Vakuutukset kodinvaihdossa

Jos aikoo vaihtaa kotia, kannattaa etukäteen selvittää vakuutusten voimassolo. Omasta vakuutusyhtiöstämme kerrottiin, että kotivakuutuksemme on voimassa normaalisti. Vaihtoperhe on meidän vieraanamme, eikä mitään ylimääräistä vakuutusturvaa tarvita. Samoin autovakuutus on voimassa normaalisti, jos kerran itse luovutamme auton toisten käyttöön, ihan samalla tavalla kuin yleensäkin jos ajetaan jonkun muun omistamalla autolla. Olen tehnyt autoon valmiin kirjeen, jossa kerron suomeksi ja englanniksi antaneeni autoni nimettyjen henkilöiden käyttöön tietyiksi päiviksi. Tästä on todennäköisesti hyötyä myös, jos poliisi pysäyttää heidät autoilemassa.

Eräs ongelma vakuutusten suhteen on. Meillä on kaikilla jatkuvat matkavakuutukset, jotka korvaavat kustannuksemme, jos matka peruuntuu sairautemme takia. Mutta enpä usko, että löytyy matkavakuutusta, joka korvaa sen, että matka peruuntuu vaihtoperheen sairauden takia. Jos tämä tapahtuu viime tipassa, on varmaankin vaikeaa löytää vaihtoperhettä, joka asuisi samalla suunnalla ja jolle sopisi samat päivät. Jos jollain on tähän ongelmaan ratkaisu, olisi kiva, jos kertoisitte sen minulle vaikka kommentoimalla tätä tekstiä.

Lapsiperhe lomailee kotia vaihtaen

Viime viikolla joku harmitteli, ettei ollut keksinyt kodinvaihtolomailua silloin, kun lapset olivat pieniä. Niinpä! Vaikka myös yksinäisten, pariskuntien tai kaveriporukoiden on kiva lomailla oikeassa kodissa hotellihuoneen tai minimaalisesti varustellun loma-asunnon sijaan, edut ovat ehdottomasti suurimmat lapsiperheille, lasten iästä riippumatta.

Ensimmäinen syy on tietysti tila. Meidänkin perhe on käpristellyt hotellihuoneissa kaksiviikkoisia lomamatkoja ja kyllä siinä aina välillä on yhden sun toisenkin hermo kiristynyt. Kun tilaa ei ole, ainoat istumapaikat ovat sängyt, joista vielä lastenversiot ovat yleensä hataria hetekoita, ja parhaassa tapauksessa kaikki tavarat on säilöttävä matkalaukuissa lattialla (samalla toivoen, ettei sinne ryömi torakoita, hämähäkkejä tai muita mukavia pikkuryömiväisiä kotiin vietäviksi), koti-ikävä iskee väistämättä muutaman päivän jälkeen. Kuulostaako tutulta? Kun lomakämppänä on sen sijaan oikea koti, tilaongelmaa ei yleensä ole. Jos alkaa seura ahdistaa, voi vetäytyä makuuhuoneeseen lukemaan. Jos joku haluaa katsoa yötä myöten televisiota, sen voi tehdä olohuoneessa eikä samalla ole pakko pitää muuta perhettä hereillä. Lapset voivat purkaa energiaansa pihalla. Kylppäreitä ja vessojakin on yleensä enemmän kuin yksi, joten ei tarvitse jonottaa. Tiesittekö muuten, että toilet on ilmeisesti ruma sana, sellaista ei ainakaan ole yhdessäkään kodinvaihtosivuilla ilmoitetussa amerikkalaiskodissa. Taloissa on sen sijaan puuterointihuone (powder room) tai kylpyhuoneen puolikas ( half bathroom). Jotta ei kuulostaisi liian tilavalta tai ylelliseltä, tässä meidän ranskalainen wc.

Tietenkin vaihtokodeissakin on pieniä yksiöitä, mutta valinta on jokaisen oma.

Ruoanlaittomahdollisuus on ihan ehdoton juttu perheen kanssa matkatessa. Olemme lomailleet myös huoneistohotelleissa, vuokramökeissä ja yksityisasunnoissa ja yrittäneet laittaa ruokaa niissä kaikissa. Varustetaso on yleensä vain onnettoman huono, paistinpannut niin rikkiraavittuja, ettei niitä uskalla käyttää ja lautasia ja kuppeja on aina liian vähän. Kodissa asuessa nämä asiat ovat yleensä kunnossa. Paitsi että itse kokkaamalla säästää sievoisen summan rahaa muutaman viikon loman aikana, pienten lasten kanssa tämä on myös elämää helpottava tekijä. Kun itse päättää päivän ruokalistan, siitä löytyy omalle väelle kelpaavaa sapuskaa. Päivällistä voivat myös aikuiset syödä rauhassa lasten nukkuessa. Pienten kanssa Euroopassa matkatessa on usein se ongelma, että lapset väsyvät ennen kuin ravintolat avaavat ovensa päivällistä varten.

Matkalaukut kevenevät huomattavasti, kun vaatteita voi vapaasi pestä kuinka usein haluaa ja mihin aikaan tahansa. Ainahan voi pesettää vaatteensa hotellissa tai pesulassa, mutta sen lisäksi, että se on kallista puuhaa, vaatteita ei yleensä saa samana päivänä eikä välttämättä vielä seuraavanakaan. Ja joka perheessä on silitysrauta, nyt voi matkasilitysraudankin jättää matkalaukusta pois.

Lelut! Lomalle on helpompi lähteä, kun ei tarvitse pakata hirvittävää määrää viihdytysvälineitä mukaan. Lapsiperheet usein toivovat voivansa vaihtaa toisten lapsiperheiden kanssa juuri tästä syystä. Mielellään vielä suurinpiirtein saman ikäisten lasten kanssa, jotta pelit ja lelut löytyvät tarvittaessa eikä tarvitse joka päivä ostaa jotain uutta muovivempainta, joka kestää päivän tai kaksi pikkuriiviöiden käsittelyssä.

Varsinkin aivan pikkuisten kanssa on oleellista, että vaihtokodista löytyy syöttötuoli, oikean kokoisia sänkyjä, auton turvaistuin ja paljon muuta tarpeellista, mutta painavaa ja tilaa vievää.

Kun lapsiperhe vaihtaa toisen kanssa, kodit ovat yleensä myöskin lapsiturvallisia ja taidelasit on nostettu riittävän ylös ettei niistä tarvitse huolehtia. Monet pariskunnat myös ilmoittavat, että eivät vaihda lapsiperheiden kanssa. Syyksi saatetaan ilmoittaa, että pelätään pikkuisten hukkuvan uima-altaaseen, mutta totuus saattaa kyllä olla, että haluavat suojella kotiaan ja arvoesineitaan riehuvilta tahmatassuilta.

Neljä+ tapaa vaihtaa kotia loman ajaksi

Monet ovat kyselleet, mitä kodinvaihto käytännössä tarkoittaa. Tuleeko meille joku silloin, kun olemme vaihdossa? Tuleeko meille juuri se perhe, jonka kotiin me menemme? Onko isäntäperheemme kotona silloin, kun me olemme heillä? Vastaus kaikkiin noihin kysymyksiin on kyllä tai ei, riippuu sopimuksesta.

SAMANAIKAINEN VAIHTO

Useimmiten varmaankin kodinvaihto tapahtuu juuri niin, että kaksi perhettä vaihtaa samanaikaisesti kotiaan, matkustaa samoina päivinä eikä ehkä tapaa ollenkaan. Viime vuonna me emme tavanneet Tukholman perheen sitä osaa, joka tuli meille, sillä matkustimme laivoilla samoina päivinä, mutta eri laivayhtiöillä, joten emme ehtineet satamassakaan tavata. Tapasimme tosin perheen kavereidensa luona majailevat teinit vaihdon aikana. Ranskan pariskunnan tapasimme molempiin suuntiin Helsingin lentokentällä. Kumpikin vaihto oli siis samanaikainen.

ERIAIKAINEN VAIHTO

Vaihto voidaan myös sopia eriaikaiseksi, jos jommallakummalla tai molemmilla vaihtoperheillä on mahdollisuus siihen. Usein näin voidaan toimia, jos vaihdetaan lomakotia tai perheellä on useampi asunto muuten. Joku voi varmaan majoittua myös vaikka sukulaisten luokse ja vapauttaa kotinsa vaihtareille siten. Eriaikainen vaihto voidaan sopia siten, että jo sopimisvaiheessa päätetään ajankohdat molempiin suuntiin, mutta jotkut vaihtoperheet keräävät vaihtoja myös omaan vaihtopankkiinsa. Tämä perustuu tietysti jo aika isoon luottamukseen, mutta sitähän kodinvaihdoissa aina tarvitaan.

