Newport Beachin tuulisella rannalla

Tiistaina flunssapotilas jäi taas kotiin tautiaan parantelemaan ja vanhemmat ajelivat Newport Beachiin, joka on käytännössä loma-asuntoja täynnä oleva saari huikean pitkällä hiekkarannalla.

Päivä oli viileä ja tuulinen, joten mitään yleisörynnistystä ei ollut. Yksi hylje nähtiin, mutta hän ei suostunut kuvattavaksi. Paikka on viehättävä, haaveiltiin rannalla kävelystä lämpimämmässä säässä.

Lounasta nautittiin erinomaisessa kalaravintolassa, meidän lautasilla simpukkakeitto ja cajun-katkarapusalaatti. 

Keskiviikkoaamu alkoi suosikkikahvilassa. Hauskaa on, että aina kun tilaan tuon espresso macchiaton tuplana, minulta kysytään, tiedänkö mitä se on. Siis melkein pelkkää kahvia. Paikallisilla yksi espresso näyttää vaativan kolme desiä rasvaista maitoa ja puoli desiä makusiirappia. Yäk.

Iltapäivällä ajettiin Anaheimiin, missä ohjelmassa oli parilla tyypillä NHL-ottelu ja yksi pääsi leffaan. Samaan teatteriin kuin viime vuodenkin viimeisenä päivänä.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Huntington Library, Art Collections, and Botanical Gardens

Maanantain retkikohteena oli Henry Huntingtonin 1900-luvun alussa rakennuttama kartano puistoineen Pasadenassa. Huntington on tutkimus- ja kulttuurikeskus, joka on yleisölle avoinna muutaman tunnin päivässä. Yli 50 hehtaarin alueella on neljän museon lisäksi laaja kasvitieteellinen puutarha.

Vierailijoita oli melkoinen määrä, parkkipaikan löytäminen ei ollut ihan helppoa. Sisäänpääsy oli aikuiselta 20$ ja opiskelijalta 12$, mikä on aika kohtuullista ottaen huomioon, kuinka paljon nähtävää siihen sisältyy.

Aloitimme kasvihuoneista, joissa oli trooppinen ilmasto. Opastustauluja ja muuta opetusrekvisiittaa löytyi, mutta me keskityimme lähinnä ihastelemiseen.

Japanilainen puutarha oli upea. Valitettavasti vain täynnä aasialaisia turisteja, jotka nyt ovat vieneet itsensä kuvauttamisen uudelle tasolle: useimmat heiluvat joka kuvattavassa kohdassa selfie-keppiensä kanssa (vai miksi niitä turhakkeita pitäisi kutsua?). Kärsivällisyys saattaa olla välillä vähän koetuksella, kun heitä varoo ja väistelee. Mutta puutarha siis ihastuttava, tässä muutama kuva ilman maisemaa rumentavia naamatauluja.

Australialainen puutarha ei kovin merkillinen ollut, kuoriutuneita eukalyptuksia ihmeteltiin, mutta ne olivat liian isoja kuvattaviksi. Sen läpi matka jatkui erämaapuutarhaan, jossa oli uskomaton määrä erilaisia kaktuksia, kukkiviakin, ja muita autiomaan komistuksia.

Kiertelimme vielä muissakin osissa, mm. viidakossa, mutta sitten alkoi aika loppua kesken.

Puiston kahvilan pihalla oli grilli kuumana ja sieltä saimme lounaaksi kookkaat ja maistuvat hampurilaiset. Alueelle on kaikenlaisten eväiden tuominen kiellettyä, ainoastaan oma vesipullo sai olla. Hyvä keino varmistaa siisteyttä.

Iltapäivä olikin sitten niin pitkällä, että museoihin tutustuminen jäi vähän pikaiseksi. (Saattaa olla, että joku seurueessa huokaisi helpotusesta.) Taidetta kuitenkin nähtiin ja myös mainio joulukuusi.

Huntington on ihana retkikohde, suosittelen kaikille, jotka Los Angelesiin matkustavat!

Kotimatka oli piiiiitkä, päästiin oikein kunnon moottoritieruuhkaan matelemaan ja seisoksimaan. Päivä oli ehdottomasti senkin arvoinen!

Temecula Valleyn viiniretki

Sunnuntaina oltiin taas aika myöhään lähdössä liikkeelle. Lisäksi joukon nuorin on kovassa flunssassa ja päätti jäädä peiton alle koko päiväksi. Me vanhukset käytimme sitten tilaisuuden hyväksi ja suuntasimme Temeculan viinitiloille.

