Ensimmäinen vaihtomme

Ensimmäinen kodinvaihtomme oli neljän päivän vaihto Tukholman esikaupunkiin. Niklas otti yhteyttä toukokuussa 2011 ja kertoi, että perheen nuorimmainen haluaisi kovasti Muumimaailmaan ja kyseli, olimmeko kiinnostuneita vaihdosta. Itse olen varsin ihastunut Tukholmaan ja heti valmiina lähtemään (niin kuin nyt yleensä muutenkin). Perheen miesväki suhtautui varautuneemmin. Asiasta neuvoteltiin muutaman meilin verran ja melko nopeasti päästiin sopimukseen.

Loppujen lopuksi Kari päätti olla lähtemättä ja minä ja Esa saimme kavereiksi Ruotsiin Tarjan, Aten ja Arnen. Matkaan lähdettiin juhannuksen jälkeisenä maanantaina laivalla, perillä olimme kolme yötä. Vaihtokumppanimme matkustivat samanaikaisesti, joten emme tavanneet heitä. Olimme matkassa ilman autoa ja täytyy myöntää, että meiltä oli usko loppua matkalla terminaalista vaihtokotiin. Susanne oli kirjoittanut, että heillä pärjää mainiosti julkisilla kulkuvälineillä. Kun sitten laukkujemme kanssa matkasimme kahdella metrolla ja sen jälkeen vielä bussilla ja kävelimme vielä lopuksi muutaman sata metriä, hymy alkoi hyytyä. Perillä meitä odotti perheen teini-ikäinen tytär, joka ei ollut halunnut lähteä Suomeen vaan asusteli kaverinsa luona. Hän esitteli meille talon ja lähti sen jälkeen evakkoon.

Talo oli muuten odotusten mukainen, mutta siisteystaso ei ollut ihan sellainen kuin olisimme halunneet. Astianpesukone oli juuri ollut päällä, vielä lämmin, mutta niin täyteen ahdettu, että kun aloimme ottaa astioita pois, väleissä oli ruoantähteitä ja muuta mönjää. Löimme siis koneen kiinni ja pesimme käsin muutaman astian käyttöämme varten. Myös jääkaapin mädäntyneet lehtisalaatit ja homeiset porkkanat herättivät meissä vähän kummastusta. Itse olin pessyt jääkaapin ennen lähtöä ja kaatanut kaikenlaiset ruoantähteet roskiin. Kokkailut jätimmekin sitten suosiolla.

Olimme jonkin verran vaivanneet päitämme tuliaisilla. Koska vaihto oli lyhyt, päädyimme pieniin lahjuksiin: Muumi-keittiöpyyhe ja Pandan lakua.

Päivät kuluivat kaupungilla. Aamupäivällä lähdimme keskustaan ja palasimme vasta illalla, sillä matka oli niin aikaavievä vaihtoineen, ettei päivällä kannattanut tulla "kotona" käymään. Kiersimme perinteisiä Tukholman nähtävyyksiä sen verran kuin pojat (12-18v) jaksoivat.

Kohokohta nuorisolle taisivat kuitenkin olla kanit, joiden ruokkiminen oli heidän tehtävänsä.

Loma sujui kohtuullisen hyvin, mutta siisteys jäi vähän arveluttamaan. Meillä kotona kaikki oli kuitenkin hyvin ja siistiä, joten emme tästä ensimmäisestä kokemuksesta pelästyneet.