KAKSOISVAIHTO

Kaksoisvaihto näyttäisi eri sivustoilla tarkoittavan vähän eri asioita. Joissakin puhutaan kaksoisvaihdosta silloin, kun kaksi yhdessä matkustavaa perhettä hakee kahta vaihtokotia samalta alueelta. Useammin kaksoisvaihto näyttäisi kuitenkin tarkoittavan sitä, että kolme eri alueilla asuvaa perhettä vaihtavat asuntoa siten, että A majailee B:n kodissa, B puolestaan C:n asunnossa ja C päätyy A:n luo. Tällaisia vaihtoja näyttäisi olevan tarjolla varsinkin silloin, kun A ja B ovat jo aiemmin vaihtaneet keskenään, A haluaa uusia vaihdon, mutta B haluaa löytää uusia kohteita. Sopimusprosessi on tällöin tietysti vähän monimutkaisempi.

VIERAANVARAISUUS

Vieraanvaraisuudella (hospitality) tarkoitetaan sitä, että isäntäperhe on kotona vaihdon aikana ja ottaa vaihdokit vieraikseen ja vierailu toteutetaan myöhemmin vastavuoroisena. Tämä on jo sosiaalisesti vaativampi muoto, ei missään tapauksessa sopisi meidän perheelle, mutta on varmasti oivallinen tapa saada paikallinen henkilökohtainen opas loman ajaksi ja uusia ystäviä ympäri maailmaa. Itseäni moinen pelottaisi: entäs jos et voi sietää isäntiäsi ja joudut vielä heidät kutsumaan kotiisi vastavierailulle?

Yllämainittujen lisäksi on tarjolla myös muita muotoja, esim. nuorisovaihtoa ja talonvahtina olemista.

Kodinvaihtoon valmistautuminen

Muistilistamme vaihtoon valmistautumiseksi:

- yksi vaatekaappi tyhjennetään
- keittiön kaappeihin raivataan pari tyhjää hyllyä
- naulakot mieluiten tyhjäksi
- pesukoneet ja kuivausrumpu siistitään
- patjat imuroidaan ja petarinsuojukset pestään
- oma kosmetiikka piiloon, esille jätetään sen verran, että vaihtareilla on jotain, mitä käyttää, jos ovat unohtaneet
- perussiivous
- puhtaat lakanat sänkyihin ja pyyhkeet esille

- piha siivotaan rojuista, nurmikko leikataan

- tarkistetaan seuraavien riittävyys:
*patterit
*varalamput
*pyykinpesuaine ja huuhteluaine
*astianpesuaineet
*wc- ja talouspaperit

- tarkistetaan päiväys elintarvikkeista, heitetään vanhat menemään ja varmistetaan, että perustarvikkeita kuten jauhoja, suolaa ja öljyä on ainakin alkutarpeiksi

- tarkistetaan laitteiden käyttöohjeet
- ylimääräiset laitteet (kuten vohvelirauta ja pelikonsoli) pois tieltä

- kaikki pyykit pestään niin, että pyykkikoriin ei jää likapyykkivuorta viikoiksi haisemaan
- roskikset tyhjennetään

- tervetulokirje ja herkkukori vaihtoperheelle; myös kukkia voi tuoda maljakkoon

Sitten lähdetään vaihtoon ja kovasti toivotaan, että partneriperhe on jaksanut tehdä nuo samat jutut...

Gloria Kalifornian viiniteillä

Kesäkuun Gloria-lehdessä on juttu viinimatkasta Kaliforniassa. Kukapa ei haluaisi maistaa pientä palaa kalifornialaista elämäntapaa, johon kuuluu aurinko, ruoka, viini ja rento meininki. Niinpä, kukapa ei haluaisi!

Luomu on Kaliforniassa päivän sana, oli kyse sitten viinistä tai vihanneksista. Näin olen ymmärtänyt minäkin. Meidänkin ensimmäisen vaihtokodin lähellä on lähiruokakauppa, josta vaihtoperheemme ostaa kaiken mahdollisen lihasta leipään.

San Francisco on kiehtova sekoitus uutta ja vanhaa, suvaitsevaisuutta ja vieraanvaraisuutta.