Viininmaistelu on täällä ihanan rentoa, yhtään ei tarvitse esittää olevansa asiantuntija. Maistiaiset maksoivat 15-20$ ja sillä sai maistaa 5-6 viiniä ja lasin mukaan tai alennusta ostoksista. Autolla kun olimme liikkeellä, jaoimme yhdet annokset. Alue oli nättiä, vaikka viinit ovatkin näin talvella lepotilassa.

Jotain tarttui mukaankin ja muutenkin oli oikein mukava päivä. Kotimatkalla nähtiin melkoisia karjan tehokasvatustiloja asiaankuuluvine hajuineen.

Välipäivien viettoa Kaliforniassa

Lauantaina aamupäivällä pestiin pyykkiä ja täydennettiin ruokavarastoja. Kassaneidin mielestä meidän ostokset maksoivat liikaa, joten hän kaivoi piiloistaan ketjun jäsenkortin ja hups kauppakassi oli 15$ halvempi. Nyt olemme siis Vons-kauppaketjun huonosti uskollisia kortillisia asiakkaita.

Iltapäivällä lähdimme Los Angelesiin. Moottoritiellä seisottiin välillä ruuhkassa, joten olimme perillä paljon suunniteltua myöhemmin. Illan ohjelmassa minulla oli Wicked-musikaali Pantages-teatterissa Hollywoodissa, miehet olivat hankkineet liput Los Angeles Kingsien ja San Jose Sharksien otteluun. Käytännän syistä pysäköimme teatterin viereiseen parkkitaloon. Se oli melko täynnä ja meille kerrottiin, että ainoa mahdollisuus on antaa heidän pysäköidä auto. Siinä sitten annettiin auto ja avaimet uppo-oudolle miehelle. Vähän kyllä kävi mielessä, mistä voimme tietää, ettei sitä ajeta suoraan ulos. Sinne se kuitenkin jäi ja meitä kehotettiin illalla tulemaan saman pömpelin viereen autoa noutamaan.

Teatterilipun ostaminen pari kuukautta sitten oli todella vaikeata. Loppujen lopuksi meidän perheestä löytyi yksi kortti, jolla saatiin sekä teatteri- että NHL-liput ostettua. Se tarkoitti myös sitä, että kortin haltijan oli ne kaikki lunastettava. Siis Kari lunasti minun teatterilippuni ja sitten jatkoimme kävellen Hollywoodin tähtiä seuraten ydinkeskustaan.

Olimme vähän suunnitelleet vahamuseovisiittiä, mutta olimme niin myöhässä että jääkiekonkatsojien oli lähdettävä metrolla kohti Staples Centeriä. Näytelmä alkoi tuntia myöhemmin, joten minä ehdin Madame Tussaud'lle. Hollywoodissa on kaksi vahamuseota, mutta tuo oli arvioitu niistä kahdesta paremmaksi. Jono oli pitkä, mutta meni nopeasti. Kovasti yrittivät kaupata kaikenlaisia yhdistelmälippuja, mutta sellaisille ei nyt ollut tarvita. Tässä paikassa sai jopa kieltäytyä pakkoposeerauksesta. Hissillä noustiin kolmanteen kerrokseen, mistä kierros alkoi.

Ihan ensimmäisenä sain kaverin indonesialaisesta tytöstä, joka oli huomannut, että minäkin olin yksin, ja halusi apua kuvaukseen. Ensimmäisen vahanuken vieressä otetun kuvan jälkeen tajusin, että tarkoitus oli ottaa kuvia vähän joka nuken kanssa ja katosin ihmisvilinään. Joidenkin vaan on ihan pakko kuvata itseään paikassa kuin paikassa.

Museo oli kyllä rakennettukin siten, että siellä oli tarkoituskin ottaa paljon kuvia ja joka kulmassa pyydettiin päivittämään instagramiin. Halpaa mainontaa. Osa oli mainioita, monet kohtauksia klassikkoleffoista. Tässä muutamia suosikkeja.

Elokuvatähtien lisäksi esillä oli julkkiksia musiikin ja urheilun maailmasta.

