lauantai 18. helmikuuta 2017

Vuoden ensimmäiset päivät Lontoossa

Olen ollut sen verran työkiireinen Lontoosta palattuani, että jäi tuo loppureissu kokonaan kertomatta. Mitään suurempia mutkia matkassa ei ollut, pesti tuli hoidettua loppuun asti kunnialla.

Yhden päivän vietin kuninkaallisessa Hampton Courtissa palauttelemassa mieleen Englannin historiaa. Palatsi on valtava ja hyvinkin päiväretken arvoinen ihan Lontoosta asti.






Muina päivinä reissasin Lontoon keskustaan, teatteriin ja ihan vain oleilemaan. Royal Academy of Artsissa on aina hienoja taidenäyttelyitä.




Kierrätys tapahtuu Richmondissa siten, että kerran viikossa kaikki nostavat tällaiset vaikuttavannäköiset kierrätysastiansa ovesta ulos ja sieltä niiden sisältö katoaa päivän aikana.


Poikkesin myös Kingstonissa toteamassa, että eipä olisi kannattanut.


Tuo taideteos oli ainoa näkemisen arvoinen juttu, loppuaika kuluikin kahvilla ja ostoskeskuksessa. Ja kun shoppailu ei ole lempilaji, tylsää oli.

Pollyn ulkoilutukset siirsin jokipoluilta katujen varsille, sillä juoksuajan takia pääsin helpommalla, kun emme kohdanneet muita koiria. Viimeisenä aamuna tilanne näytti sen verran paremmalta, että pääsimme taas vähän miellyttävämpiin maisemiin.




Christine saapui Australiasta ajallaan ja minä lähdin kotimatkalle samalla onenavauksella. Kiitokset tulivat jälkikäteen ja teatterikuume jäi vaivaamaan sen verran, että hiihtolomaksi lähden taas Lontooseen, mutta nyt ihan ilman minkäänlaisia velvoitteita.

Kodinvaihtolomia on luvassa seuraavan kerran kesällä: pari viikkoa Oregonissa, 10 päivää Chatelissa Ranskan Alpeilla ja viisi päivää Genevessä. Siinä välissä opiskelen ranskaa apurahan turvin kaksi viikkoa Annacyssä, mistä sain oikein hienon asunnon Airbnb:n kautta.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Kew Gardensin joulu (vähän myöhässä)

Asun täällä Richmondissa aivan kuninkaallisen kasvitieteellisen puutarhan, Kew Gardensin, vieressä. Puutarhassa on joulun aikoihin iltaisin eräänlainen joulushowpolku, lähinnä valoilla toteutettu. Kun katsoin sivuja kotona, kaikki illat uuteen vuoteen asti oli loppuunmyytyjä, mutta uudenvuodenpäivänä oli tilaa. Ostin siis siihen lipun ja saman tien alennettuun hintaan pääsylipun puutarhaan samalle päivälle. Luvassa oli siis kaksi puutarhavierailua samalle päivälle. Ja kuinkas ollakaan, se oli se yksi ja ainoa sadepäivä tämän viikon aikana! Puhelimeni kertoi, että sateen mahdollisuus on 100%. Aika korkea siis.

Ihan aamulla ei satanut, joten melkoisen lenkin ehdin tehdä kuivana. Iltapäivällä lounastin ja kiersin kasvihuoneita. Paikka on hieno näin talvellakin, mutta varmaan aivan loistokas keväällä ja kesällä.










Heathrow on niin lähellä, että yläpuolella jylisivät lentokoneet koko ajan.



Iloisessa vesisateessa ulkoilutin koiran ja kahdeksaksi suuntasin takaisin puutarhaan. Aika turha reissu. Olisi ollut varmasti hienoa kuivalla kelillä, mutta nyt lähinnä sateenvarjot törmäilivät toisiinsa. Pieniä musiikkiesityksiä ja näytlmiäkin oli ja ihailin kyllä kovasti esiintyjien tsemppausta. Hyytävän kylmässä kaatosteessa siellä lauloivat, että Everybody's having fun... 

Suosittelen siis Kew Gardensia aina kuivalla säällä ja joulushowtakin. Se tosin taitaa olla niin loppuunmyyty aina, että sääriski on otettava.

Täällä kotona kaikki on hyvin. Mutta voisiko joku LVI-asiantuntija tulla opastamaan brittejä putki- ja lämmitysasioissa?