Sitä se oli jo 21 vuotta sitten, kun vietin kaupungissa pari päivää yksikseni. Aikana ennen internetiä olin jostain oppaasta ottanut hotellin nimen ja faksilla tehnyt varauksen. Löysin majapaikkani keskeltä Chinatownia ja olin ainoa kalpeanaamainen asukas koko hotellissa. Ala-aulassa istui päivästä toiseen liuta vanhoja puolitoistametrisiä kiinalaisukkoja, jotka selvästi puhuivat minusta ja hauskaa oli. Tunsin vähän joutuneeni vieraalle planeetalle, mutta kaikki sujui hyvin. Matkailu oli aika paljon jännittävämpää silloin, kun ihan kaikkea ei tiennyt ja ollut nähnyt etukäteen.

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia Glorian artikkelista.

Suomalaisia lahjoja?

Oikeastaan jatkona edelliseen kirjoitukseen pohtisin sitä, mitä viedä ulkomaille (vaihtoperheille tai muille) lahjaksi. Suomalaista tietenkin, mutta lentäen matkustettaessa lahjan olisi suotavaa olla myös pieni ja kevyt. Kesällä se saisi olla jotain muuta kuin suklaata. Kodinvaihdossa on myös tapana jättää vieraille jonkinlainen alkupaketti peusruokatarvikkeita ja/tai mielellään paikallisia herkkuja. Mitä nämä siis voisivat olla?

Viime kesän tuliaisemme olivat Fazerin Marianne-rasioita ja Muumi-keittiöpyyhkeitä. Jälkimmäinen ajatus tuli siitä, että tukholmalainen perhe tuli meille nimenomaan vieraillakseen Muumimaailmassa. Ostin niitä saman tien sitten myös ranskalaisille. Koska Naantali oli heidän lempipaikkansa tällä seudulla, tuskin he välttyivät tutustumasta muumeihin.

Täksi kesäksi ostin kummallekin amerikkalaiselle perheelle Marimekon keittiöpyyhkeitä. Kevyttä ja käytännöllistä, mutta ehkä aika tylsää varsinkin jos ei tunne Marimekkoa. Mutta mitä ihmettä muuta kannattaisi viedä? Hyviä ideoita otetaan vastaan. Elintarvikkeet sulavat, murenevat ja pilaantuvat, lisäksi täytyy olla aika tarkkana sen kanssa, mitä minnekin saa viedä. Lasi, keramiikka yms. on varmasti sirpaleina perille saavuttaessa ja kirjat painavat vietävästi.

Toinen päänvaiva on herkkukori, joka vaihtareille usein kehoitetaan jättämään. Monissa maissa on tapana jättää viinipullo, mutta kuka oikeasti kehtaisi jättää suomalaista marjaviiniä paikallisena herkkuna näille meidän vaihtoperheille, jotka tänä vuonna tulevat Kaliforniasta, Espanjasta ja Sveitsistä? Kaikki ihan tunnustettuja viinimaita. Itse olen tullut tähän tulokseen: saaristolaisleipää, Finlandia-kermajuustoa viipaleina (eivät todennäköisesti ole ennen nähneet juustohöylää), lakkahilloa ja jotain mehua. Tyrnimehu on harkinnan alla, mutta pystyykö sitä joku irvistelemättä juomaan?

Suomi ja suomalaisuus kodinvaihdossa

Kotia vaihtamalla pääset tutustumaan muihin maihin, kulttuureihin, aitoihin ympäristöihin (turistikohteiden vastakohtana) ja arkielämään kohdemaassa. Kiehtovaa, eikö totta? Joskus kuitenkin kannattaa ja täytyy kääntää näkökulma päinvastaiseksi: millaisen kuvan Suomesta ja suomalaisuudesta meidän vaihtokumppanimme saavat asuessaan meidän kodissamme ja tutustuessaan meihin, ehkä ensimmäisenä kontaktina suomalaisuuteen. Tämä on asia, johon mielestäni kannattaa kiinnittää huomiota. Tärkeätä ei ole vain se mitä saat vaan myös se, mitä annat.

Ostin jokin aika sitten itselleni englanninkielisen opuksen suomalaisuudesta, Xenophobe's guide to the Finns (Tarja Moles). Tarkoitukseni on jättää se vaihtoperheiden luettavaksi, sillä vaikka kirjan monet esimerkit ovatkin liioiteltuja, niissä on kaikissa totuuden siemen. Vai mitä mieltä olette? Tässä muutama lainaus:

A Finn can get extremely happy without the use of any facial expressions or change in tone of voice. He will only wave his hands when drowning.

