Kun olimme liittymisemme jälkeen muutaman viikon lähetelleet vaihtokyselyitä ympäri Eurooppaa ja saaneet vain Sorry, olette myöhässä -vastauksia, aloimme jo menettää uskoamme. Sitten eräänä päivänä sain ranskankielisen viestin Marseillesta. Agnes ja Thierry ovat ranskalainen opettajapariskunta, joka halusi heinäkuussa pohjoiseen. Vähän epäilytti, kun viesti oli ranskaksi, mutta lopussa sanottiin, että vastata voi englanniksi, koska he osaavat lukea englantia, vaikka eivät kirjoitakaan sitä. Pari päivää asiaa ihmeteltiin, mutta sitten päätimme tarttua tarjoukseen, sillä kevät oli pitkällä ja aloimme pelätä, ettei mitään vaihtoa kesäksi löytyisikään. (Se oli kyllä turha pelko, mutta olen tunnetusti melko kärsimätön luonne.) Vastasin siis kyllä ja jäimme odottamaan.
Saimme odottaa vastausta melkein pari viikkoa ja luulin jo, että ranskalaiset olivat muuttaneet mielensä. Myöhemmin tajusin, että he olivat tietysti lähettäneet suuren määrän viestejä ja odottivat kaikkia vastauksia. Mutta vastaus tuli lopulta ja aloimme neuvotella päivämääristä ja käytännön asioista. Kummallakaan meistä ei ollut kovin tiukkaa aikataulua ja päädyimme 18 päivän vaihtoon ajalla 11.-29.7. Kotien lisäksi vaihtaisimme myös autoja. Saimme valita pariskunnan kahdesta Citroënista: Agneksen C1 tai Thierryn C8. Valinta ei ollut vaikea, emme halunneet pakkautua lomallamme lilliputtiautoon. Olimme innoissamme, mutta samalla vähän hirvitti, kun tästä kodinvaihtoleikistä olikin tulossa todellisuutta ja joku oli oikeasti tulossa meille asumaan kesällä.
Alkoi myös muunlainen selvittely. Kari kävi vakuutusyhtiössä kysymässä vakuutustemme kattavuutta. Sieltä vastattiin, että kotivakuutukset ovat voimassa ihan normaalisti, samoin autovakuutukset, jos me kerran annamme ne vieraiden käyttöön. Mitään virallista ilmoitusta ei tarvinnut tehdä. Ranskalaiset kylläkin joutuivat ilmoittamaan meidän henkilötietomme vakuutusyhtiölleen ja tekemään jonkinlaisen paperin asiasta.
Agneksella on kissa, Leila, ja Esa on allerginen kissoille. Meille kerrottiin, että kissa ei ole sisäkissa vaan kulkee omia polkujaan ja käy kotona vain syömässä. Meidän tehtävämme olisi antaa sille aamuisin kissanruokaa ja vettä. Uskoimme selviytyvämme tehtävästä, mutta emme kyllä olleet ihan oikeassa...
Kevään mittaan läheteltiin viestejä ja varmisteltiin asioita. Agnes kysyi, voisiko hänen ystävänsä Michelle tulla muutaman päivän vierailulle. Se sopi meille. He kyselivät myös paljon edullisimmista tavoista käydä Lapissa. Edullistahan se ei juurikaan ole ja varoittelin myös hyttysistä. Minä kerroin, että autoni on automaattivaihteinen, mutta se ei ollut heidän mielestään ongelma. Ainoa, mistä emme saaneet sovittua, oli siivous. Meillä käy kotona siivooja, ja kyselin voisimmeko vaihtaa myös tällaista palvelua. Agnes vastasi, että he siivoavat meillä itse eikä heillä ole mahdollisuutta järjestää siivooja kotiinsa Marseillessa. Vähän ihmettelimme itseksemme, eikö moista ammattikuntaa Ranskassa tunneta, mutta ei auttanut. Viimeisen lomapäivän ohjelma tulisi siis olemaan siivous:-(
Hyvissä ajoin keväällä kaikki asiat oli sovittu ja kommunikaatio tyrehtyi vähäksi aikaa, varmaan osittain kieliongelmienkin takia. Tämä vaihto opetti meille sen, että ellei ole selkeästi yhteistä kieltä, kannattaa miettiä parikin kertaa ennen kuin lähtee vaihtamaan.
Keväällä ja alkukesällä oli hauskaa järkyttää ihmisiä kertomalla lomasuunnitelmistamme. Jotkut sanoivat sen suoraan, toisilla vain paistoi naamasta: Olette siis lopullisesti menettäneet järkenne!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.