Museolta sainkin sitten jo lähteä teatterille. Wicked-esitys oli huikea ja teatteri itsessäänkin näkemisen arvoinen. Vaikka musikaali loppui vasta vähän ennen yhtätoista, pysyin hereillä. Nyt on saatu kellot käännettyä Kalifornian aikaan sopivasti ennen kuin pitää alkaa valmistautua kotimatkalle.

Jääkiekko loppui tuntia aiemmin, joten muu perhe oli jo löytänyt metrolla tiensä teatterille. Autokin saatiin takaisin ja kotona oltii yhden jälkeen. Väsyneinä mutta upeita kokemuksia rikkaampina.

Patikointia ja shoppailua

Joulupäivänä oli pakko päästä ulkoilemaan. Redlandsin pisin merkitty reitti on Oakmont Parkissa, ei kovin pitkä, mutta sen verran mentiin ylös ja alas, että ehkä tuota voisi ulkoilun lisäksi ihan liikunnaksikin kutsua.

Päivä oli aurinkoinen, mutta tuuli oli paikoitellen voimakasta. Näkymät olivat hienot ympäröiville kukkuloille ja vuorille. 

Yksi kuivunut puukin yritti kaatua niskaamme, mutta ehdimme alta pois. Ihan parasta tässä lomassa on tuo aurinko, päästä ulkoilemaan valoisassa ja pelkäämättä liukastumista.

Tapaninpäivä menikin sitten shoppaillessa. Ilmeisesti se on paikallista joulu-urheilua, sillä ostoskeskukset olivat aivan täynnä, parkkipaikan löytäminen kovan työn takana. Tässä Cabazonin Premium Outletissa on 180 merkkiliikettä. Myönnettäköön, että shoppailukunto loppui kesken.

Ken olikin kertonut meille, että paikka on kiinalaisten turistien suosiossa, mutta aika yllättävää oli, että kuulutuksiakin tuli (ilmeisesti) kiinaksi. Siellä ne jonottivat Pradan oven edessä (me emme).

Illalla katsottiin netistä Tellusta. Kyllä maailma on muuttunut muutamassa vuodessa.

Palm Springs

Las Brisas -hotelli Palm Springsissä oli erinomainen. Huone oli rauhallinen ja tilava, sängyt ja tyynyt mukavia ja suihkusta tuli hyvin vettä. Allasaluekin oli kivannäköinen, mutta me emme tällä kerralla sinne ehtineet. Aamupalalla oli kaurapuuroa (!!!), paahtoleipää ja kokki tekemässä toiveiden mukaan munakkaita eri täytteillä tai vohveleita. Vielä mukavampaa olisi ollut, jos kokki ei olisi koko ajan näyttänyt  ihan niin yrmeältä ja olisi vaikka ihan hymyilemättä katsonut päin lautasia antaessaan. No kaikkea ei voi saada ja kinkkujuustomunakkaat maistuivat.

Päivän ensimmäinen ohjelma oli hissillä nousu Mt Jacinto -vuorelle 2600 metrin korkeuteen. Nousu oli huikea ja ylhäällä näkymät upeat. Luntakin oli vähän ja polut jäiset.

Vuoriretken jälkeen palasimme kaupungille kahville, minkä jälkeen minä suunnistn Palm Springsin taidemuseoon ja muu perhe jäi kaupungille vapaalle. Taidemuseossa oli mielenkiintoinen kokoelma modernia ja perinteisempää taidetta, aiheina alueen luonto, villi länsi ja intiaanit. Esillä oli maalausten lisäksi myös mm. astioita ja koruja sekä tällaisia pronssipatsaita lännenmiehistä.

Moderni taide herättää usein kysymyksiä, tässä kulkukoira ja jätesäkkejä.

 

Ulkona patsaspuistossa tuli deja vu -elämys. Aivan samanlaiset sydämet näin viime vuonna Montrealin taidemuseon edessä.

Paluu todellisuuteen taiteen herkästä maailmasta iski nopeasti: kaupungilla harhaillessaan miesväki oli löytänyt näkemisen arvoisen paikan, ainakin omasta mielestään.

Onneksi tuossa kaupassa ei tullut kauppoja. Ajelimme vielä Palm Springsissä ja muissa aavikkokaupungeissa ihailemassa näkymiä ja rakennuksia. Kyllä suhteellisuudentaju on joiltain kateessa, kun meidän hotellihuoneessa pyydettiin säästämään vettä aavikolla, johon on rakennettu ja ylläpidetään hehtaaritolkulla golfkenttiä!