The Finns detest their brutal eastern neighbour who bullied them for over a century before conceding their independence in 1917. A Finnish author once observed that the fundamental problem with Russia is its location.

The proximity of Estonia to Finland makes the Finns look more respectable: booze cruises to Tallinn contribute to reducing the official alcohol consumption figures, making the nation look more sober than it actually is.

Finnish men are frequently the butt of unkind remarks. They are accused of being depressed, taciturn, and consequently, unromantic. This is unfair because it is possible to find a Finnish man who is cheerful and communicative and who gives presents. His name is Santa Claus.

Tuota voisi jatkaa sivutolkulla, mutta jos kiinnostuitte, hankkikaa kirja!

Lisäksi olen hankkinut muutaman uudehkon suomalaisen elokuvan ja Sofi Oksasen Puhdistuksen englanniksi (Purge) ihan sen varalta, että vieraamme haluavat tutustua suomalaiseen nykykulttuuriin. Mutta ei, en aio käyttää omaisuuksia vaihtoperheidemme viihdyttämiseen. Nuo maksoivat muutaman kympin ja nyt on materiaalia riittävästi. Jos vaihdot ovat max. kolme viikkoa, ei siinä kovin paljon ehdi.

Työn puolesta viihdytin tänään islantilaisia vieraita. He kyselivät kaikesta kaupungilla, onko kyseessä Iittala tai Marimekko. Kun kerroin, että lähes kaikki lasiastiat kotonani ovat Iittalaa ja että ne ovat arkikäytössä, he lupasivat kertoa kaikille tutuilleen, jotka pitävät niitä keräily- eivätkä käyttöesineinä. Olen kyllä miettinyt, pitäisikö infokansioon liittää jonkinlainen Suomi-shoppailuosio, mutta sekin on vähän hankalaa, kun monet suomalaiset design-firmat kuitenkin valmistuttavat tuotteensa halvemmissa maissa. Voiko niitä sitten suositella Suomi-tuliaisiksi?

Kielitaito kehittyy kotia vaihtamalla

Eräs kodinvaihdon etu, jonka olen tässä pikkuhiljaa viimeisen vuoden aikana tajunnut, on kielitaidon kehittyminen. Puhun hyvin englantia ja ruotsia, kangertelen jotain läpi saksaksi ja ranskaksi. Ja kaikkea tuota olen tarvinnut jo näiden vaihtojen aikana ja suunnittelussa.

Yleensä kirjeenvaihto on englanniksi. Omalla sivulla kuitenkin kerrotaan, millä kielillä kirjeenvaihtoa pystytään käymään. Ruotsalaistenkin yhteydenotto oli ensin ruotsiksi, mutta eivät laittaneet ollenkaan pahakseen, kun ehdotin kommunikaatiokieleksi ruotsia. Ihan oman harjoitukseni vuoksi.

Ranskalainen vaihtoperheemme ymmärsi (omasta mielestään) englantia, mutta ei osannut sitä tuottaa. Kävimme siis kirjeenvaihdon siten, että he kirjoittivat ranskaksi (jota osaan lukea jonkin verran) ja me englanniksi. Tämä on vähän vaarallista, sillä väärinkäsityksiä saattaa syntyä, kuten tulimme huomaamaan. Itse otin viestit niin vakavasti, että jos en jotain ymmärtänyt, kaivoin esiin sanakirjat ja selvitin asian. Oli todella hauskaa käytännössä "opiskella" ranskaa. Ja voi sitä hämmästyksen määrää, kun ensimmäisenä aamuna Marseillessa kävimme pojan kanssa patonkiostoksilla ja minä hoidin ostokset niillä noin kymmenellä ranskan sanallani. "Tyyppi puhuu ranskaa!!!"

Muun maailman kanssa sitten viestitelläänkin englanniksi ja vaikka taitoni kohtalainen onkin, kyllä se tässä kehittyy. Ilmauksia tarttuu, muuttuu aktiivisemmaksi ja siirtyy omaan käyttöön. Sharon oli viime viikolla opetellut sanomaan kiitos ja päivää ja ilmaisi syvän kunnioituksensa vieraan kielen hallitsijoita kohtaan.

Saksaakin olen päässyt käyttämään. Sveitsiläisten kanssa Skypessä he käyttivät saksalaisia sanoja, jos eivät englantilaista tienneet ja jonkin verran sillä päästiin eteenpäin.

