Nyt ollaan oltu muutama päivä kotona, vuorokausirytmit ihan sekaisin eikä mistään meinaa tulla yhtään mitään. Kodinvaihtoloma Kaliforniassa on onnellisesti ohi ja olemme siis päässeet palaamaan kuumasta ja kuivasta auringonpaisteesta tähän Suomen armeliaan pimeään ja kosteaan talveen. On se kyllä niin, että ei tämä kansa olisi tällaista juoppohullua väkeä, jos se saisi saman verran aurinkoa kuin vaikka kalifornialaiset. Huomattavasti helpompaa on olla virkeä ja pirteä ja hyväntuulinen tuollaisessa ilmastossa.
Kotimatka sujui, ei hyvin, mutta sujui kuitenkin. Lauantaina aamukahdeksalta hypättiin vuokra-Hyundain kyytiin ja hyvästeltiin kaunis ja viihtyisä Kalifornian kotimme yllätysgeckoineen. Olimme varanneet autovuokraamon ohjeiden mukaan runsaasti aikaa siirtymiseen ja kuinkas sitten kävikään: ei ollut ruuhkia teillä, ei autovuokraamossa eikä lentokentällä, joten olimme valmiina odottamassa lentoamme ainakin kaksi tuntia etuajassa. Mutta parempi niin päin kuin viisi minuuttia myöhässä.
Lentomme Los Angelesista Dallasiin lähti vähän myöhässä, mutta kapteeni lupasi, että suotuisien tuulien ansiosta saavumme kuitenkin perille ajoissa. Saavuimmekin, mutta emme päässeet portille, kun siinä oleva edellinen kone ei jostain syystä päässyt lähtemään. Istuimme siis kolme varttia koneessa Dallasin kentällä, mikä ei ollut ollenkaan hyvä juttu, sillä vaihtoaikamme oli 55 minuuttia. Kiire oli muillakin, eräskin setä yritti ylipuhua lentoemäntää päästämään hänet ulos, kun oli jatkolento lähdössä. Jostain kumman syystä lentoemo ei ollut yhteistyöhaluinen eikä setä päässyt ulos.
Meidän onneksemme lähtöporttimme oli lähellä tuloporttia. Rynnistimme uudelle portille ja sieltä jo huudettiin, että juoskaa ihmiset, kone lähtee ja aioimme juuri antaa teidän liput jonottaville. Hmm. Ehdimme siis koneeseen ja asettauduimme kiireen vilkkaa istumaan ja vyöt kiinni. Saimme kivat, vähän tilavammat istuinpaikat, mutta olimme kaikki kolme eri riveillä. Koneessa kuulutettiin, että ovet on suljettu ja olemme valmiit lähtemään. Siinä sitten istuimme kaksi tuntia koneessa lähtöportilla ja odottelimme sitä pikaista lähtöä. Matkatavaroita lastatessa konetta oli kolhittu, sitä jouduttiin korjaamaan eikä meitä tietenkään päästetty ulos koneesta. Olimme siis Dallasissa kaiken kaikkiaan yli kolme tuntia, joista kentällä kävelyyn kului noin viisi minuuttia ja loput istuttiin koneessa.
Yö meni niin kuin yö lentokoneessa menee: epämukavasti ja hitaasti. Jalat turpoavat ja niskaan sattuu, päätä särkee ja vatsasta nipistää. Lento kesti 8,5 tuntia ja Lontooseen saavuttiin reilu tunti myöhässä. Vaihtoaikaa oli 1 h 45 min, mutta meidän ei edes annettu yrittää British Airwaysin Helsingin lennolle, heti koneesta poistuttuamme meitä oli vastassa henkilökuntaa, joka kertoi, että varauksemme on muutettu seuraavaan Helsingin lentoon, joka oli Finnairin lähtö kolme tuntia myöhemmin. Särystä ja ketutuksesta korvauksena American Airlines tarjosi meille 10£ ruokakupongit ihan jokaiselle! Sillä sitten laitettiin elämä risaiseksi Heathrow'lla italialaisessa ravintolassa (ja maksettiin itse loput, sillä eihän tuo risaisuus riittänyt pastalautasellisiin...)
Jotta oleskelu Heathrow'lla ei olisi ollut liian tylsää, uusiin varauksiimme ei oltu laitettu istumapaikkoja. Ne meidän käskettiin hakea Finnairin palvelupisteestä, joka ei tietenkään ollut auki. Ilmoitettuna avaamisaikana menimme tiskille (seuranamme runsas joukko Amerikan lennoilta tulleita mattimyöhäisiä). Virkailijasta ei tietoakaan. Väsynyt väki oli aika turhautunutta. Vartin myöhässä paikalle saapuessaan Finnairin edustaja ei edes pyytänyt ärtyneeltä väeltä anteeksi, mikä olisi ehkä hieman helpottanut hänen tehtäväänsä. Hän ei myöskään osannut vastata ihmisten kysymyksiin eikä vaivautunut ottamaan selvää mistään. Jotkut eivät tienneet miten ja missä ruokakuponkeja voi käyttää, mutta sehän ei tälle henkilölle kuulunut millään tavalla. Jonkin toisen hän ohjasi Air Canadan palvelupisteeseen, vaikka miesparka yritti sanoa, että hänen nimenomaan käskettiin tulla Finnairille. Kun turhautunut asiakas tokaisi jotain nasevaa, FINNAIRIN VIRKAILIJA KÄSKI HÄNEN PITÄÄ PIENEMPÄÄ SUUTA!! Sellaista palvelua. Meillä kaikki sujui kuitenkin hyvin, kun ei ollut mitään kysyttävää. Hyviä asiakkaita siis.
Finnairin koneessa istuttiin kyynärpäät toistemme syleissä, onneksi emme joutuneet vieraiden viereen istumaan. Se on kyllä ihme juttu, miten noista lapsille mitoitetuista istuinpaikoista voidaan veloittaa aikuisten hinta!! Mutta saatiin ruisleipää, päästiin Suomeen (pimeään ja vesisateeseen) ja kaikki matkatavaratkin olivat löytäneet kanssamme samaan paikkaan. Sitten vain hakemaan Airpro:lta auton avaimet ja matkaan.
Kun lähtiessämme jätin avaimet kentälle, maksoin viiden euron säilytysmaksun. Näin on aina toimittu näissä vaihdoissa, se, joka on jättänyt, on maksanut. Hollantilaiset olivat kuitenkin jättäneet maksun minun maksettavakseni. Ei ihmeen iso juttu, mutta vähän ihmetytti. Kaksi kertaa olin varmistanut, että jättäisivät auton parkkipaikalle 3A tai 3B. Avainten mukana oli lappu, jossa kerrottiin, että auto on parkkitalossa 5, kerroksessa 2. Meni vähän harhailuksi, kun emme heti löytäneet kyseistä taloa. Kerroksesta kaksi ei autoa kuitenkaan löytynyt. Tarkemmin kirjettä tutkiessamme huomasimme, että kakkosen edessä oli erivärisellä kynällä laitettu piste, jonka päättelimme esittävän miinusta ja näin olikin. Auto löytyi siis muutaman kerroksen alempaa. Mutta kuinkas sitten kävikään: kulkuneuvo ei inahtanutkaan. Hollantilaiset olivat jättäneet sisävalon palamaan ja yhdeksässä vuorokaudessa akku oli tyhjentynyt! Tässä vaiheessa olimme olleet matkalla 26 tuntia eikä naurattanut yhtään. Siis ei yhtään. Kentältä löytyi onneksi tilanteeseen apua sunnuntai-iltana klo 19 ja pääsimme vihdoin kotimatkalle. Kuljettaja pysyi hereillä, etten olisi häntä alkanut virkistää lauluesityksellä.
Kotona kaikki oli ok, keittiö täynnä puolalaista ruokaa ja meille runsaasti puolalaisia lahjoja. Minä sain pöytäliinan, Kari korkkiruuvin ja Esa karkkia ja pelikortit. Lisäksi meille oli vielä puolalainen suklaakakku! Ymmärrän kyllä tuon ruoka-asian, Suomen hintataso on puolalaisille aika hurja. Vieraskirjassa molemmat vieraat kiittelivät kovasti ja vakuuttivat olevansa tyytyväisiä oleskeluunsa. Hyvä niin, kivampi mennä sitten joskus myöhemmin vastavierailulle. Itse olemme menestyksekkäästi valvoneet öitä tällä viikolla ja yrittäneet siinä sivussa jollain tavalla käydä töissä ja koulua. Onneksi alkaa viikonloppu, toivottavasti uuteen viikkoon päästään selväpäisempinä.
Eilen tuli uusi viesti Stellalta Brisbanesta. Hän kyseli, joko olisimme valmiita tekemään päätöksiä ensi joulusta. Myös Pariisin läheltä tuli kysely ensi kesästä, iso hieno arkkitehdin talo ja iso uima-allas pihalla, mutta meidän kesähän on jo ihan täyteen buukattu. Tuo on muuten aika hauskaa miten keskieurooppalaiset mainostavat SUURIA pihojaan: näilläkin oli ihan mainittu, että tontin koko on 650 neliötä. Pitäisiköhän ilmoittaa meidän sivulla, että tuota takapihaa on tuossa 6500 neliötä?
Uusia lomia pitäisi siis miettiä, vaikka edellisestäkään ei ole ihan vielä selvitty. Aika paljon on elämä muuttunut sen kolmen vuoden aikana, kun olemme kodinvaihtoa harrastaneet. Muuttunut siis mielenkiintoisemmaksi!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yleistä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yleistä. Näytä kaikki tekstit
torstai 9. tammikuuta 2014
tiistai 19. marraskuuta 2013
Marraskuun kuulumisia
Joulu lähestyy! Paitsi Myllyn joulukuusista ja paketointipalveluista sen huomaa siitä, että meidän jouluvaihdot (kaikki kolme, huhhuh) lähestyvät ja viestejä on alkanut lennellä puolin ja toisin, kun käytännön asioista sovitaan. Tässä kohdassa pitää miettiä avainten vaihdot ja niihin liittyvät suunnitelma B:t.
Me jätämme auton hollantilaisia varten Helsinki-Vantaalle ja sinne Airpron säilytykseen avaimet (niin auton kuin kodinkin) ja parkkilipukkeen. Joulun aikaan täytyy miettiä myös kauppojen aukioloja ja valmistautua mahdollisiin viivästymisiin. Tai todennäköisiin. Vaikka kai lentoja joskus ihan ajallaankin perille saapuu. Isabella ja Paul haluavat viiniä ja sehän saattaa olla ongelma Suomessa lauantaina, jos saapuu perille iltakuuden jälkeen.
