Lähtö Marseilleen

Marseilleen lähtö koitti maanantaina 11.7. Viikonloppu meni pakkaamisessa ja viime hetken järjestelyissä. Polkupyörien käyttökunto tarkistettiin, auto pestiin ja siivottiin. Hankin varalamppuja ja -paristoja. Kirjoitin myös tervetulokirjeen vieraille ja laitoin kirjoittamani ohjeet ja keräämäni esitteet ja kartat esille. Meidän ruohonleikkuri on hirvittävän vanha ja käynnistyy huonosti, joten olimme palkanneet naapurintytön huolehtimaan nurmikostamme. Ostin jääkaappiin maitoa, juustoa ja leikkeleitä alkutarpeisiin. On melko hankala tietää, mitä vieraat voisivat haluta, emmehän tienneet allergioista tai erikoisruokavalioista.

Maanantaina lähdimme hyvissä ajoin ajamaan Helsinki-Vantaalle ja meille tuli siivooja laittamaan paikat kuntoon. Tunnelma oli aika jännittynyt. Matkalla poikkesimme pikaisesti tervehtimässä tuttua, joka ihmetteli kovasti, aioimmeko todellakin antaa kentällä automme ja kotimme avaimet jollekin uppo-oudolle ihmiselle. Sitä aloin kyllä ihmetellä itsekin.

Odottelimme terminaali 1:n saapuvien ovella Agnesta ja Thierryä. Olimme viikonlopun aikana vaihtaneet valokuvia, joten osasimme etsiä heitä. Siinä sitä sitten seisottiin ja ihmeteltiin. Näytin heille pikaisesti Airpron toimiston, johon heidän paluumatkalla oli tarkoitus jättää auton avaimet. Sitten lähdimme parkkipaikalle luovuttamaan autoa. Kaikki oli ok, ja olimme jo lähdössä takaisin sisälle jättämään matkatavaroitamme, kun Thierry huusi perääni. Palasin autolle. "Se on automaatti. En ole koskaan ajanut automaattivaihteista. Miten se tapahtuu?" KÄÄK! Olin kysynyt tätä asiaa heti alussa, ja Agnes vakuutti, ettei se ole ongelma. Eivät ehkä olleet ymmärtäneet. Pidin sitten viiden minuutin pikakurssin vaihteista ja katselin kauhuissani, kun he lähtivät lentokentän parkkipaikalta kohti Turkua. Missäköhän kunnossa näkisin autoni seuraavan kerran? Lyhyen tapaamisemme aikana selvisi myös, ettei Agnes puhunut ollenkaan englantia, Thierry selvisi jotenkuten.

Meillä oli pitkä matkustuspäivä. Jouduimme vaihtamaan Frankfurtissa ja yhteys oli todella huono. Vietimme viisi tuntia Frankfurtin lentokentällä. Parempiakin yhteyksiä olisi löytynyt, mutta koska halusimme nähdä ranskalaiset Helsingissä, jouduimme valitsemaan nämä lennot. Saavuimme Marseilleen klo 23 aikoihin illalla. Matkatavarat tulivat nopeasti ja pääsimme ulos. Siellä meitä oli vastassa Michelle, joka lähtisi seuraavana aamuna vierailemaan meidän kodissamme. Kentällä oli Thierryn auto, Citroën C8. Michelle ajoi edellämme vaihtokotiimme, ajomatkaa oli puolisen tuntia. Oli todella hyvä, että hän oli meitä opastamassa, sillä pimeässä ja väsyneinä emme olisi varmaan koko yönä löytäneet perille. Saavuimme esikaupunkialueelle, ajoimme sisään vanhan muurin portista ja olimme perillä.

Michelle oli tuonut patonkia ja leiponut omenapiirakan. Hän näytti meille nopeasti talon ja lähti sitten muutamaksi tunniksi nukkumaan ennen Suomeen matkaamistaan. Me söimme iltapalaksi omenapiirakkaa, ihmettelimme taloa ja etsimme matkalaukuista iltatoimitarvikkeet. Nukkumaan pääsimme kolmen jälkeen aamuyöllä. Onneksi sängyt oli valmiiksi pedattu. Ensimmäinen pitkä kodinvaihtomme oli alkanut!