Lemmikit

Jos perheellä on lemmikkejä, niiden hoidosta sovitaan erikseen. Tukholmassa oli kaneja takapihalla. Se sopi meille hyvin, niitä oli kiva mutta vaivatonta hoitaa ja koska ne olivat ulkona, ei ollut vaaraa meille allergisille.

Marseillessa oli kissa, Leila. Leila ei kuitenkaan asu talossa sisällä vaan kiertää alueella vapaasti ja tulee aamuisin kotiin syömään. Olimme luvanneet ruokkia hänet, meille oli jätetty ranskankieliset ohjeet sitä varten. Tässä kohdassa meni pieleen. Ohjeessa luki, että ruoan alle pitää laittaa vettä, jotta muurahaiset eivät pääse siihen käsiksi. Laitoin siis lautaselle vettä ja kasan purkkiruokaa keskelle. Ruoka ei kelvannut kissalle. Tarkoitus oli myös ulkovarastoon jättää kuivamuonaa ja vettä ja pitää ovi auki silloin, kun olemme kotona. Parina ensimmäisenä päivänä ovi saattoi mennä "itsestään" kiinni sillä aikaa, kun kävimme vaikka kaupassa. Tajusimme nopeasti, että aidan takana asuva sisko kävi laittamassa ovea kiinni. Kolmantena iltana Agnesin aikuinen poika tuli antamaan meille wlan-koodin ja sanoi, että hän voi ottaa kissan ruokinnan naapuriin. Annoimme ruoat ja kipot. Ilmeisesti olivat huomanneet, ettemme oikein ymmärtäneet mitä pitäisi tehdä. Vesi piti laittaa isolle lautaselle ja siihen päälle toinen kippa, johon tuli ruoka. Leila kävi meitä kuitenkin säännöllisesti katsomassa ja meille oli koko ajan hiukan epäselvää, saiko kissa ruokaa vai ei. Tämä epätietoisuus oli ikävää. Ilmeisesti naapurimme eivät osanneet englantia, kun eivät muina päivinä meille mitään tulleet juttelemaan.

Päätimme yrittää pysytellä lemmikittömissä kodeissa. Vaihdon aikana voi myös haluta ajella johonkin pidemmälle ja yöpyä matkalla (kuten me teimme Toulousen reissulla), ja silloin on ongelma, jos on luvannut huolehtia lemmikeistä. Sacramenton perheellä on koira, mutta he ovat luvanneet viedä sen Kenneliin vaihdon ajaksi.

Ensimmäisten vaihtojen jälkeen

Viimeinen päivä Marseillessa kului siivotessa :-( Päivän uurastuksen jälkeen talo oli varmasti puhtaampi kuin sinne saapuessamme. Siivousvälineet olivat myös melko onnettomia, imuri ei pysynyt kasassa, moppi oli niin kulunut ja likainen, että jätimme sen kaappiin, rätit vanhoja ja haisevia. Ostimme pari rättiä ja käytimme harjaa. Sitten oli vuorossa pakkaus, jotta kaikki olisi aamua varten valmiina. Lähtö kentälle olisi 4.30.

Kotimatka sujui hyvin. Tapasin vaihtokumppanimme vielä lentokentällä, palasivat samalla Lufthansan koneella, jolla me saavuimme Helsinkiin. Auto löytyi parkkihallista ehjänä ja pestynä! Kotonakin kaikki oli kunnossa, koti siivottu ja lakanat kuivausrummussa. Kummankin vaihdon jälkeen saimme kotimme takaisin siinä kunnossa kuin olimme sen jättäneetkin.

Veimme tuliaisiksi Muumi-keittiöpyyhkeitä ja suomalaisia karkkeja kumpaankin vaihtokotiimme, sillä olin ohjeista lukenut, että jotain pientä olisi hyvä viedä. Meille ei tuotu mitään, joten ehkä se ei kuitenkaan ole kovin yleistä. Parempi näin päin, olisi harmittanut, jos olisimme saaneet lahjoja emmekä antaneet mitään.

