungille.

Oli lounasaika ja löysimme tästä aika läheltä siistin lounaspaikan, jossa söimme heti paikallista perinneruokaa, mykyjä lihatäytteellä. Oli maukasta ja aterian hinta kahdelta juomineen oli vähän yli neljä euroa!

Päivä kului vanhaan kaupunkiin tutustuessa. Kiertelimme kauppahallissa, joka on täynnä rihkama- ja matkamuistomyymälöitä. Joku oli suositellut meille heppa-ajelua, joten sorruimme sellaiseenkin. 25 minuutin kierros maksoi saman verran euroissa ja nähtyä tuli samat kadut kuin kävellenkin, joten mikään ihmeellisempi elämys tuo ei ollut. Mutta hevoset kärryineen ja kuljettajineen olivat näyttäviä.

Kävimme tuossa takana näkyvässä Pyhän Marian kirkossa ihan pummilla. Kun tuo puolan kielen taito on vähän puutteellinen, emme oikein tajunneet mistä lippu olisi pitänyt ostaa ja kuljimme vain jonon jatkona sisälle. Ovivahti sanoi ranskaksi: Bonjour! ja minä vastasin reippaasti Bonjour! Yhtäkkiä olimme sisällä emmekä olleet maksaneet mitään. Kuljimme ranskalaisen ryhmän mukana ja ilmeisesti sulauduimme hyvin joukkoon tuolla mittavalla ranskalaisella sanavarastolla... Jätimme kuitenkin rahaa lahjoituslaatikoihin, mikä ajanee saman asian.

Krakovassa on todella paljon kirkkoja ja niihin on kiva poiketa vilvoittelemaan kun lämpötila lähentelee 30 astetta. Ja onhan noissa roomalaiskatolisissa kirkoissa paljon enemmän ihasteltavaa kuin meikäläisissä paljaaksi riisutuissa.

Katuesiintyjiä on paljon ja erilaisia. Tämä viehättävä pariskunta esitti perinteistä musiikkia.

Krakovassa on jonkin verran jäljellä vanhaa kaupunginmuuriakin, tässä oli taidetta kaupan.

Viímeisenä päädyimme linnanmäelle, Wawelin kuninkaanlinnaan. Kello oli kuitenkin jo yli viisi, joten emme päässeet minnekään sisälle. Krakovan oma paavi JP II on saanut oman patsaansa linnanpihalle.

Linnasta on kivat näkymät joelle.

Päivällistä syötiin eräässä keskusaukion lukuisista terassiravintoloista ja sitten olikin aika siirtyä lepäämään. Päivä oli ollut pitkä, kuuma ja antoisa.

Pitkien yöunien jälkeen keskiviikko aloitettiin tarmokkaasti. Menestyksekkään aurinkolasijahdin jälkeen käytiin kahvilla ennen päivän urakkaa. Klo 11 alkoi ilmainen Juutalainen Krakova -kävelykierros. Oppaamme Anya oli reipas ja sujuvasanainen nuori juutalainen, joka elävästi osasi kertoa sekä krakovanjuutalaisten historiasta että nykypäivästä. Kierros oli aika pitkä, kävelyä oli enemmän kuin opastusta ja joissain kohdissa olisimme kaivanneet kuvaustaukoja, mutta kaiken kaikkiaan retki oli todella mielenkiintoinen ja opimme paljon uutta.

Kiersimme ensin vanhan juutalaiskaupunginosan Kazimierzin, jossa Spielberg kuvasi Schindlerin listaa. Näimme synagogia, uuden juutalaisten päiväkeskuksen (jota prinssi Chales on ollut perustamassa) ja Kakkakadun. Puka nimettiin hepreankielessä kolehtilipasta tarkoittavalla sanalla. Puolaksi sama sana kuitenkin tarkoittaa ulostetta...

Krakovassa vanhoja rakennuksia on paljon jäljellä verrattuna moniin muihin keskieurooppalaisiin kaupunkeihin. Tämä johtuu siitä, että kaupunki antautui suoraan natseille eikä edes yrittänyt taistella. Monet rakennukset ovat kuitenkin aika huonossa kunnossa, rahaa kun ei ole korjauksiin.