Vuokra-autokin on varattu meille Los Angelesin lentokentältä. Vähän siinä taisi suuruudenhulluus iskeä ja saattaa olla, että tulossa on sellainen laiva, etten minä saa sitä mihinkään parkkiruutuun mahtumaan. Toisaalta kyllä vuokra-auto on ihanan huoleton, ei tarvi murehtia sotkuista tai siivouksista tai mahdollisista kolhimisistakaan. Huono puoli on tietysti hinta, vaihtoauto kun olisi ilmainen. Pikkusisko tilaili vaateparsia outlet-myymälöistä ja kävin tarkastamassa meidän lähikeskuksen aukioloajat. Mitenköhän sitä selviää, jos kauppakeskus menee kiinni jouluaattona klo 21 ja avautuu vasta Tapaninpäivänä klo 7? Silloin muuten alkaa ale, joten sinnekö jonottamaan? No ei, älä Mirkka edes kuvittele!
Kesästäkin on taas sveitsiläisten kanssa juteltu ja Angelika lähetti hienoja kuvia kotimaisemista ja hyvistä retkikohteista. Tässä pari:
Viikonloppuna saimme myös viestin australialaiselta Stellalta, jonka kanssa jo viime kesänä kirjoittelin. He ovat lähdössä jouluksi Montrealiin ja hän kyseli, joko me olisimme valmiita suunnittelemaan joulua 2014 ja matkaa Brisbaneen. Kyllä niin taas menottaisi, löytyisiköhän sieltä lukijoista rahoittajaa? Muistinvirkistykseksi kerrottakoon, että Brisbanen lähimaastoista löytyy hiekkarantoja, vuoristoa ja viinitiloja. Brisbane on nyt siis jälleen mietintämyssyssä. Täytynee hankkia kesätyö. Ja viikonlopputyö.
Tänään surffailin Home Exchangen sivuilla ja huomasin listauksen Turusta. Uteliaisuuttani kävin vilkaisemassa ja arvatkaa mitä! Ne pölkkypäät ovat kopioineet tekstiosuuksia suoraan meidän ilmoituksesta linkkeineen päivineen! Aika typerää, jos nyt joku sattuu Turun seutua hakuehtona käyttämään, katsoo varmaan useammankin vaihtokodin tiedot ja onpas hauskaa että useammalle on tullut mieleen ihan samanlaiset lauseet. Kyllä nyt on niin (vai onko?) että jos oma kielitaito ei riitä kuvailemaan omaa kotikaupunkia ympäristöineen, ei sitten ehkä kannata ryhtyä kodinvaihtajaksi. Siinä nimittäin joutuu ihan tosi paljon tuottamaan tekstiä englanniksi. Hmm. Ajattelin lähettää laskun tuosta kirjallisesta tuotoksestani.
Aiemmin syksyllä mainitsemani kodinvaihdosta bloggaava amerikkalainen eläkeläisrouva muuten kirjoitti Twitterissä, että jos joskus haluamme Washington DC:hen, voisimme ottaa yhteyttä häneen. No haluamme tietysti, mutta rouva on niin ahkerasti haukkunut monet vaihtokumppaninsa, että enpä taida haluta päästä hänen sivuilleen arvioitavaksi. Ja saattoipa olla niinkin, että Lauren haki vain omalle blogilleen julkisuutta minun kauttani. Niin on merkillinen tämä sosiaalisen median maailma.
Nyt pitää jaksaa vielä muutama viikko tehdä töitä, mutta matkakuumetta kehitellen:-)
Me jätämme auton hollantilaisia varten Helsinki-Vantaalle ja sinne Airpron säilytykseen avaimet (niin auton kuin kodinkin) ja parkkilipukkeen. Joulun aikaan täytyy miettiä myös kauppojen aukioloja ja valmistautua mahdollisiin viivästymisiin. Tai todennäköisiin. Vaikka kai lentoja joskus ihan ajallaankin perille saapuu. Isabella ja Paul haluavat viiniä ja sehän saattaa olla ongelma Suomessa lauantaina, jos saapuu perille iltakuuden jälkeen.
Vuokra-autokin on varattu meille Los Angelesin lentokentältä. Vähän siinä taisi suuruudenhulluus iskeä ja saattaa olla, että tulossa on sellainen laiva, etten minä saa sitä mihinkään parkkiruutuun mahtumaan. Toisaalta kyllä vuokra-auto on ihanan huoleton, ei tarvi murehtia sotkuista tai siivouksista tai mahdollisista kolhimisistakaan. Huono puoli on tietysti hinta, vaihtoauto kun olisi ilmainen. Pikkusisko tilaili vaateparsia outlet-myymälöistä ja kävin tarkastamassa meidän lähikeskuksen aukioloajat. Mitenköhän sitä selviää, jos kauppakeskus menee kiinni jouluaattona klo 21 ja avautuu vasta Tapaninpäivänä klo 7? Silloin muuten alkaa ale, joten sinnekö jonottamaan? No ei, älä Mirkka edes kuvittele!
Kesästäkin on taas sveitsiläisten kanssa juteltu ja Angelika lähetti hienoja kuvia kotimaisemista ja hyvistä retkikohteista. Tässä pari:
Viikonloppuna saimme myös viestin australialaiselta Stellalta, jonka kanssa jo viime kesänä kirjoittelin. He ovat lähdössä jouluksi Montrealiin ja hän kyseli, joko me olisimme valmiita suunnittelemaan joulua 2014 ja matkaa Brisbaneen. Kyllä niin taas menottaisi, löytyisiköhän sieltä lukijoista rahoittajaa? Muistinvirkistykseksi kerrottakoon, että Brisbanen lähimaastoista löytyy hiekkarantoja, vuoristoa ja viinitiloja. Brisbane on nyt siis jälleen mietintämyssyssä. Täytynee hankkia kesätyö. Ja viikonlopputyö.
Tänään surffailin Home Exchangen sivuilla ja huomasin listauksen Turusta. Uteliaisuuttani kävin vilkaisemassa ja arvatkaa mitä! Ne pölkkypäät ovat kopioineet tekstiosuuksia suoraan meidän ilmoituksesta linkkeineen päivineen! Aika typerää, jos nyt joku sattuu Turun seutua hakuehtona käyttämään, katsoo varmaan useammankin vaihtokodin tiedot ja onpas hauskaa että useammalle on tullut mieleen ihan samanlaiset lauseet. Kyllä nyt on niin (vai onko?) että jos oma kielitaito ei riitä kuvailemaan omaa kotikaupunkia ympäristöineen, ei sitten ehkä kannata ryhtyä kodinvaihtajaksi. Siinä nimittäin joutuu ihan tosi paljon tuottamaan tekstiä englanniksi. Hmm. Ajattelin lähettää laskun tuosta kirjallisesta tuotoksestani.
Aiemmin syksyllä mainitsemani kodinvaihdosta bloggaava amerikkalainen eläkeläisrouva muuten kirjoitti Twitterissä, että jos joskus haluamme Washington DC:hen, voisimme ottaa yhteyttä häneen. No haluamme tietysti, mutta rouva on niin ahkerasti haukkunut monet vaihtokumppaninsa, että enpä taida haluta päästä hänen sivuilleen arvioitavaksi. Ja saattoipa olla niinkin, että Lauren haki vain omalle blogilleen julkisuutta minun kauttani. Niin on merkillinen tämä sosiaalisen median maailma.
Nyt pitää jaksaa vielä muutama viikko tehdä töitä, mutta matkakuumetta kehitellen:-)
lauantai 31. elokuuta 2013
Oppitunti kodinvaihdosta
Aika usein kysytään, miten nämä vaihdot oikein järjestetään. Tässä syysleskenä lauantai-iltaa viettäessäni (ja kodinvaihtosivuilla surffailtuani) ajattelin yrittää kirjoittaa, mitä ja miten me olemme viimeisen reilun kuukauden aikana sopineet kahdesta vaihdosta ja viritelleet uusia keskusteluja.
Ihan ensimmäiseksi täytyy tietysti liittyä jäseneksi jollekin kodinvaihtosivustolle. En halua ollenkaan ottaa kantaa siihen, onko jokin sivusto parempi kuin jokin toinen, kannattaa vähän tutkailla niitä sivustoja, googlettamalla löytyy, ja katsoa, mikä miellyttää eniten. Joku amerikkalainen guru on kirjoittanut, että kannattaa ensin päättää, minne haluaa vaihtaa ja sitten etsiä sivusto, jolla on kyseisessä paikassa eniten jäseniä. Niin varmaan kannattaa toimia, jos suunnittelee vaihtavansa vain kerran, mutta se ei liene monenkaan suunnitelmissa. Oikeastihan tässä käy niin, että ruokahalu vain kasvaa syödessä tai matkakuume lisääntyy reissatessa. Tällä hetkellä kumpikin sivusto, joissa me olemme jäseninä, on uudistanut koko saittinsa hirvittävän surkealla menestyksellä - kaikki on aivan sekaisin. Hakutoiminnot eivät toimi tai toimivat väärin, navigointi sivuilla on hankalaa ja monet toiminnot ovat hävinneet jonnekin bittiavaruuteen. Jäsenet purnaavat enemmän tai vähemmän kovaäänisesti sosiaalisessa mediassa, vaativat rahojaan takaisin, uhkaavat erota jne. Meillä ei ole mitään suurempaa hätää, kun ensi kesällekin on jo matka luvassa ja kummankin jäsenmaksu on maksettu kevääseen asti, joten olen ajatellut hieman vielä antaa aikaa korjata puutteet ja virheet. Mutta tunnustan kyllä käyneeni vilkuilemassa jo vähän muitakin sivustoja. Yksi niistä oli ainakin niin vanhanaikaisen näköinen, että sama sekamelska on varmasti odotettavissa sielläkin, jos aikovat kilpailussa mukana pysyä.
Olin keväällä kirjoittanut sivullemme, että haluamme jouluksi Floridaan tai eteläiseen Kaliforniaan. Florida olisi ollut ykkösvalintamme, mutta sieltä ei kukaan halua tulla talvella Suomeen eikä välttämättä kesälläkään. (Nina, Finland is way too cold for us Floridians any time of the year...) Heinäkuussa Montrealissa lomaillessamme saimme sitten viestin, jossa perhe Los Angelesin läheltä ehdotti meille vaihtoa. Heidän kotinsa on vapaana joulun aikoihin kaksi viikkoa ja he haluaisivat tulla meille ensi kesänä, jos meidän on mahdollista järjestää eriaikainen vaihto ja jos he voisivat viettää osan ajasta mökillämme Itä-Suomessa. Kanadan-lomalla oli aika vaikea alkaa keskittyä suunnittelemaan ensi kesää, joten ensin vastailimme vähän epäröiden, mutta sitten joulumatka alkoi houkuttaa ja viestitimme, että haluamme neuvotella. Joulumatkan ajankohta oli helppo, heidän joulumatkansa on juuri meidän joululomamme kohdalla ja mittainen, joten Westlake Villagen koti olisi meidän käytössämme. Sivuilla ei ollut kuvia heidän kylppäreistään eikä talosta ulkoapäin, joten pyysin niitä. He pyysivät meiltä mökin kuvia, joita meillä ei tietenkään ollut mukana Kanadassa. Sovimme siis olevamme yhteydessä, kunhan olemme Suomessa ja kunnolla heränneet.
Kuvia läheteltiin puolin ja toisin ja vaihtokodit hyväksyttiin. Kalifornialaisten kesäloman ajankohta aiheutti vähän päänvaivaa. Suomessa koulu alkaa melko aikaisin ja heidänkin täytyy lähteä kotiin jo elokuun puolessa välissä. Toisaalta toivomme, että perheen nuori mies olisi ensi kesänä alkukesän kesätöissä ja silloin meille ei oikein voi majoittua kukaan. Jonkinlaisella hyväntahtoisella tinkausmenetelmällä saimme päivät sopimaan. Vieraat tulevat ensin meille kotiin muutamaksi päiväksi heinäkuun lopussa, jolloin me menemme mökille laittamaan paikat kuntoon heitä varten. Muutaman päivän jälkeen vaihdamme paikkoja ja he ovat mökillä paluumatkaansa asti. Autonvaihtoakin he toivoivat, mutta meille se ei oikein sopinut, sillä on vaikea arvioida näin paljon etukäteen tilannetta ja todennäköisesti tarvitsemme itse kummatkin automme. Vaihto siis sovittiin siten, että kumpikin vuokraa itselleen auton.
Tässä on meidän joulukotimme tänä vuonna:
Kun tuo vaihto oli sovittu, laitoin sivuillemme tiedon, että kotimme olisi vapaana eriaikaiseen vaihtoon matkamme aikana. Samalla lähetin jo ajankohdasta ehdotuksen muutamalle perheelle, joiden toivekohteena on Suomi ja joilla on mahdollisuus eriaikaiseen vaihtoon. Myöhemmin samana päivänä sain jo ehdotuksen Isabellalta Hollannista, hän haluaisi miehensä kanssa tulla joulun viettoon meille, kun kummankin lapset ovat toisilla vanhemmillaan. Vastasin hänelle, että olen juuri itse lähetellyt kyselyjä ja odotan muutaman päivän, mutta ellei myöntäviä vastauksia tule, palaan asiaan viikon sisällä. Niin sitten teinkin ja nopeassa tahdissa sovittiin, että Isabella ja Paul tulevat meille jouluksi ja me menemme Paulin taloon ensi kesäkuussa sellaiseksi viikoksi, jolloin kummallakaan ei taaskaan ole lapsia ja he voivat majoittua Isabellan taloon. Sovimme autojen vaihdostakin ja nyt Isabella ja Paul saavat meidän auton Helsinki-Vantaalta muutama tunti meidän lähtömme jälkeen ja palauttavat sen sinne ennen paluutamme. Näppärää, eikö vain? Ja me teemme lyhyen Hollannin-loman kesäkuussa pikkukaupunkiin, johon emme muuten olisi ikinä eksyneet. Ja jos teini on kesätöissä, hän voi jäädä kotiin, sillä meille ei ole silloin tulossa ketään.
Nyt meillä on siis jäljellä suurin piirtein heinäkuun alkupuolisko kesävaihtoa varten. Lähettelin jo viikolla muutamia ehdotuksia ja sain kolme kiinnostunutta vastausta. Yhden kanssa ei löytynyt yhteisiä päiviä, sillä he olisivat tarvinneet eriaikaisen vaihdon ja meidän osalta se olisi mennyt vähän monimutkaiseksi. Harmi, sillä se koti oli ihana tirolilaistalo Innsbruckin lähellä. Kaksi perhettä laittoi asian mietintämyssyyn, lähetti lisäkysymyksiä, toinen kyseli mahdollisuuksista käyttää kesämökkiä ja kumpikin on luvannut palata asiaan viikon sisällä. Nyt emme siis tee mitään vaan odottelemme noita päätöksiä, toinen Sveitsin ja toinen Ranskan Alpeilta. Sillä minähän haluan päästä Alpeille patikoimaan ensi kesänä!!!
Näin se siis etenee, kysellään, pyydetään kuvia, neuvotellaan päivistä ja muista ehdoista ja jos yhteisymmärrys löytyy, tehdään sopimus. Vaivaa tästä kaikesta tietysti on, mutta useimmiten kuitenkin pääsee ihan tuntipalkoille, jos vertaa talon- ja autonvuokriin. Ja onhan se myös mielenkiintoista. Ja jos sopimukseen ei päästä, ja kysymys on vaikka vain päivien sopimattomuudesta, ainahan voidaan palata asiaan seuraavana vuonna.
Kun sopimukseen on päästy, kirjeenvaihto jatkuu vaihtelevalla tempolla. Asioista kysellään, tarkennetaan yksityiskohtia ja tutustutaan vaihtoperheeseen. Ja siinähän sen sitten viimeistään huomaa, että ihan normaali perhe on siellä toisessakin päässä, eivät he ole tulossa tänne hävittämään meidän kotia vaan haluavat olla vieraanvaraisia isäntiä ja kunnioittavia vieraita!
Tässä vielä yksi kuva Hollannin kodista:
Ihan ensimmäiseksi täytyy tietysti liittyä jäseneksi jollekin kodinvaihtosivustolle. En halua ollenkaan ottaa kantaa siihen, onko jokin sivusto parempi kuin jokin toinen, kannattaa vähän tutkailla niitä sivustoja, googlettamalla löytyy, ja katsoa, mikä miellyttää eniten. Joku amerikkalainen guru on kirjoittanut, että kannattaa ensin päättää, minne haluaa vaihtaa ja sitten etsiä sivusto, jolla on kyseisessä paikassa eniten jäseniä. Niin varmaan kannattaa toimia, jos suunnittelee vaihtavansa vain kerran, mutta se ei liene monenkaan suunnitelmissa. Oikeastihan tässä käy niin, että ruokahalu vain kasvaa syödessä tai matkakuume lisääntyy reissatessa. Tällä hetkellä kumpikin sivusto, joissa me olemme jäseninä, on uudistanut koko saittinsa hirvittävän surkealla menestyksellä - kaikki on aivan sekaisin. Hakutoiminnot eivät toimi tai toimivat väärin, navigointi sivuilla on hankalaa ja monet toiminnot ovat hävinneet jonnekin bittiavaruuteen. Jäsenet purnaavat enemmän tai vähemmän kovaäänisesti sosiaalisessa mediassa, vaativat rahojaan takaisin, uhkaavat erota jne. Meillä ei ole mitään suurempaa hätää, kun ensi kesällekin on jo matka luvassa ja kummankin jäsenmaksu on maksettu kevääseen asti, joten olen ajatellut hieman vielä antaa aikaa korjata puutteet ja virheet. Mutta tunnustan kyllä käyneeni vilkuilemassa jo vähän muitakin sivustoja. Yksi niistä oli ainakin niin vanhanaikaisen näköinen, että sama sekamelska on varmasti odotettavissa sielläkin, jos aikovat kilpailussa mukana pysyä.
Olin keväällä kirjoittanut sivullemme, että haluamme jouluksi Floridaan tai eteläiseen Kaliforniaan. Florida olisi ollut ykkösvalintamme, mutta sieltä ei kukaan halua tulla talvella Suomeen eikä välttämättä kesälläkään. (Nina, Finland is way too cold for us Floridians any time of the year...) Heinäkuussa Montrealissa lomaillessamme saimme sitten viestin, jossa perhe Los Angelesin läheltä ehdotti meille vaihtoa. Heidän kotinsa on vapaana joulun aikoihin kaksi viikkoa ja he haluaisivat tulla meille ensi kesänä, jos meidän on mahdollista järjestää eriaikainen vaihto ja jos he voisivat viettää osan ajasta mökillämme Itä-Suomessa. Kanadan-lomalla oli aika vaikea alkaa keskittyä suunnittelemaan ensi kesää, joten ensin vastailimme vähän epäröiden, mutta sitten joulumatka alkoi houkuttaa ja viestitimme, että haluamme neuvotella. Joulumatkan ajankohta oli helppo, heidän joulumatkansa on juuri meidän joululomamme kohdalla ja mittainen, joten Westlake Villagen koti olisi meidän käytössämme. Sivuilla ei ollut kuvia heidän kylppäreistään eikä talosta ulkoapäin, joten pyysin niitä. He pyysivät meiltä mökin kuvia, joita meillä ei tietenkään ollut mukana Kanadassa. Sovimme siis olevamme yhteydessä, kunhan olemme Suomessa ja kunnolla heränneet.
Kuvia läheteltiin puolin ja toisin ja vaihtokodit hyväksyttiin. Kalifornialaisten kesäloman ajankohta aiheutti vähän päänvaivaa. Suomessa koulu alkaa melko aikaisin ja heidänkin täytyy lähteä kotiin jo elokuun puolessa välissä. Toisaalta toivomme, että perheen nuori mies olisi ensi kesänä alkukesän kesätöissä ja silloin meille ei oikein voi majoittua kukaan. Jonkinlaisella hyväntahtoisella tinkausmenetelmällä saimme päivät sopimaan. Vieraat tulevat ensin meille kotiin muutamaksi päiväksi heinäkuun lopussa, jolloin me menemme mökille laittamaan paikat kuntoon heitä varten. Muutaman päivän jälkeen vaihdamme paikkoja ja he ovat mökillä paluumatkaansa asti. Autonvaihtoakin he toivoivat, mutta meille se ei oikein sopinut, sillä on vaikea arvioida näin paljon etukäteen tilannetta ja todennäköisesti tarvitsemme itse kummatkin automme. Vaihto siis sovittiin siten, että kumpikin vuokraa itselleen auton.
Tässä on meidän joulukotimme tänä vuonna:
Kun tuo vaihto oli sovittu, laitoin sivuillemme tiedon, että kotimme olisi vapaana eriaikaiseen vaihtoon matkamme aikana. Samalla lähetin jo ajankohdasta ehdotuksen muutamalle perheelle, joiden toivekohteena on Suomi ja joilla on mahdollisuus eriaikaiseen vaihtoon. Myöhemmin samana päivänä sain jo ehdotuksen Isabellalta Hollannista, hän haluaisi miehensä kanssa tulla joulun viettoon meille, kun kummankin lapset ovat toisilla vanhemmillaan. Vastasin hänelle, että olen juuri itse lähetellyt kyselyjä ja odotan muutaman päivän, mutta ellei myöntäviä vastauksia tule, palaan asiaan viikon sisällä. Niin sitten teinkin ja nopeassa tahdissa sovittiin, että Isabella ja Paul tulevat meille jouluksi ja me menemme Paulin taloon ensi kesäkuussa sellaiseksi viikoksi, jolloin kummallakaan ei taaskaan ole lapsia ja he voivat majoittua Isabellan taloon. Sovimme autojen vaihdostakin ja nyt Isabella ja Paul saavat meidän auton Helsinki-Vantaalta muutama tunti meidän lähtömme jälkeen ja palauttavat sen sinne ennen paluutamme. Näppärää, eikö vain? Ja me teemme lyhyen Hollannin-loman kesäkuussa pikkukaupunkiin, johon emme muuten olisi ikinä eksyneet. Ja jos teini on kesätöissä, hän voi jäädä kotiin, sillä meille ei ole silloin tulossa ketään.
Nyt meillä on siis jäljellä suurin piirtein heinäkuun alkupuolisko kesävaihtoa varten. Lähettelin jo viikolla muutamia ehdotuksia ja sain kolme kiinnostunutta vastausta. Yhden kanssa ei löytynyt yhteisiä päiviä, sillä he olisivat tarvinneet eriaikaisen vaihdon ja meidän osalta se olisi mennyt vähän monimutkaiseksi. Harmi, sillä se koti oli ihana tirolilaistalo Innsbruckin lähellä. Kaksi perhettä laittoi asian mietintämyssyyn, lähetti lisäkysymyksiä, toinen kyseli mahdollisuuksista käyttää kesämökkiä ja kumpikin on luvannut palata asiaan viikon sisällä. Nyt emme siis tee mitään vaan odottelemme noita päätöksiä, toinen Sveitsin ja toinen Ranskan Alpeilta. Sillä minähän haluan päästä Alpeille patikoimaan ensi kesänä!!!
Näin se siis etenee, kysellään, pyydetään kuvia, neuvotellaan päivistä ja muista ehdoista ja jos yhteisymmärrys löytyy, tehdään sopimus. Vaivaa tästä kaikesta tietysti on, mutta useimmiten kuitenkin pääsee ihan tuntipalkoille, jos vertaa talon- ja autonvuokriin. Ja onhan se myös mielenkiintoista. Ja jos sopimukseen ei päästä, ja kysymys on vaikka vain päivien sopimattomuudesta, ainahan voidaan palata asiaan seuraavana vuonna.
Kun sopimukseen on päästy, kirjeenvaihto jatkuu vaihtelevalla tempolla. Asioista kysellään, tarkennetaan yksityiskohtia ja tutustutaan vaihtoperheeseen. Ja siinähän sen sitten viimeistään huomaa, että ihan normaali perhe on siellä toisessakin päässä, eivät he ole tulossa tänne hävittämään meidän kotia vaan haluavat olla vieraanvaraisia isäntiä ja kunnioittavia vieraita!
Tässä vielä yksi kuva Hollannin kodista:
torstai 16. toukokuuta 2013
Kodinvaihtotarjouksia viime viikoilta
Sain palautetta siitä, että en ole viime aikoina päivitellyt blogia. Ei ole varsinaisesti ollut mitään kirjoitettavaakaan, sillä mitään uusia suunnitelmia tai sopimuksia ei ole. Kanadalaisten kanssa on harvakseltaan käyty keskustelua käytännön järjestelyistä. On myös ollut sen verran sisustus- ja työkiireitä, etten ole ehtinyt matkakuumettakaan vielä hankkia (sen enempää kuin sitä on noin kroonisesti).
Passia tosin tänään yritin käydä anomassa Raision poliisilaitoksella. Ovessa oli kyltti: Lupa-asiat 13.5. alkaen ainoastaan ajanvarauksella. Suu loksahti auki, mutta marssin kuitenkin sisälle. Luukut olivat kiinni, yhtään ihmistä ei ollut odottamassa tai jonottamassa minnekään. Info-tiskin takana istui yksinäinen, toimeton täti. Juu juu, näin on. Passia pääsee nyt anomaan vain ajanvarauksella. Seuraava vapaa aika on kahden viikon kuluttua!!! Sinne sitten varattiin aika, sain hienon printin varauksestani ja täti jatkoi istuskelemista. Ihan oikeastiko tämä on nyt sitä järkeistämistä ja tehostamista?? Entäs jos tuo kolmeminuuttinen olisi käytetty siihen, että minä olisin saanut tehdä anomuksen ja jättää (vuosi vuodelta kamalammaksi muuttuvan) passikuvani liitteeksi?
Muita kuulumisia kodinvaihtorintamalta on muutama tarjous, joita olen saanut. Lontoosta pyydettiin heinäkuussa kodinvahdiksi. Olisin saanut asua ilmaiseksi perheen tilavassa talossa, jos vastineeksi olisin ruokkinut paria kissaa. Valitettavasti (tai no...) olemme juuri silloin Montrealissa, joten täytyi kieltäytyä. Yritin kyllä kovasti kirjoittaa ystävällisen vastauksen ja kerroin, että olen aina valmis lähtemään talonvahdiksi Lontooseen, jos vain pystyn sen järjestämään. Tässä ei siis ollut kysymyksessä vaihto, perhe vain oli lähdössä matkalle eikä kateille ollut hoitajaa.
Viime viikolla sain viestin Floridasta. Eläkeläispariskunta tarjosi meille majoitusta kodissaan meidän valitsemana ajankohtana. Eivät ehkä ole tulossa Eurooppaan enää ollenkaan, mutta tarjoavat eurooppalaisille perheille tilaisuutta, koska omistavat ison talon. Olivat nähneet meidän ilmoituksesta, että toivekohteisiimme kuuluu Florida. Tuohonkin sanottiin ei, sillä jotenkin tuli sellainen olo, että lomailumme ei välttämättä olisi ollut kovin vapaata. Ensisijainen tarkoituksemme kun ei kuitenkaan ole seurustella kenenkään kotona vaan kulkea, nähdä ja kokea.
Edinburghista tuli pitkä viesti. Pariskunnalla oli ollut sovittu vaihto Suomessa, lentoliput ostettuina, ja nyt vaihtarit olivat ilmoittaneet eronneensa ja päättäneensä luopua vaihdosta. Apua kaivattiin. Päivät vain olivat juuri ne samaiset, joina kanadalaisperhe asustelee meillä, joten ei onnistunut tuokaan. Mutta taas lähti täältä isot pahoittelut ja toiveet mahdollisesta tulevasta vaihdosta. Edinburgh on oma suosikkikaupunkini, Princes Street Gardensin näköaloissa on jotain lumoavaa.
Muutamia ihan tavallisiakin vaihtokyselyjä on tullut, mutta nuo kolme olivat mielenkiintoisimmat. Nyt alkaa olla pikkuhiljaa aika ruveta valmistelemaan kotia vaihtoa varten, kahden kuukauden kuluttua vietämme jo iltaa "oman" uima-altaan reunalla Quebecissä!
Passia tosin tänään yritin käydä anomassa Raision poliisilaitoksella. Ovessa oli kyltti: Lupa-asiat 13.5. alkaen ainoastaan ajanvarauksella. Suu loksahti auki, mutta marssin kuitenkin sisälle. Luukut olivat kiinni, yhtään ihmistä ei ollut odottamassa tai jonottamassa minnekään. Info-tiskin takana istui yksinäinen, toimeton täti. Juu juu, näin on. Passia pääsee nyt anomaan vain ajanvarauksella. Seuraava vapaa aika on kahden viikon kuluttua!!! Sinne sitten varattiin aika, sain hienon printin varauksestani ja täti jatkoi istuskelemista. Ihan oikeastiko tämä on nyt sitä järkeistämistä ja tehostamista?? Entäs jos tuo kolmeminuuttinen olisi käytetty siihen, että minä olisin saanut tehdä anomuksen ja jättää (vuosi vuodelta kamalammaksi muuttuvan) passikuvani liitteeksi?
Muita kuulumisia kodinvaihtorintamalta on muutama tarjous, joita olen saanut. Lontoosta pyydettiin heinäkuussa kodinvahdiksi. Olisin saanut asua ilmaiseksi perheen tilavassa talossa, jos vastineeksi olisin ruokkinut paria kissaa. Valitettavasti (tai no...) olemme juuri silloin Montrealissa, joten täytyi kieltäytyä. Yritin kyllä kovasti kirjoittaa ystävällisen vastauksen ja kerroin, että olen aina valmis lähtemään talonvahdiksi Lontooseen, jos vain pystyn sen järjestämään. Tässä ei siis ollut kysymyksessä vaihto, perhe vain oli lähdössä matkalle eikä kateille ollut hoitajaa.
Viime viikolla sain viestin Floridasta. Eläkeläispariskunta tarjosi meille majoitusta kodissaan meidän valitsemana ajankohtana. Eivät ehkä ole tulossa Eurooppaan enää ollenkaan, mutta tarjoavat eurooppalaisille perheille tilaisuutta, koska omistavat ison talon. Olivat nähneet meidän ilmoituksesta, että toivekohteisiimme kuuluu Florida. Tuohonkin sanottiin ei, sillä jotenkin tuli sellainen olo, että lomailumme ei välttämättä olisi ollut kovin vapaata. Ensisijainen tarkoituksemme kun ei kuitenkaan ole seurustella kenenkään kotona vaan kulkea, nähdä ja kokea.
Edinburghista tuli pitkä viesti. Pariskunnalla oli ollut sovittu vaihto Suomessa, lentoliput ostettuina, ja nyt vaihtarit olivat ilmoittaneet eronneensa ja päättäneensä luopua vaihdosta. Apua kaivattiin. Päivät vain olivat juuri ne samaiset, joina kanadalaisperhe asustelee meillä, joten ei onnistunut tuokaan. Mutta taas lähti täältä isot pahoittelut ja toiveet mahdollisesta tulevasta vaihdosta. Edinburgh on oma suosikkikaupunkini, Princes Street Gardensin näköaloissa on jotain lumoavaa.
Muutamia ihan tavallisiakin vaihtokyselyjä on tullut, mutta nuo kolme olivat mielenkiintoisimmat. Nyt alkaa olla pikkuhiljaa aika ruveta valmistelemaan kotia vaihtoa varten, kahden kuukauden kuluttua vietämme jo iltaa "oman" uima-altaan reunalla Quebecissä!
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Miksi lomailla kotia vaihtamalla?
Havahduin viime viikolla sellaiseen tosiseikkaan, että en enää suunnittele muunlaisia lomia kuin kodinvaihtolomia. Miten tässä nyt kahdessa vuodessa näin on päässyt käymään? Useimmille kuitenkin tuntuu olevan täysin poissuljettu sellainen vaihtoehto, että päästäisi uppo-oudon ulkomaalaisen rellestämään vapaasti kotiinsa muutamaksi viikoksi (tai edes päiväksi). Niitä syitä on aika paljon, tässä tärkeimpiä:
1. RAHA
Kodinvaihtolomailussa säästyy rahaa huomattavia summia verrattuna hotellimatkailuun. Tai niin kuin meidän tapauksessamme: sitä rahaa ei juurikaan säästy, mutta samalla summalla saa paljon enemmän, Yhden perinteisen matkan kustannuksilla pystyy vuodessa tekemään neljäkin ulkomaan reissua. Pystymme myös matkailemaan kauemmas. Raha on yleensä ensimmäinen syy aloittaa kodinvaihtaminen, kokemusten karttuessa syitä löytyy lisää.
2. TILA
Hotellihuoneet ovat normaalibudjetilla matkustaville surullisen pieniä eivätkä huoneistohotellien apartementitkaan yleensä tilavuudellaan ihastuta. Kun vaihtaa kotia, saa yleensä moninkertaisesti tilaa. Meilläkin oli kesällä Sacramentossa seitsemän huonetta ja keittiö sekä kolme kylpyhuonetta. Aika hyvin siellä mahtui kolmihenkinen perhe lomailemaan, varsinkin kun saattoi reviiriä tarvittaessa laajentaa takapihalle.
3. PAIKALLINEN ARKI
Jossain vaiheessa ainakin me väsyimme perinteiseen lomailuun, jossa muiden turistien mukana jonotetaan paikallisiin nähtävyyksiin ja syödään samoissa ravintoloissa muiden turistien kanssa. Paikallisesta elämästä oppii ja mielenkiinto säilyy paljon paremmin, kun käy ruokaostoksilla tavallisissa supermarketeissa tai toreilla ja pääsee muutenkin hoitelemaan arkipäivän asioita. Yleensä on myös mahdollisuus tutustua vaihtokumppaneiden naapureihin ja/tai sukulaisiin ja siten saada kosketusta lomakohteen aitoon elämänmenoon.
4. VARUSTEET
Lomalle lähdön ahdistusta helpottaa kummasti, kun ei tarvitse ihan kaikkea pakata mukaan. Perheissä on usein leluja, vauvatarvikkeita, kirjoja, retkeily- tai urheiluvarusteita ja muuta sellaista, mitä lomalla saattaa tarvita tai haluta, mutta ei oikein tiedä, mihin ne kaikki saisi mahtumaan. Meidän varustebonus oli viime kesänä Porsche!
5. OMAN KODIN JA LEMMIKKIEN HOITO
Vaihtokumppanit sopivat yleensä kukkien kastelusta, ruohonleikkuusta ja lemmikkien hoidosta. Ihan hyvä on myös, että postilaatikko tulee loman aikana tyhjennettyä sekä näin rosvoisena aikana sekin, että talo ei ole tyhjillään isäntäväen lomaillessa. Totta: kotia vaihtaessani en koe antavani sitä vapaasti ryöväreille vaan pikemminkin suojaavani sitä heiltä.
Näitä me ruokimme Tukholmassa kesällä 2011:
6. VIHREÄMPÄÄ MATKAILUA
Hotelleissa siivotaan ja pestään pyykkiä liikaa, kodissa lomaillessasi pystyt vaikuttamaan näihin omilla valinnoillasi. Voit pestä pyyhkeesi vain silloin kun se on tarpeellista ja voit kierrättää kaiken minkä kotonakin.
1. RAHA
Kodinvaihtolomailussa säästyy rahaa huomattavia summia verrattuna hotellimatkailuun. Tai niin kuin meidän tapauksessamme: sitä rahaa ei juurikaan säästy, mutta samalla summalla saa paljon enemmän, Yhden perinteisen matkan kustannuksilla pystyy vuodessa tekemään neljäkin ulkomaan reissua. Pystymme myös matkailemaan kauemmas. Raha on yleensä ensimmäinen syy aloittaa kodinvaihtaminen, kokemusten karttuessa syitä löytyy lisää.
2. TILA
Hotellihuoneet ovat normaalibudjetilla matkustaville surullisen pieniä eivätkä huoneistohotellien apartementitkaan yleensä tilavuudellaan ihastuta. Kun vaihtaa kotia, saa yleensä moninkertaisesti tilaa. Meilläkin oli kesällä Sacramentossa seitsemän huonetta ja keittiö sekä kolme kylpyhuonetta. Aika hyvin siellä mahtui kolmihenkinen perhe lomailemaan, varsinkin kun saattoi reviiriä tarvittaessa laajentaa takapihalle.
3. PAIKALLINEN ARKI
Jossain vaiheessa ainakin me väsyimme perinteiseen lomailuun, jossa muiden turistien mukana jonotetaan paikallisiin nähtävyyksiin ja syödään samoissa ravintoloissa muiden turistien kanssa. Paikallisesta elämästä oppii ja mielenkiinto säilyy paljon paremmin, kun käy ruokaostoksilla tavallisissa supermarketeissa tai toreilla ja pääsee muutenkin hoitelemaan arkipäivän asioita. Yleensä on myös mahdollisuus tutustua vaihtokumppaneiden naapureihin ja/tai sukulaisiin ja siten saada kosketusta lomakohteen aitoon elämänmenoon.
4. VARUSTEET
Lomalle lähdön ahdistusta helpottaa kummasti, kun ei tarvitse ihan kaikkea pakata mukaan. Perheissä on usein leluja, vauvatarvikkeita, kirjoja, retkeily- tai urheiluvarusteita ja muuta sellaista, mitä lomalla saattaa tarvita tai haluta, mutta ei oikein tiedä, mihin ne kaikki saisi mahtumaan. Meidän varustebonus oli viime kesänä Porsche!
5. OMAN KODIN JA LEMMIKKIEN HOITO
Vaihtokumppanit sopivat yleensä kukkien kastelusta, ruohonleikkuusta ja lemmikkien hoidosta. Ihan hyvä on myös, että postilaatikko tulee loman aikana tyhjennettyä sekä näin rosvoisena aikana sekin, että talo ei ole tyhjillään isäntäväen lomaillessa. Totta: kotia vaihtaessani en koe antavani sitä vapaasti ryöväreille vaan pikemminkin suojaavani sitä heiltä.
Näitä me ruokimme Tukholmassa kesällä 2011:
6. VIHREÄMPÄÄ MATKAILUA
Hotelleissa siivotaan ja pestään pyykkiä liikaa, kodissa lomaillessasi pystyt vaikuttamaan näihin omilla valinnoillasi. Voit pestä pyyhkeesi vain silloin kun se on tarpeellista ja voit kierrättää kaiken minkä kotonakin.
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Tämä perhe haluaa ensi kesänä Kanadaan tai USA:n itärannikolle
Viikonloppu kului näppärästi kodinvaihtopuuhissa. Olen kyllä jo pidemmän aikaa selaillut ilmoituksia Montrealin seudulta ja USA:n itärannikolta Washington DC:n ja Bostonin väliltä ja lähettänyt muutaman kyselynkin, mutta nyt innostuin tosissani. Yhteensä olen lähettänyt 25-30 kyselyä. Pari on vastannut, että kiinnostaa, mutta jotkin asiat ovat vielä auki, eivätkä voi vielä sopia mitään. Suurin osa ei ole (vielä) vastannut.
Tänään tuli tiedustelu Italiasta, Como-järveltä. Vähän aikaa sitä täällä punnittiin, mutta sitten päätettiin kuitenkin jäädä odottelemaan Pohjois-Amerikan vastauksia. Nyt alkaa olla sellainen aika, että viimeisetkin ovat kesälomiltaan palanneet ja ensi kesän suunnittelu alkaa olla vauhdissa. Pitäkää peukkuja meille!
Tänään tuli tiedustelu Italiasta, Como-järveltä. Vähän aikaa sitä täällä punnittiin, mutta sitten päätettiin kuitenkin jäädä odottelemaan Pohjois-Amerikan vastauksia. Nyt alkaa olla sellainen aika, että viimeisetkin ovat kesälomiltaan palanneet ja ensi kesän suunnittelu alkaa olla vauhdissa. Pitäkää peukkuja meille!
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
Kotona taas!
Nyt ollaan oltu muutama päivä kotona ja yritetty (huonolla menestyksellä) toipua aikaerosta. Aika moni on jo kysynyt, missä kunnossa meidän koti on. Koti on erinomaisessa kunnossa, enkä kyllä missään vaiheessa muuta pelännytkään.
Kaikki on siis ehjänä (myös auto), vähäiset viherkasvit ovat saaneet luultavasti parempaa hoitoa kuin meidän kotona ollessa ja kaikki on muutenkin kaikin puolin kohdallaan.
Vieraskirjassamme kovasti kiitellään ihanaa saunaamme (pian sellaisia rakennetaan Kaliforniassa) ja mahtavaa näköalaamme! Näköala on siis pelto ja metsää, mutta koska vaihtareiden omat pihat ovat pienet, korkealla aidalla rajatut, heidän ikkunoistaan ei näe montakaan metriä eteenpäin, joten siinä mielessä ymmärrän. Ja ehkä taas vähän itsekin arvostan sitä näköalaani eri tavalla.
Jos viestejä oikein tulkitsen, näihin vaihtoihin olivat tyytyväisiä kaikki. Kysyin aamulla Esalta, mikä hänen mielestään matkassa oli parasta. Vastaus oli Sacramenton koti. Siihen tykästyin kyllä itsekin, mutta upeat luonnonmaisemat, Yosemite, Sequoia, Lake Tahoe ja rannikko, vievät kyllä voiton.
Vähän jo ollaan juteltu ensi kesän mahdollisista vaihdoista, mutta ensin käydään lokakuussa Espanjassa ja jouluna Sveitsissä. Niitä odotellessa!
Kaikki on siis ehjänä (myös auto), vähäiset viherkasvit ovat saaneet luultavasti parempaa hoitoa kuin meidän kotona ollessa ja kaikki on muutenkin kaikin puolin kohdallaan.
Vieraskirjassamme kovasti kiitellään ihanaa saunaamme (pian sellaisia rakennetaan Kaliforniassa) ja mahtavaa näköalaamme! Näköala on siis pelto ja metsää, mutta koska vaihtareiden omat pihat ovat pienet, korkealla aidalla rajatut, heidän ikkunoistaan ei näe montakaan metriä eteenpäin, joten siinä mielessä ymmärrän. Ja ehkä taas vähän itsekin arvostan sitä näköalaani eri tavalla.
Jos viestejä oikein tulkitsen, näihin vaihtoihin olivat tyytyväisiä kaikki. Kysyin aamulla Esalta, mikä hänen mielestään matkassa oli parasta. Vastaus oli Sacramenton koti. Siihen tykästyin kyllä itsekin, mutta upeat luonnonmaisemat, Yosemite, Sequoia, Lake Tahoe ja rannikko, vievät kyllä voiton.
Vähän jo ollaan juteltu ensi kesän mahdollisista vaihdoista, mutta ensin käydään lokakuussa Espanjassa ja jouluna Sveitsissä. Niitä odotellessa!
maanantai 28. toukokuuta 2012
Lapsiperhe lomailee kotia vaihtaen
Viime viikolla joku harmitteli, ettei ollut keksinyt kodinvaihtolomailua silloin, kun lapset olivat pieniä. Niinpä! Vaikka myös yksinäisten, pariskuntien tai kaveriporukoiden on kiva lomailla oikeassa kodissa hotellihuoneen tai minimaalisesti varustellun loma-asunnon sijaan, edut ovat ehdottomasti suurimmat lapsiperheille, lasten iästä riippumatta.
Ensimmäinen syy on tietysti tila. Meidänkin perhe on käpristellyt hotellihuoneissa kaksiviikkoisia lomamatkoja ja kyllä siinä aina välillä on yhden sun toisenkin hermo kiristynyt. Kun tilaa ei ole, ainoat istumapaikat ovat sängyt, joista vielä lastenversiot ovat yleensä hataria hetekoita, ja parhaassa tapauksessa kaikki tavarat on säilöttävä matkalaukuissa lattialla (samalla toivoen, ettei sinne ryömi torakoita, hämähäkkejä tai muita mukavia pikkuryömiväisiä kotiin vietäviksi), koti-ikävä iskee väistämättä muutaman päivän jälkeen. Kuulostaako tutulta? Kun lomakämppänä on sen sijaan oikea koti, tilaongelmaa ei yleensä ole. Jos alkaa seura ahdistaa, voi vetäytyä makuuhuoneeseen lukemaan. Jos joku haluaa katsoa yötä myöten televisiota, sen voi tehdä olohuoneessa eikä samalla ole pakko pitää muuta perhettä hereillä. Lapset voivat purkaa energiaansa pihalla. Kylppäreitä ja vessojakin on yleensä enemmän kuin yksi, joten ei tarvitse jonottaa. Tiesittekö muuten, että toilet on ilmeisesti ruma sana, sellaista ei ainakaan ole yhdessäkään kodinvaihtosivuilla ilmoitetussa amerikkalaiskodissa. Taloissa on sen sijaan puuterointihuone (powder room) tai kylpyhuoneen puolikas ( half bathroom). Jotta ei kuulostaisi liian tilavalta tai ylelliseltä, tässä meidän ranskalainen wc.
Tietenkin vaihtokodeissakin on pieniä yksiöitä, mutta valinta on jokaisen oma.
Ruoanlaittomahdollisuus on ihan ehdoton juttu perheen kanssa matkatessa. Olemme lomailleet myös huoneistohotelleissa, vuokramökeissä ja yksityisasunnoissa ja yrittäneet laittaa ruokaa niissä kaikissa. Varustetaso on yleensä vain onnettoman huono, paistinpannut niin rikkiraavittuja, ettei niitä uskalla käyttää ja lautasia ja kuppeja on aina liian vähän. Kodissa asuessa nämä asiat ovat yleensä kunnossa. Paitsi että itse kokkaamalla säästää sievoisen summan rahaa muutaman viikon loman aikana, pienten lasten kanssa tämä on myös elämää helpottava tekijä. Kun itse päättää päivän ruokalistan, siitä löytyy omalle väelle kelpaavaa sapuskaa. Päivällistä voivat myös aikuiset syödä rauhassa lasten nukkuessa. Pienten kanssa Euroopassa matkatessa on usein se ongelma, että lapset väsyvät ennen kuin ravintolat avaavat ovensa päivällistä varten.
Matkalaukut kevenevät huomattavasti, kun vaatteita voi vapaasi pestä kuinka usein haluaa ja mihin aikaan tahansa. Ainahan voi pesettää vaatteensa hotellissa tai pesulassa, mutta sen lisäksi, että se on kallista puuhaa, vaatteita ei yleensä saa samana päivänä eikä välttämättä vielä seuraavanakaan. Ja joka perheessä on silitysrauta, nyt voi matkasilitysraudankin jättää matkalaukusta pois.
Lelut! Lomalle on helpompi lähteä, kun ei tarvitse pakata hirvittävää määrää viihdytysvälineitä mukaan. Lapsiperheet usein toivovat voivansa vaihtaa toisten lapsiperheiden kanssa juuri tästä syystä. Mielellään vielä suurinpiirtein saman ikäisten lasten kanssa, jotta pelit ja lelut löytyvät tarvittaessa eikä tarvitse joka päivä ostaa jotain uutta muovivempainta, joka kestää päivän tai kaksi pikkuriiviöiden käsittelyssä.
Varsinkin aivan pikkuisten kanssa on oleellista, että vaihtokodista löytyy syöttötuoli, oikean kokoisia sänkyjä, auton turvaistuin ja paljon muuta tarpeellista, mutta painavaa ja tilaa vievää.
Kun lapsiperhe vaihtaa toisen kanssa, kodit ovat yleensä myöskin lapsiturvallisia ja taidelasit on nostettu riittävän ylös ettei niistä tarvitse huolehtia. Monet pariskunnat myös ilmoittavat, että eivät vaihda lapsiperheiden kanssa. Syyksi saatetaan ilmoittaa, että pelätään pikkuisten hukkuvan uima-altaaseen, mutta totuus saattaa kyllä olla, että haluavat suojella kotiaan ja arvoesineitaan riehuvilta tahmatassuilta.
Ensimmäinen syy on tietysti tila. Meidänkin perhe on käpristellyt hotellihuoneissa kaksiviikkoisia lomamatkoja ja kyllä siinä aina välillä on yhden sun toisenkin hermo kiristynyt. Kun tilaa ei ole, ainoat istumapaikat ovat sängyt, joista vielä lastenversiot ovat yleensä hataria hetekoita, ja parhaassa tapauksessa kaikki tavarat on säilöttävä matkalaukuissa lattialla (samalla toivoen, ettei sinne ryömi torakoita, hämähäkkejä tai muita mukavia pikkuryömiväisiä kotiin vietäviksi), koti-ikävä iskee väistämättä muutaman päivän jälkeen. Kuulostaako tutulta? Kun lomakämppänä on sen sijaan oikea koti, tilaongelmaa ei yleensä ole. Jos alkaa seura ahdistaa, voi vetäytyä makuuhuoneeseen lukemaan. Jos joku haluaa katsoa yötä myöten televisiota, sen voi tehdä olohuoneessa eikä samalla ole pakko pitää muuta perhettä hereillä. Lapset voivat purkaa energiaansa pihalla. Kylppäreitä ja vessojakin on yleensä enemmän kuin yksi, joten ei tarvitse jonottaa. Tiesittekö muuten, että toilet on ilmeisesti ruma sana, sellaista ei ainakaan ole yhdessäkään kodinvaihtosivuilla ilmoitetussa amerikkalaiskodissa. Taloissa on sen sijaan puuterointihuone (powder room) tai kylpyhuoneen puolikas ( half bathroom). Jotta ei kuulostaisi liian tilavalta tai ylelliseltä, tässä meidän ranskalainen wc.
Ruoanlaittomahdollisuus on ihan ehdoton juttu perheen kanssa matkatessa. Olemme lomailleet myös huoneistohotelleissa, vuokramökeissä ja yksityisasunnoissa ja yrittäneet laittaa ruokaa niissä kaikissa. Varustetaso on yleensä vain onnettoman huono, paistinpannut niin rikkiraavittuja, ettei niitä uskalla käyttää ja lautasia ja kuppeja on aina liian vähän. Kodissa asuessa nämä asiat ovat yleensä kunnossa. Paitsi että itse kokkaamalla säästää sievoisen summan rahaa muutaman viikon loman aikana, pienten lasten kanssa tämä on myös elämää helpottava tekijä. Kun itse päättää päivän ruokalistan, siitä löytyy omalle väelle kelpaavaa sapuskaa. Päivällistä voivat myös aikuiset syödä rauhassa lasten nukkuessa. Pienten kanssa Euroopassa matkatessa on usein se ongelma, että lapset väsyvät ennen kuin ravintolat avaavat ovensa päivällistä varten.
Matkalaukut kevenevät huomattavasti, kun vaatteita voi vapaasi pestä kuinka usein haluaa ja mihin aikaan tahansa. Ainahan voi pesettää vaatteensa hotellissa tai pesulassa, mutta sen lisäksi, että se on kallista puuhaa, vaatteita ei yleensä saa samana päivänä eikä välttämättä vielä seuraavanakaan. Ja joka perheessä on silitysrauta, nyt voi matkasilitysraudankin jättää matkalaukusta pois.
Lelut! Lomalle on helpompi lähteä, kun ei tarvitse pakata hirvittävää määrää viihdytysvälineitä mukaan. Lapsiperheet usein toivovat voivansa vaihtaa toisten lapsiperheiden kanssa juuri tästä syystä. Mielellään vielä suurinpiirtein saman ikäisten lasten kanssa, jotta pelit ja lelut löytyvät tarvittaessa eikä tarvitse joka päivä ostaa jotain uutta muovivempainta, joka kestää päivän tai kaksi pikkuriiviöiden käsittelyssä.