Ensimmäisen vaihtokesän opetus oli, että yhteinen kieli pitää olla. Pieniä väärinkäsityksiä sattui matkan varrella, kun kommunikaatio oli minun olemattoman ranskantaitoni ja Thierryn yhtä vähäisen englannin varassa. Lisäksi olen alkanut varmistaa uusia vaihtoja etsiessäni, että keittiöstä on kuva ja se näyttää siistiltä ja hyvin varustellulta. Siisteys kuvassa ei tietenkään todista mitään: Tukholman kotikin oli aivan selvästi siivottu kuvausta varten, kukkia maljakossa jne. Todellisuus oli sitten vähän toista.

Monet sopivat vaihtoja pariksikin vuodeksi eteenpäin. Niinpä minäkin aloitin tulevan kesän vaihdon etsimisen melkein heti kotona. Halusin ehdottomasti päästä Pohjois-Amerikkaan. Laitoimme Esan kanssa hakuehtoihin myös uima-altaan. Parissa viikossa löytyikin tämän kesän Sacramenton kotimme.

Ensimmäinen vaihtomme

Ensimmäinen kodinvaihtomme oli neljän päivän vaihto Tukholman esikaupunkiin. Niklas otti yhteyttä toukokuussa 2011 ja kertoi, että perheen nuorimmainen haluaisi kovasti Muumimaailmaan ja kyseli, olimmeko kiinnostuneita vaihdosta. Itse olen varsin ihastunut Tukholmaan ja heti valmiina lähtemään (niin kuin nyt yleensä muutenkin). Perheen miesväki suhtautui varautuneemmin. Asiasta neuvoteltiin muutaman meilin verran ja melko nopeasti päästiin sopimukseen.

Loppujen lopuksi Kari päätti olla lähtemättä ja minä ja Esa saimme kavereiksi Ruotsiin Tarjan, Aten ja Arnen. Matkaan lähdettiin juhannuksen jälkeisenä maanantaina laivalla, perillä olimme kolme yötä. Vaihtokumppanimme matkustivat samanaikaisesti, joten emme tavanneet heitä. Olimme matkassa ilman autoa ja täytyy myöntää, että meiltä oli usko loppua matkalla terminaalista vaihtokotiin. Susanne oli kirjoittanut, että heillä pärjää mainiosti julkisilla kulkuvälineillä. Kun sitten laukkujemme kanssa matkasimme kahdella metrolla ja sen jälkeen vielä bussilla ja kävelimme vielä lopuksi muutaman sata metriä, hymy alkoi hyytyä. Perillä meitä odotti perheen teini-ikäinen tytär, joka ei ollut halunnut lähteä Suomeen vaan asusteli kaverinsa luona. Hän esitteli meille talon ja lähti sen jälkeen evakkoon.

Talo oli muuten odotusten mukainen, mutta siisteystaso ei ollut ihan sellainen kuin olisimme halunneet. Astianpesukone oli juuri ollut päällä, vielä lämmin, mutta niin täyteen ahdettu, että kun aloimme ottaa astioita pois, väleissä oli ruoantähteitä ja muuta mönjää. Löimme siis koneen kiinni ja pesimme käsin muutaman astian käyttöämme varten. Myös jääkaapin mädäntyneet lehtisalaatit ja homeiset porkkanat herättivät meissä vähän kummastusta. Itse olin pessyt jääkaapin ennen lähtöä ja kaatanut kaikenlaiset ruoantähteet roskiin. Kokkailut jätimmekin sitten suosiolla.

Olimme jonkin verran vaivanneet päitämme tuliaisilla. Koska vaihto oli lyhyt, päädyimme pieniin lahjuksiin: Muumi-keittiöpyyhe ja Pandan lakua.

Päivät kuluivat kaupungilla. Aamupäivällä lähdimme keskustaan ja palasimme vasta illalla, sillä matka oli niin aikaavievä vaihtoineen, ettei päivällä kannattanut tulla "kotona" käymään. Kiersimme perinteisiä Tukholman nähtävyyksiä sen verran kuin pojat (12-18v) jaksoivat.

Kohokohta nuorisolle taisivat kuitenkin olla kanit, joiden ruokkiminen oli heidän tehtävänsä.

Loma sujui kohtuullisen hyvin, mutta siisteys jäi vähän arveluttamaan. Meillä kotona kaikki oli kuitenkin hyvin ja siistiä, joten emme tästä ensimmäisestä kokemuksesta pelästyneet.