Kolme päivää Alpeilla - Crans Montana ja Siviez

Torstaina jätimme sateisen Fribourgin alueen ja suuntasimme vuorille, Valais'n alueelle. Koko matkan satoi ja oli harmaata. Poikkesimme kahville Montreux'n viehättävään järvenrantakaupunkiin, mutta kovin oli sekin harmaa tähän aikaan vuodesta. Iltapäivällä saavuimme Venthônen kylään ja majapaikkaamme La Flamandeen. Kolmen makuuhuoneen B&B, jossa joka huoneesta on uskomaton näköala laakson yli vuorille. Torstaina siitä tosin sai vain aavistuksen, sillä sumu ja räntäsade peitti näkymän melkein kokonaan.

Huone oli hyvä ja siisti, mutta missä muussa maassa B&B maksaa 165€/yö, varsinkaan kun sijainti ei ollut mitenkään keskeinen? Emäntä Nadine oli todella ystävällinen ja avulias, olisi jopa kuskannut meidät 10 km:n päähän Montanan kylään. Kieltäydyimme kohteliaasti, ajoimme kilometrin matkan funikulaarille ja matkasimme ylös tutkimaan kylää. Räntää ja vettä satoi, mutta saimme tietomme ja pizzatkin maistuivat. Funikulaarilla takaisin alas ja valmistautumaan perjantain urheiluihin.

Perjantaina tuhdin aamiaisen jälkeen ajoimme ylös Montanaan. Kari ja Esa lähtivät hiihtohissillä ylös ja minä kävellen talvivaelluspolkua Aminonan kylään.

Montanassa oli hyvin hoidetut talvivaellusreitit, joita pitkin pääsi ihan kengillä, lisäksi olisi ollut lumikenkäreittejä. Montanan ja Aminonan väliseen matkaan sain kulumaan yli neljä tuntia, sillä lumessa ylämäkeen tarpominen ei ole toipilaalle ihan kevyintä puuhaa. Ja aika usein oli ihan pakko pysähtyä henkäilemään maisemien kauneutta (puuskuttamisen lisäksi).

Aminonan hiihtohissin ala-aseman ravintolassa työskentelee tuttavani Celia, jonka kanssa jäin jutustelemaan miesväkeä mäestä odottaessani. Montanan rinteet eivät saaneet meidän laskettelijoilta kovin hyvää arviointia, sillä mäet olivat sohjoisia. Emäntämme selitti syynkin tähän, koko talvena ei ole ollut riittävästi pakkasta, jotta pohja olisi jäätynyt.

Lauantai oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Se näkyi myös Montanassa - kaikki parkkipaikat ja -talot olivat täynnä ja niihin jonotettiin kadulta asti. Poistuimme alueelta ja yritimme laakson toiselle puolelle Nendaziin, mutta sama juttu sielläkin. Lopulta päädyimme Siviezin pieneen keskukseen, josta lähinnä vahingossa saimme parkkipaikan ja siinäkin meinasimme käsirysyyn joutua. Nopeat syövät hitaat -kulttuurissa ei pohjoismaisella kohteliaalla jonottamisella pääse mihinkään eikä säälipaikkoja ole jaossa. Monta tuntia ei Siviezizzä ehditty olla, mutta muutaman kerran ehtivät Kari ja Esa laskea. Illalla tulimme ruuhkassa kotiin Kleingurmelsiin.

Crans Montanaan täytyy päästä kesällä patikoimaan. Sitten taas uudestaan tähän alppiravintolaan: