sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Marseillen kotimme

Vaihtokotimme Marseillessa oli vanha pieni omakotitalo muurilla ympäröidyllä yksityisellä alueella, jossa taloja oli arviolta parikymmentä. Viereisissä taloissa asui Agnesin sisaruksia ja myös äiti asui lähellä. Ilmeisesti kyse oli perintötilasta, joka oli jaettu.

Talo tai piha eivät olleet mitenkään kovin hyvin hoidettuja, ote tuntui olevan rennon ranskalainen. Meillä oli kuitenkin pesukone ja astianpesukone käytössä. Me olemme melko pedantin tarkkaa väkeä, joten siisteys- ja puhtaustaso ei aivan ollut haluamaamme tasoa. Uuni esimerkiksi oli niin palaneen lian peitossa, että luovuimme sen käytöstä suosiolla. Kun asuu muutaman viikon toisen ihmisen kodissa, alkaa nähdä omansakin vähän eri silmin. Mutta kodinvaihtajana varmasti oppii myös avarakatseisuutta: et voi olettaa, että toisen käsitykset asioista vastaavat omiasi.



Makuuhuoneissa oli ilmastointi, mikä helpotti nukkumista, sillä heinäkuussa on melko kuuma.

Vaikka joissakin asioissa kohottelimme aluksi kulmakarvojamme, totuimme nopeasti. Ja oli kyllä ihanaa viettää iltaisin aikaa omalla pihalla eikä ahtaissa hotellihuoneissa. Alue oli uskomattoman rauhallinen. Ainoa meteli oli oikeastaan naapuritalon lasten mekastaminen uima-altaallaan, mitä kateellisina kuuntelimme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.