Kaikki ylläoleva muistutukseksi heille, jotka vielä ihmettelevät, mitä hyötyä jonkin kielen opiskelusta on! Koskaan et voi tietää, missä ja milloin jotain kieltä tarvitset, joten mitä useampaa osaat, sitä parempi, ja muutamasta sanastakin on jo hyötyä!

Kuka haluaa vaihtaa kotiaan suomalaiseen?

Kävin juuri tutkimassa uusimmat (tai viimeksi päivitetyt) ilmoitukset, joissa halutaan kodinvaihtoa suomalaisten kanssa. Uusimmat olivat Pariisi, Dubai, Rooma, Lontoo ja Kööpenhamina. Eiköhän tuosta löydy melkein jokaisen makuun.

Sivustoilla on selkeät Reverse search -toiminnot, joilla on helppo hakea omasta maasta tai kaupungista vaihtokotia etsiviä. Niistä on myös varmasti helpoin aloittaa, jos ei itselle ole niin väliä, mihin reissaa.

Lähetin tänään pari kyselyä Havaijille kesästä 2013. Toinen vastasi nopesti kiitos ei, toinen vastasi kiitos, ei nyt, mutta isoisäni oli Suomesta kotoisin ja aion säästää tietosi suosikeissani, kun seuraavan kerran mietimme uutta kohdetta!! Hän jopa kertoi isoisänsä nimen ja vaikutti aika innostuneelta. Olisi vain saanut olla sen verran innostuneempi, että olisi halunnut tänne lähitulevaisuudessa.

Miettikää, kuinka pieneksi maailma on muuttunut. Täällä minä viestittelen Maskussa uppo-oudon havaijilaisen kanssa, jolla on suomalaisia sukujuuria! Nuo sukujuuret ovat yleensäkin yksi syy, miksi Euroopan ulkopuolelta halutaan Suomeen. Suuri osa muusta maailmasta kun ei ole tainnut Suomesta kuulla puhuttavankaan...

(Viini-)Matkakuumetta

Sacramenton alueella on melko paljon viinitiloja, niihin ollaan tutustuttu myös netissä ja vaihtoperheeltä saatu suosituksia vierailukohteiksi.

http://www.sacwineregion.com/

Viinitiloille voi myös lähteä tutustumaan järjestetyillä retkillä, mutta sellaisiin ei meidän perheen hermot riitä. Suomessa saa melko vähän kalifornialaisia viinejä Alkosta, joten uusia tuttavuuksia on luvassa. Valitettavasti valkoviineistä on selkeästi vallalla Chardonnay.

Ohjaaja Francic Ford Coppolalla on viinitila Napan laaksossa. Sitä meille suositeltiin yhtenä käyntikohteena ja tilalla on lisäksi museoituna jotakin elokuvantekorekvisiittaa. Sinne siis! Luvassa myös aitoitalialaiseen tyyliin kuumiin kesäpäiviin sopivaa Pinot Grigiota.




Sharon kirjoitti viime viikolla, että hän on aivan kauhuissaan siitä, että he ehtivät olla täällä vain kaksi viikkoa, ja ovat siinä ajassa vielä suoriutumassa Pietarin ja Tallinnan visiiteistä. Minusta taas tuntuu nyt, että neljä viikkoa ei riitä mihinkään. Ihan kiva olisi myös viettää rauhallisia päiviä takapihan uima-altaalla tekemättä ja ajattelematta mitään.

Matkakuumetta

Kevätkiireitä on sekä kotona että töissä, mutta silti ehdin päivittäin suunnitella kesän matkaamme. Neljän viikon päästä olemme siis (toivottavasti) Sacramentossa! Olen tilannut Facebookissa Sacramenton matkailutoimiston päivitykset ja sieltä tuleekin useita kertoja viikossa hyödyllistä ja mielenkiintoista tietoa. Tällä viikolla suositeltiin pyöräilyreittiä, American River Trail, ja vähän karttaa zoomailtuani totesin, että mehän asumme ihan tuon reitin varrella. Meillä tosin lienee käytettävissä vain yksi polkupyörä, mutta ihan lähellä on myös vuokraamo. Ajattelin kyllä Sharonilta ensin kysyä, saattaahan siellä olla esim. naapureita, jotka voivat lainata pyöriään.