Varsinkin aivan pikkuisten kanssa on oleellista, että vaihtokodista löytyy syöttötuoli, oikean kokoisia sänkyjä, auton turvaistuin ja paljon muuta tarpeellista, mutta painavaa ja tilaa vievää.
Kun lapsiperhe vaihtaa toisen kanssa, kodit ovat yleensä myöskin lapsiturvallisia ja taidelasit on nostettu riittävän ylös ettei niistä tarvitse huolehtia. Monet pariskunnat myös ilmoittavat, että eivät vaihda lapsiperheiden kanssa. Syyksi saatetaan ilmoittaa, että pelätään pikkuisten hukkuvan uima-altaaseen, mutta totuus saattaa kyllä olla, että haluavat suojella kotiaan ja arvoesineitaan riehuvilta tahmatassuilta.
lauantai 26. toukokuuta 2012
Neljä+ tapaa vaihtaa kotia loman ajaksi
Monet ovat kyselleet, mitä kodinvaihto käytännössä tarkoittaa. Tuleeko meille joku silloin, kun olemme vaihdossa? Tuleeko meille juuri se perhe, jonka kotiin me menemme? Onko isäntäperheemme kotona silloin, kun me olemme heillä? Vastaus kaikkiin noihin kysymyksiin on kyllä tai ei, riippuu sopimuksesta.
SAMANAIKAINEN VAIHTO
Useimmiten varmaankin kodinvaihto tapahtuu juuri niin, että kaksi perhettä vaihtaa samanaikaisesti kotiaan, matkustaa samoina päivinä eikä ehkä tapaa ollenkaan. Viime vuonna me emme tavanneet Tukholman perheen sitä osaa, joka tuli meille, sillä matkustimme laivoilla samoina päivinä, mutta eri laivayhtiöillä, joten emme ehtineet satamassakaan tavata. Tapasimme tosin perheen kavereidensa luona majailevat teinit vaihdon aikana. Ranskan pariskunnan tapasimme molempiin suuntiin Helsingin lentokentällä. Kumpikin vaihto oli siis samanaikainen.
ERIAIKAINEN VAIHTO
Vaihto voidaan myös sopia eriaikaiseksi, jos jommallakummalla tai molemmilla vaihtoperheillä on mahdollisuus siihen. Usein näin voidaan toimia, jos vaihdetaan lomakotia tai perheellä on useampi asunto muuten. Joku voi varmaan majoittua myös vaikka sukulaisten luokse ja vapauttaa kotinsa vaihtareille siten. Eriaikainen vaihto voidaan sopia siten, että jo sopimisvaiheessa päätetään ajankohdat molempiin suuntiin, mutta jotkut vaihtoperheet keräävät vaihtoja myös omaan vaihtopankkiinsa. Tämä perustuu tietysti jo aika isoon luottamukseen, mutta sitähän kodinvaihdoissa aina tarvitaan.
KAKSOISVAIHTO
Kaksoisvaihto näyttäisi eri sivustoilla tarkoittavan vähän eri asioita. Joissakin puhutaan kaksoisvaihdosta silloin, kun kaksi yhdessä matkustavaa perhettä hakee kahta vaihtokotia samalta alueelta. Useammin kaksoisvaihto näyttäisi kuitenkin tarkoittavan sitä, että kolme eri alueilla asuvaa perhettä vaihtavat asuntoa siten, että A majailee B:n kodissa, B puolestaan C:n asunnossa ja C päätyy A:n luo. Tällaisia vaihtoja näyttäisi olevan tarjolla varsinkin silloin, kun A ja B ovat jo aiemmin vaihtaneet keskenään, A haluaa uusia vaihdon, mutta B haluaa löytää uusia kohteita. Sopimusprosessi on tällöin tietysti vähän monimutkaisempi.
VIERAANVARAISUUS
Vieraanvaraisuudella (hospitality) tarkoitetaan sitä, että isäntäperhe on kotona vaihdon aikana ja ottaa vaihdokit vieraikseen ja vierailu toteutetaan myöhemmin vastavuoroisena. Tämä on jo sosiaalisesti vaativampi muoto, ei missään tapauksessa sopisi meidän perheelle, mutta on varmasti oivallinen tapa saada paikallinen henkilökohtainen opas loman ajaksi ja uusia ystäviä ympäri maailmaa. Itseäni moinen pelottaisi: entäs jos et voi sietää isäntiäsi ja joudut vielä heidät kutsumaan kotiisi vastavierailulle?
Yllämainittujen lisäksi on tarjolla myös muita muotoja, esim. nuorisovaihtoa ja talonvahtina olemista.
SAMANAIKAINEN VAIHTO
Useimmiten varmaankin kodinvaihto tapahtuu juuri niin, että kaksi perhettä vaihtaa samanaikaisesti kotiaan, matkustaa samoina päivinä eikä ehkä tapaa ollenkaan. Viime vuonna me emme tavanneet Tukholman perheen sitä osaa, joka tuli meille, sillä matkustimme laivoilla samoina päivinä, mutta eri laivayhtiöillä, joten emme ehtineet satamassakaan tavata. Tapasimme tosin perheen kavereidensa luona majailevat teinit vaihdon aikana. Ranskan pariskunnan tapasimme molempiin suuntiin Helsingin lentokentällä. Kumpikin vaihto oli siis samanaikainen.
ERIAIKAINEN VAIHTO
Vaihto voidaan myös sopia eriaikaiseksi, jos jommallakummalla tai molemmilla vaihtoperheillä on mahdollisuus siihen. Usein näin voidaan toimia, jos vaihdetaan lomakotia tai perheellä on useampi asunto muuten. Joku voi varmaan majoittua myös vaikka sukulaisten luokse ja vapauttaa kotinsa vaihtareille siten. Eriaikainen vaihto voidaan sopia siten, että jo sopimisvaiheessa päätetään ajankohdat molempiin suuntiin, mutta jotkut vaihtoperheet keräävät vaihtoja myös omaan vaihtopankkiinsa. Tämä perustuu tietysti jo aika isoon luottamukseen, mutta sitähän kodinvaihdoissa aina tarvitaan.
KAKSOISVAIHTO
Kaksoisvaihto näyttäisi eri sivustoilla tarkoittavan vähän eri asioita. Joissakin puhutaan kaksoisvaihdosta silloin, kun kaksi yhdessä matkustavaa perhettä hakee kahta vaihtokotia samalta alueelta. Useammin kaksoisvaihto näyttäisi kuitenkin tarkoittavan sitä, että kolme eri alueilla asuvaa perhettä vaihtavat asuntoa siten, että A majailee B:n kodissa, B puolestaan C:n asunnossa ja C päätyy A:n luo. Tällaisia vaihtoja näyttäisi olevan tarjolla varsinkin silloin, kun A ja B ovat jo aiemmin vaihtaneet keskenään, A haluaa uusia vaihdon, mutta B haluaa löytää uusia kohteita. Sopimusprosessi on tällöin tietysti vähän monimutkaisempi.
VIERAANVARAISUUS
Vieraanvaraisuudella (hospitality) tarkoitetaan sitä, että isäntäperhe on kotona vaihdon aikana ja ottaa vaihdokit vieraikseen ja vierailu toteutetaan myöhemmin vastavuoroisena. Tämä on jo sosiaalisesti vaativampi muoto, ei missään tapauksessa sopisi meidän perheelle, mutta on varmasti oivallinen tapa saada paikallinen henkilökohtainen opas loman ajaksi ja uusia ystäviä ympäri maailmaa. Itseäni moinen pelottaisi: entäs jos et voi sietää isäntiäsi ja joudut vielä heidät kutsumaan kotiisi vastavierailulle?
Yllämainittujen lisäksi on tarjolla myös muita muotoja, esim. nuorisovaihtoa ja talonvahtina olemista.
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Millaisia koteja vaihdetaan?
Meillä on ihan tavallinen, 1990-luvulla rakennettu omakotitalo maaseudulla. Kun aloimme harkita kodinvaihtoa, aivan ensimmäinen ajatus oli: Kuka tänne nyt haluaisi lomallaan tulla? Yllätys, yllätys, aika monikin. Kun matkailu on hurjasti lisääntynyt viime vuosikymmeninä, useat haluavat lomallaan jotain ihan muuta kuin perinteisessä turistikohteessa hotellin uima-altaalla makaamista. Suomi on vielä maailmalla eksoottinen kohde ja jotkut etsivät selkeästi hiljaisuutta ja rauhaa. Kesämökki järven rannalla Suomessa on myös kohtalaisen haluttu kohde.
Mitä sitten muualla on tarjolla? Ihan kaikkea, pienistä suurkaupunkiyksiöistä monen hehtaarin rancheihin. Taso vaihtelee todella vaatimattomasta ylelliseen. Vaihtaa voi myös vuokra-asuntoa, jos siihen on omistajan lupa. Monet vaihtokodit ovat loma-asuntoja, jolloin on myös helpompi vaihtaa eriaikaisesti.
Vaihtaa voi lisäksi myös autoa, venettä, moottoripyörää, asuntoautoa tai pihassa olevaa vierasmajaa.
Mitä sitten muualla on tarjolla? Ihan kaikkea, pienistä suurkaupunkiyksiöistä monen hehtaarin rancheihin. Taso vaihtelee todella vaatimattomasta ylelliseen. Vaihtaa voi myös vuokra-asuntoa, jos siihen on omistajan lupa. Monet vaihtokodit ovat loma-asuntoja, jolloin on myös helpompi vaihtaa eriaikaisesti.
Vaihtaa voi lisäksi myös autoa, venettä, moottoripyörää, asuntoautoa tai pihassa olevaa vierasmajaa.
Kodinvaihtoloman kustannukset
Mitä meidän lomailumme nykyään maksaa? Maksamme kummallekin kodinvaihtosivustolle vuosimaksua noin 80€. Halvempiakin sivustoja on, myös ilmaisia, mutta nämä kaksi ovat ainakin toimineet hyvin.
Suorat kustannukset jokaisesta lomasta/vaihdosta ovat vain matkat. Vaihtajien välillä ei liikutella rahaa. Lisäksi tulevat elinkustannukset tietenkin sen mukaan, mitä lomallaan haluaa tehdä. Itse kokkailemalla pääsee tietenkin halvalla.