Tässä holokaustin uhrien muistomerkki Kazimierzissa.

Kazimierzista siirryimme joen yli rakkauden siltaa pitkin.

Näimme Krakovan gheton paikan, mutta siellä ei ollut kovin paljon tuosta ajasta nähtävissä. Aukio, jolta ihmiset lähetettiin keskitysleireille, on saanut seuraavan muistomerkin. 68 tuolia niiden 68 000 juutalaisen muistoksi, jotka asuivat Krakovassa vuonna 1939. Kuusi vuotta myöhemmin heistä oli elossa 3000. Aika hiljaiseksi vetää tällaisissa paikoissa.

Aukiolta jatkoimme matkaa Schindlerin tehtaalle. Saimme kuulla tarinan Schindleristä, arvioita hänen sankaruudestaan ja elokuvan ja todellisuuden eroista. Oli miten oli, Schidlerin toimien seurauksena yli 1000 juutalaista pelastui. Se on iso osa siitä 3000:sta. 

Kierros loppui Schindlerin tehtaalle, joka on kykyisin museo, jonka näyttely kertoo paitsi Schindleristä myös natsimiehityksestä muutenkin. Meillä ei nyt aika riittänyt museoon. Palasimme tuolien aukiolle odottamaan ratikkaa. Aukion kulmassa on paikallista ruokaa tarjoava lounasravintola, johon erehdyimme poikkeamaan. Näin herkullisen näköinen oli kalkkunaleike sekasalaatilla.

Emme suosittele, se toinen annos ei ollut juurikaan kummoisempi.

Ratikkaan pääsy ei ollutkaan ihan yksinkertaista. Lippuja ei myyty missään eikä meitä oikein osattu neuvoa. Vihdoin löytyi kaunista englantia puhuva nainen, joka lupasi opastaa meitä. Lippu ostettiin kolikkoautomaatista ratikan sisältä! Liikkuvassa kulkuneuvossa se ei ollut kovin miellyttävää puuhaa. Lippu piti myös erikseen leimata toisessa automaatissa. Jäimme pois samalla pysäkillä meitä avustaneen rouvan kanssa. Hyvästellessään hän halusi antaa meille esitteen vapaaehtoistyöstään: Jehovantodistajien materiaalia.

Tässä välissä oli pakko istua terassille kahville ja vedelle. Tänään lämpömittarit näyttivät +29C ja kierros kesti 2,5 tuntia. Tykästyimme puuhaan kuitenkin niin, että päätimme jatkaa toiset 2,5 tuntia vanhan kaupungin kierroksella. Opas oli vielä ensimmäistäkin parempi ja kuulimme paljon tarua ja totta paikallisesta historiasta.

Pyhän Marian kirkon tornista soitetaan aina tasatunnein trumpettia neljään eri suuntaan. Trumpetinsoittaja myös lopuksi vilkuttaa yleisölleen. Kuulemma Puolan paras työpaikka: työtä on neljä minuuttia joka tunti.

Teatterrin on saatu mallia Pariisin oopperasta.

Yliopistolla näimme myös tasatunnein tapahtuvan esityksen: ylhäältä vasemmasta luukusta marssi puunukkeja ulos ja takaisin sisälle oikeasta luukusta.

Yliopiston ehkä tunnetuin opiskelija ja opettaja on ollut Kopernikus, hänetkin tapasimme tänään.

Retki päättyi Wawelin linnaan. Vaikka nämä retket ovat siis ilmaisia, lopussa saa niin halutessaan antaa tippiä. Ja me halusimme, olivat nämä sen arvoisia.

Viiden tunnin opastettu ja muu omatoiminen kävely mukulakivillä ja muilla kovilla alustoilla sandaaleissa ja melein 30 asteessa vei puhdin tehokkaasti. Päivällinen Restauracija 7:ssä keskusaukiolla korvasi mainiosti lounaan pettymyksen.

Aamuksi on taksi tilattu, viereisestä sängystä on jo kohta tunnin ajan kuulunut tuhinaa (tuo siskohan suuttuisi, jos kutsuisin sitä kuorsaukseksi) ja nyt on aika minunkin huilailla.