Vuosi on vaihtunut Richmondissakin

Lauantaina matkasin siis illansuussa keskikaupungille. Ennen illan näytelmää söin Jamie Oliverin italialaisessa maukasta pastaa ja rucolasalaattia. Jo kuuden aikoihin tungos oli melkoista, mutta ruokaa sain onneksi ihan jonottamatta.
Väittävät, että Agatha Christien Hiirenloukku on maailman pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty näytelmä, vuosia on täynnä jo 65. Ja onhan se mukiinmenevä perinteinen näytelmä vaikkei ehkä suurta taidetta olekaan. Hiirenloukkuun ei koskaan myydä alennettuja lippuja, joten tämän olin ostanut jo etukäteen kotona.


Näytlmä loppui klo 21.45 ja olin laskeskellut olevani kotona ennen yhtätoista. Matkassa oli kuitenkin par mutkaa. Teatterin lähin, Leicester Squaren metroasema laitettiin kiinni juuri kun ehdin sinne. Sieltä olisinkin joutunut vaihtamaan junaa, joten päätin sitten saman tien kävellä Embankmentille, mistä pääsisi suoraan Richmondiin. Olisi tieyenkin pitänyt tajuta, että ei sinne pääse lähellekään, koska alueella on viralliset ilotulitukset, joihin ihan lippujakin myydään. Siispä kysymään apua poliiselta. Ystävällinen poliisitäti kertoi, että kaikki lähistön metroasemat suljetaan niillä minuuteilla ja paras veikkaus olisi Holbornin asema. Poliisi kertoi suunnan ja minä lähdin marssimaan. Jonkin aikaa kuljettuani halusin varmistaa suunnan uudelleen. Tällä kerralla minulle kerrottiin, että ainoa avoin lähellä oleva metroasema on Charing Cross. Yritin selittää, että sieltä nurkilta minut juuri ohjattiin pois, mutta ei, niin se vain oli, että jos halusin metrolla jonnekin matkata, pitäisi suunnata Charing Crossiin. Takaisin, mutta toista tietä. Metron sisäänkäynti oli tietenkin sielläkin suljettu, mutta ei hätää. Sain opastuksen miten kiertämällä toiselle puolelle pääsisin asemalle. Toisella puolella pudisteltiin päätä ja ohjattiin kiertämään se sama lenkki, mitä olin jo edelliset 15 minuuttia kiertänyt Charing Crossin ensimmäiselle sisäänkäynnille. Kyllästyin ja lähdin vain kävelemään poispäin. Vähän aikas kuljettuani kysyin taas poliisilta neuvoa. Hän ohjasi Covent Gardenin metroasemalle, se nimittäin pidettäissiin auki. Vaan ei pidetty. Lappu luukulla ja ohjeet Holbornin metroasemalle, 7 minuutin kävelymatka. Siinä kun sitten kimmastuneena käännyin taas kohti Holbornia, vähän äkäiseen ja huolimattomasti, ajoi jonkin sortin vossikka vasemman jalkapöytäni yli. Oli kuuma ja väsy ja ketutuskäyrä korkealla ja nyt vielä jalkakin (tavallistakin enemmän) kipeä.
Kerran siinä matkalla vielä eksyin, mutta Holborn löytyi ja hurraa, oli auki. Yllätys yllätys, siellä oli muutama muukin ja juniin jonotettiin alas rappusissa. Lopulta kuitenkin pääsin laiturille, mutta sitten ei kuulunut eikä näkynyt junaa. Näyttöihin ilmestyi teksti, että junat myöhässä ja lisätietoa tulossa. Lisätieto tuli sitten nuoren miehen muodossa. Linjalla ei enää kulkisi junia, kaikkien tulisi poistua laiturilta ja käyttää toista linjaa. Ihmismassa alkoi hitaasti valua ulos. Pian samainen nuori mies huusi tiukasti, että kaikkien on poistuttava laiturilta mahdollisimman nopeasti. Tuo särähti korvaan jotenkin pelottavalta. Toinen linja löytyi, muutamalla vaihdolla pääsin Richmondiin ja sieltä bussilla kotiin melkoisessa ilotulituksessa eli vähän yli puolenyön.
Polly oli aivan suunniltaan eikä tällainen kolmen päivän tuttavuus ollut ihan paras rauhoittelija. Tunnin verran katsottiin televisiota aika kovalla äänellä, jotta pauke vähän jäi taka-alalle. Nukkumaan päästiin puoli kahden aikaan. Melkoinen koettelemus oli tuo kotimatka eikä juuri ensimmäisen vartin jälkeen hymyilyttänyt. Nyt täytyy lopettaa vähäksi aikaa, sillä tässä yksi huomionkipeä koira yrittää kirjoittaa blogia.