Palm Springsissä oli Hollywoodin tapaan omia tähtiään kaduilla. Tämä herra oli päässyt taidemuseon eteen.

Kotiin tultiin ison ostoskeskuksen kautta. Sinne suunnataan myöhemmin paremmalla ajalla uudestaan. 

Jouluaatto sujui rauhallisesti. Aamulla puutarhuri tuli laittamaan pihan kuntoon ja Kenneth soitti kysyäkseen, miten pärjäämme. Ruokakaupassa meitä lähestyi kaksi herraa, jotka olivat Suomesta muuttaneet vuosikymmeniä sitten. Kuulivat meidän puhuvan suomea ja halusivat tulla ihmettelemään, mitä teemme Redlandsissa. Jouluateriaksi ostimme kalkkunaa omenakarpalotäytteellä, joulumausteista bataattilisäkettä sekä salaatteja. Paljon parempi ateria siitä tuli kuin viimevuotinen yritelmä.

Illalla kävimme vielä ihmettelemässä paikallisia joulukoristeluja valaistuina ja yhdeksän jälkeen olimmekin taas valmiita unten maille.

Joshua Tree National Park

Tänään aamulla pakattiin laukulinen tavaraa mukaan ja lähdettiin yönyliretkelle aavikolle. Ensimmäisenä kohteena oi Joshua Tree National Park, jonne meiltä on matkaa noin 100 km. Joshua Treen kaupungissa hain karttoja ja esitteitä infopisteestä ja sain kuulla ettei alkuperäinen suunnitelmamme ollut toteuttamiskelpoinen aikataulullisesti, pimeä ehtisi yllättää ennen kuin ehtisimme Kadonneen palmun keitaalla käydä. Ystävällinen puistonvartija antoi suosituksia ja niiden mukaan lähdimme liikkeelle.

Ensimmäinen pysähdys oli Hidden Valley. Parkkipaikalta pääsi mailin mittaiselle lenkille kallioiden välissä piileksivään laaksoon, jossa pahamaineiset karjavarkaat pakoilivat ja uudelleenmerkitsivät saalistaan 1870-luvulla. Ihanan kaunis paikka, lämmintä oli ja auringosta nautittiin täysillä.

Puisto oli oikein vierailijaystävällinen. Pysähdyspaikkoja vessoineen, roskiksineen ja kierrätypisteineen oli tiheässä, polkujen lähtöpaikat hyvin merkittyjä ja infotaulujakin oli kivasti. Keys View on näköalapaikka, josta näkyy vuorten toisella puolella olevaan laaksoon.

Alkumatkalla oli paljon ihasteltavaa. Puistolle nimensä antanut puu on tämän näköinen:

15 miljoonaa vuotta sitten maanjäristys synnytti laavasta melkoisia kalliomuodostelmia. Kalliokiipeilijöitä näimmekin useita.

Cholla kaktuspuisto on melkoinen näky keskellä aavikkoa.

Puistossa olisi voinut törmätä useisiin käärmelajeihin, kauriisiin, liskoihin ja kojootteihin, mutta me näimme valitettavasti vain yhden pienen liskon.

Viimeiseksi käveltiin lenkki, jossa noustiin yhden kalliomuodostelman huipulle. Tällä reitillä näkyi yuccia ja palmujakin.

Huipulla tietenkin myös asiaankuuluvat näkymät.

Paluumatkalla näimme suljetun kultakaivoksen, jonne menemisestä varoitettiin hyvin yksityiskohtaisesti selittäen rakenteiden haurastumisesta ja mätänemisestä kaivoksen romahtamisvaaraan ja unohtuneisiin räjähteisiin. Ei siis edes perheen seikkailumielisin yrittänyt sisälle.

Oiva päätös kansallispuistopäivälle oli Cottonwood springs, jossa nimensä mukaisesti on joskus vettäkin ollut.

Puistosta ajettiin Palm Springsiin, missä meillä oli huone varattuna. Las Brisas on kiva hotelli, tukevan aterian jälkeen minä olen ainoana hereillä, mutta en kauaa. Kennethiltä tuli viesti, että hänen joulutähteään pitää muistaa kastella joka päivä. Tämä päivä jää nyt kyllä väliin, mutta jos tähti huomisiltaan mennessä on janoon kuollut, niin ostetaan sitten hänelle uusi.

Huomenna uusia seikkailuja täällä erämaakaupungissa.