Viime kesän 18 päivän lomamme Marseillessa maksoi 560€ meiltä kolmelta + matkat lentokentälle omalla autolla. Tämän kesän kuukausi Kaliforniassa maksaa n. 2200€, lisäksi siirtymiset lentokentille ja vaihtokotien välillä. Juttelin viime viikolla erään tutun kanssa, joka on lähdössä kesällä kolmeksi viikoksi USA:han 12 000 €:n budjetilla. Meiltä olisi jäänyt tekemättä.
Kustannuksiin voi laskea myös käytetyn ajan. Vaihtokotien etsimiseen, kirjeenvaihtoon ja suunnitteluun saa uppoamaan kymmeniä tunteja helposti. En ole tunteja laskenut, sillä tämä on ollut ihan mielenkiintoista ja samalla kehittyy kielitaito.
Kokeneemmat kodinvaihtajat sanovat usein, että edullisuus on vain se ensimmäinen syy. Myöhemmin tärkeämmiksi nousevat lomailun helppous täysin varustelluissa kodeissa (plussaa varsinkin lasten kanssa matkatessa), paikallisiin tutustuminen ja vaihtoperheiden kanssa ystävystyminen.
Suorat kustannukset jokaisesta lomasta/vaihdosta ovat vain matkat. Vaihtajien välillä ei liikutella rahaa. Lisäksi tulevat elinkustannukset tietenkin sen mukaan, mitä lomallaan haluaa tehdä. Itse kokkailemalla pääsee tietenkin halvalla.
Viime kesän 18 päivän lomamme Marseillessa maksoi 560€ meiltä kolmelta + matkat lentokentälle omalla autolla. Tämän kesän kuukausi Kaliforniassa maksaa n. 2200€, lisäksi siirtymiset lentokentille ja vaihtokotien välillä. Juttelin viime viikolla erään tutun kanssa, joka on lähdössä kesällä kolmeksi viikoksi USA:han 12 000 €:n budjetilla. Meiltä olisi jäänyt tekemättä.
Kustannuksiin voi laskea myös käytetyn ajan. Vaihtokotien etsimiseen, kirjeenvaihtoon ja suunnitteluun saa uppoamaan kymmeniä tunteja helposti. En ole tunteja laskenut, sillä tämä on ollut ihan mielenkiintoista ja samalla kehittyy kielitaito.
Kokeneemmat kodinvaihtajat sanovat usein, että edullisuus on vain se ensimmäinen syy. Myöhemmin tärkeämmiksi nousevat lomailun helppous täysin varustelluissa kodeissa (plussaa varsinkin lasten kanssa matkatessa), paikallisiin tutustuminen ja vaihtoperheiden kanssa ystävystyminen.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Lemmikit
Jos perheellä on lemmikkejä, niiden hoidosta sovitaan erikseen. Tukholmassa oli kaneja takapihalla. Se sopi meille hyvin, niitä oli kiva mutta vaivatonta hoitaa ja koska ne olivat ulkona, ei ollut vaaraa meille allergisille.
Marseillessa oli kissa, Leila. Leila ei kuitenkaan asu talossa sisällä vaan kiertää alueella vapaasti ja tulee aamuisin kotiin syömään. Olimme luvanneet ruokkia hänet, meille oli jätetty ranskankieliset ohjeet sitä varten. Tässä kohdassa meni pieleen. Ohjeessa luki, että ruoan alle pitää laittaa vettä, jotta muurahaiset eivät pääse siihen käsiksi. Laitoin siis lautaselle vettä ja kasan purkkiruokaa keskelle. Ruoka ei kelvannut kissalle. Tarkoitus oli myös ulkovarastoon jättää kuivamuonaa ja vettä ja pitää ovi auki silloin, kun olemme kotona. Parina ensimmäisenä päivänä ovi saattoi mennä "itsestään" kiinni sillä aikaa, kun kävimme vaikka kaupassa. Tajusimme nopeasti, että aidan takana asuva sisko kävi laittamassa ovea kiinni. Kolmantena iltana Agnesin aikuinen poika tuli antamaan meille wlan-koodin ja sanoi, että hän voi ottaa kissan ruokinnan naapuriin. Annoimme ruoat ja kipot. Ilmeisesti olivat huomanneet, ettemme oikein ymmärtäneet mitä pitäisi tehdä. Vesi piti laittaa isolle lautaselle ja siihen päälle toinen kippa, johon tuli ruoka. Leila kävi meitä kuitenkin säännöllisesti katsomassa ja meille oli koko ajan hiukan epäselvää, saiko kissa ruokaa vai ei. Tämä epätietoisuus oli ikävää. Ilmeisesti naapurimme eivät osanneet englantia, kun eivät muina päivinä meille mitään tulleet juttelemaan.
Päätimme yrittää pysytellä lemmikittömissä kodeissa. Vaihdon aikana voi myös haluta ajella johonkin pidemmälle ja yöpyä matkalla (kuten me teimme Toulousen reissulla), ja silloin on ongelma, jos on luvannut huolehtia lemmikeistä. Sacramenton perheellä on koira, mutta he ovat luvanneet viedä sen Kenneliin vaihdon ajaksi.
Marseillessa oli kissa, Leila. Leila ei kuitenkaan asu talossa sisällä vaan kiertää alueella vapaasti ja tulee aamuisin kotiin syömään. Olimme luvanneet ruokkia hänet, meille oli jätetty ranskankieliset ohjeet sitä varten. Tässä kohdassa meni pieleen. Ohjeessa luki, että ruoan alle pitää laittaa vettä, jotta muurahaiset eivät pääse siihen käsiksi. Laitoin siis lautaselle vettä ja kasan purkkiruokaa keskelle. Ruoka ei kelvannut kissalle. Tarkoitus oli myös ulkovarastoon jättää kuivamuonaa ja vettä ja pitää ovi auki silloin, kun olemme kotona. Parina ensimmäisenä päivänä ovi saattoi mennä "itsestään" kiinni sillä aikaa, kun kävimme vaikka kaupassa. Tajusimme nopeasti, että aidan takana asuva sisko kävi laittamassa ovea kiinni. Kolmantena iltana Agnesin aikuinen poika tuli antamaan meille wlan-koodin ja sanoi, että hän voi ottaa kissan ruokinnan naapuriin. Annoimme ruoat ja kipot. Ilmeisesti olivat huomanneet, ettemme oikein ymmärtäneet mitä pitäisi tehdä. Vesi piti laittaa isolle lautaselle ja siihen päälle toinen kippa, johon tuli ruoka. Leila kävi meitä kuitenkin säännöllisesti katsomassa ja meille oli koko ajan hiukan epäselvää, saiko kissa ruokaa vai ei. Tämä epätietoisuus oli ikävää. Ilmeisesti naapurimme eivät osanneet englantia, kun eivät muina päivinä meille mitään tulleet juttelemaan.
Päätimme yrittää pysytellä lemmikittömissä kodeissa. Vaihdon aikana voi myös haluta ajella johonkin pidemmälle ja yöpyä matkalla (kuten me teimme Toulousen reissulla), ja silloin on ongelma, jos on luvannut huolehtia lemmikeistä. Sacramenton perheellä on koira, mutta he ovat luvanneet viedä sen Kenneliin vaihdon ajaksi.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Opettelua
Sen jälkeen kun talvella liityimme, saimme nopeasti vaihtotarjouksia kesälle. Alkuun ei kuitenkaan sopivaa tuntunut löytyvän, joko paikka ei kiinnostanut meitä tai perheissä oli kissa (Esa on allerginen). Lähetimme myös itse kyselyitä, mutta useimmat vastasivat, että Suomi kovasti kiinnostaisi, mutta täksi kesäksi on jo vaihto sovittu. Noin puolet ei vastannut ollenkaan.
Monet päivittävät vaihtosivujaan aika heikosti. Turhista kyselyistä viisastuneena olenkin alkanut laittaa omalle sivullemme tiedot päivistä, jolloin meille sopisi vaihtaa, ja myös tiedon, jos jollekin ajalle on jo vaihto sovittu. Samoin lisäsin heti aluksi tiedon Esan allergiasta. Kaikki eivät kuitenkaan lue tekstejä kovin huolellisesti, joten edelleenkin tulee kyselyjä ensi kesäksi ja kissaperheiltä.
Muutenkin sivuja kannattaa päivittää aina välillä. Koska liityimme talvella, kaikki ulkokuvat olivat aluksi talvikuvia, hämäriä ja lumisia. Kesällä sitten lisäsin vihreämpiä kuvia näyttämään ympäristöä vähän houkuttelevampana. Myös uudet kodinkoneet näyttävät keittiössä paremmilta kuin ne 13 vuotta vanhat. Autokin tuli vahingossa mukaan yhteen kuvaan.
Aika paljon vaivaa vaati tehdä koneiden ja laitteiden käyttöohjeet englanniksi. Kesällä ostamiimme keittiön koneisiin ei tullut ohjeita englanniksi! Myös ohjeita täytyy muistaa päivittää, jos vaihtaa laitteita. Marseillessa ihmettelimme pihan kastelu -ohjetta aikamme, kunnes tajusimme, että ohje oli vanha ja laite uusi ja täysin automaattinen.
Monet päivittävät vaihtosivujaan aika heikosti. Turhista kyselyistä viisastuneena olenkin alkanut laittaa omalle sivullemme tiedot päivistä, jolloin meille sopisi vaihtaa, ja myös tiedon, jos jollekin ajalle on jo vaihto sovittu. Samoin lisäsin heti aluksi tiedon Esan allergiasta. Kaikki eivät kuitenkaan lue tekstejä kovin huolellisesti, joten edelleenkin tulee kyselyjä ensi kesäksi ja kissaperheiltä.
Muutenkin sivuja kannattaa päivittää aina välillä. Koska liityimme talvella, kaikki ulkokuvat olivat aluksi talvikuvia, hämäriä ja lumisia. Kesällä sitten lisäsin vihreämpiä kuvia näyttämään ympäristöä vähän houkuttelevampana. Myös uudet kodinkoneet näyttävät keittiössä paremmilta kuin ne 13 vuotta vanhat. Autokin tuli vahingossa mukaan yhteen kuvaan.
Aika paljon vaivaa vaati tehdä koneiden ja laitteiden käyttöohjeet englanniksi. Kesällä ostamiimme keittiön koneisiin ei tullut ohjeita englanniksi! Myös ohjeita täytyy muistaa päivittää, jos vaihtaa laitteita. Marseillessa ihmettelimme pihan kastelu -ohjetta aikamme, kunnes tajusimme, että ohje oli vanha ja laite uusi ja täysin automaattinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)