Yhden illan ihastelin Yosemiten esittelyvideoita. Kummastakin vaihtokohteestamme on suunnilleen neljän tunnin ajomatka sinne, joten yöpyä pitää, jos aikoo jotain nähdä ja vähän kävelläkin. Mutta ihan pakko sinne on päästä!

Hotellit tuolla kansanpuistossa ovat jo kesäksi täyteen buukattuja ja siinä lähelläkin järjettömän kalliita. Mutta katsokaa tuota maisemaa, täällä Maskun mäntymetsässä tuosta maksaisi mitä vaan.

Autojakin vuokrasin parille päivälle: ensin San Franciscon lentokentältä Sacramentoon siirtymistä varten ja toinen Sacramentosta Santa Claraan. Koska meillä lienee useampi matkalaukku, valitsin isot autot. Päivävuokra kaikkine vakuutuksineen on noin kolmekymppiä, joten tulee huomattavasti halvemmaksi kuin julkisilla kulkuneuvoilla matkaaminen. Joku kysyi viime viikolla, aionko minäkin uskaltaa ajaa autoa siellä. Autoilu ei missään ole niin helppoa kuin USA:ssa, olenhan ajellut siellä kaksi kesää nuorena tyttönä, kun myin karkkia Atlantic Cityssä. Enkä todellakaan aio ottaa miesväkeä mukaan ruikuttamaan, kun lähden viettämään laatuaikaa ostoskeskuksiin:-)

Ikävämpi uutinen oli se, että lentoliput tulivat uudestaan sähköpostiini. Menolentomme jälkimmäinen osuus Chicagosta SFO:hon on myöhentynyt kaksi tuntia! Tämä tarkoittaa sitä, että saamme viisi tuntia vaihtoaikaa ja saavumme perille vasta klo 22.40 paikallista aikaa. Koska matka on muutenkin pitkä, tuota parin tunnin lisäystä ei olisi tarvittu. Mutta eivätpä ne kysyneet meiltä lupaa.

Tällä viikolla tuli vaihtopyyntö Melbournesta, Australiasta, eläkkeeltä olevalta kansanedustajalta. Pariskunta oli ollut viime viikolla päivällisellä Ruotsin suurlähetystössä ja saanut siellä päähänsä matkustaa tähän maailmakolkkaan. Toivottavasti eivät luulleet, että Suomi on edelleen osa Ruotsia. Tai olisikohan siellä suurlähetystössä asia niin esitetty... Me haluaisimme toki Australiaan, mieluiten kesällä 2013, mutta meidän kesällämme Melbournen lämpötila on nippanappa plussan puolella. Me haluaisimme siis pohjoisempaan Australiaan ja tämä pari sai nyt kieltävän vastauksen. Mutta he saivat siis vastauksen, sillä mielestäni kuuluu asiaan vastata kaikille.

Vappukuulumisia

Valmistelut ovat käynnissä. Olen siivoillut kaappeja, järjestellyt siivousasioita, lähetellyt sähköposteja ja nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että joskus nämä vaihdot alkavat toteutuakin.

Tällä viikolla meille tuli tiedustelut Australiasta ja Israelista. Nyt tähän hätään emme voineet niitä hyväksyä, kun alkaa olla näitä suunnitelmia riittävästi yhdelle vuodelle. Israelin vaihtokoti oli aika hieno, mutta tulin kyllä siihen tulokseen, että en noin yleensäkään halua matkustaa Israeliin. Maailmassa on todella paljon mielenkiintoisempia paikkoja (minun mielestäni, varmaan jonkun unelmakohde).

Sveitsin lennot ostettiin tänään. Aika aikaista, mutta meidän perusteellinen vaihtoperheemme halusi, että ostamme ne yhtä aikaa, jotta autojen vaihto lentokentillä saadaan varmasti sopimaan. Tämä perhe taitaa olla melkoinen Pohjoismaat-fani, sillä tänä kesänä he ovat menossa Göteborgiin, jouluna meille ja ensi vuoden kesällä Kemiin! Päivän mielenkiintoisin kysymys oli, onko olemassa vaara, että he törmäävät hirveen ajaessaan yöllä Turun lentokentältä meille. Niinpä. Kai se mahdollista on, noin kerran viidessä vuodessa näen hirven Kustavintiellä. Saattaisihan niitä näkyä enemmänkin, jos olisi skarpimpi kuljettaja ja vähemmän harmaakaihia:-)