Kaksi yötä joululomaan on:-)

Nyt alkaa hiljalleen matkajännitys kohota. Yksi työpäivä jäljellä ja torstaina startataan aamuyöllä kohti Kaliforniaa, jos siihen mennessä päästään yhteisymmärrykseen siitä, kuinka paljon Helsinki-Vantaalle ajamiseen pitää varata aikaa ja mitä siellä kentällä ennen lähtöä pitää tehdä.

Aika vähän olemme olleet tällä kerralla yhteydessä amerikkalaiseen isäntäämme. Nyt on kuitenkin sovittu, että hän on kotona meitä odottamassa torstai-iltana kahdeksalta paikallista aikaa. Ja tuo tarkoittaa siis perjantain aamukuutta Suomessa. Hätätapausten varalle meillä on avainkoodeja ja tietoa eri vara-avainten piilopaikoista, joten sisälle pääsemme itsekin, jos matka venähtää (pelottava ajatuskin). Lennämme Ontarion lentokentälle, mistä on vain puolen tunnin ajomatka vaihtokotiin, joten jahka laskeutumaan päästään on suurin koettelemus takana. Toivottavasti. Se tässä vähän huolestuttaa, miten jaksamme Kenin kanssa jutustella melkein 30 tunnin matkustamisen jälkeen. Ollaan varmaan tosi virkeitä ja freeshejä ja annetaan hyvä kuva itsestämme. Tosi asiassa vain toivotaan, että hän mahdollisimman pian ymmärtää jättää meidät rauhaan ja päästään pehkuihin. Tämän päivän viestissä paras uutinen oli se, että hän ei oleta meidän siivoavan ollenkaan, hänen siivoojansa tulee hoitamaan homman sen jälkeen, kun me olemme lähteneet kotimatkalle. Jees!

Me vietämme Redlandsissa kaksi ja puoli viikkoa, Ken tulee tyttöystävänsä kanssa meille ensi syyskuussa viideksi päiväksi tai ei ollenkaan. Tässä diilissä olemme joka tapauksessa saavana osapuolena ja siksikin kovasti kiitollisia. Nyt on kuulemma vähän sadellut ja vuorilla on lunta. Saattaa olla, että jätämme tällä kerralla vuoristot väliin, sillä kovasti ei innosta alkaa lumiketjujen kanssa touhuamaan. Eikä sinne nyt kyllä olla menossa valkeata joulua etsimään. Ensi viikonlopun sääennuste lupaa kuitenkin +20C ja aurinkoa. Tähän pimeyteen tuo on tervetullutta vaihtelua. Jaahas, taas kuului muutama kateudenvihreä huokaisu:-) Se on kuulkaa palkkiota siitä, että on niin suunnattoman rohkea, että menee asumaan uppo-oudon vaarin taloon ja päästää yhtä oudon fransmanniperheen omaan kotiinsa! Sitä rohkeutta olen taas tällä viikolla kuullut ihmeteltävän.

Niitä fransmanneja tässä sääliksi käy. Säänjumalalle on kyllä nyt lähtenyt jokin rukouksentapainen, että edes pikkupakkanen ja vähäinen kuura kirkastaisi tämän maiseman. Meidän ruoho on pidempää ja vihreämpää kuin juhannuksena... Mutta näin on nyt sovittu ja kerroin kyllä silloin syksyllä, että tähän osaan Suomea ei voi taata valkoista joulua. Toivottavasti osaavat nauttia tästä pimeyden eksotiikasta kuitenkin.

Pientä jännitystä oli viime viikonloppuna ilmassa muutenkin, kun uskollinen Hondani alkoi temppuilla. Valitettavasti se on meillä se ainoa menopeli, jolla voi kolme ihmistä siirtyä kentälle ja joka voidaan jättää vaihtoperheen käyttöön. Jarrut oli jumissa ja remonttia tehtiin (siis perheen miesväki, minä luin hallilla Ilkka Remeksen uusinta) ja nyt on auto taas kunnossa. Hyvä puoli tässä on kyllä se, että teki tuon tempun nyt eikä silloin kun ranskalaiset sillä ajelevat. Meillä on taas Kaliforniassa vuokra-auto. Auton vuokraaminen on kyllä sen luokan salatiedettä, että siinäkin jotain tukipalveluja kaivattaisiin. Autovuokraamoiden bisneskulttuuri on se, että kaiken maailman pikkuteksteillä ja vippaskonsteilla yritetään saada asiakasparka maksamaan hurjia summia ylimääräisiä. 30 tunnin matkustamisen jälkeen lukulasit hukassa on joskus olemassa vaara, että raapustaa nimensä väärään paikkaan tosi hintavin seurauksin.

Ranskalaisten kanssa on käyty aika vilkasta kirjeenvaihtoa. Yritin esittää, että jätämme tänne ateria-aineksia, koska he saapuvat aika myöhään. Ei ole kuulemma tarpeellista, HE TUOVAT RUOKAA MUKANAAN KAHDEKSI ENSIMMÄISEKSI PÄIVÄKSI! Kerroin myös, että meillä on täällä pesuaineita, saippuoita ja muuta sellaista, niitä saa käyttää vapaasti eikä tarvitse miettiä ostavansa mitään tilalle. Tuovat kuulemma mukanaan sen merkkistä pyykinpesuainetta kuin ovat tottuneet käyttämään. No mikäs siinä. Kaiken huippu oli mielestäni se, että he kysyivät sänkyjen mittoja, sillä tuovat omat lakanat mukanaan. Vähän alkoi kuulostaa siltä, että luulevat tulevansa johonkin kehitysmaahan. Oikeasti luultavasti on kysymys vain (tarpeettomasta) kohteliaisuudesta, ettei heistä olisi meille vaivaa ja/tai kustannuksia. En kuitenkaan alkanut sen enempää tuosta keskustella, tehkööt niin kuin itse haluavat. Me taas täällä mietimme, kuinka vähällä tavaramäärällä voimme lähteä liikkeelle. Periltä ostetaan se, mitä tarvitaan (ja luultavasti jotain sellaistakin, mitä ei tarvita :-).

Matkasuunnitelmissa on tällä hetkellä pari NHL-ottelua (Los Angeles ja Anaheim) kahdelle hengelle ja pari teatteria yhdelle hengelle. Saa arvailla, miten tuo jakautuu. Lisäksi olemme varanneet hotellin yhdeksi yöksi Palm Springsistä. Muuten tehdään sitä mitä jaksetaan silloin kun jaksetaan. Postauksia tulee seuraavan parin viikon ajan aina, kun jaksan tietokoneen ääreen istua.

Niin ja se, mistä lähdön suhteen kiistellään on, pitääkö auto tankata vasta kentällä, jotta ranskalaisia odottaa täysi tankki, ja pitääkö kentällä käydä pikapesussa, jotta heillä olisi muutaman minuutin ajan putipuhdas auto lentokentältä Maskua kohti lähtiessään. Minä tekisin nuo jo keskiviikkona, mutta tuo miehinen logiikka ei moista ymmärrä.

Kaupassa oli muuten tänään hauskaa seurata, kun ihmiset ostivat ihan hurjia määriä tavaraa ja itse mietin vain, mitä on vielä ihan pakko ostaa, ettei jää ruokaa pilaantumaan eikä täyttämään jääkaappia. Eikä tarvinnut ostaa mitään jouluturhakkeita. Mutta nyt olen vältellyt riittävän kauan kyseisen jääkaapin siivoamista, joten palailen asiaan muutaman päivän kuluttua näistä maisemista:

Lisäyksenä vielä: voin lahjoittaa yhden vuoden ilmaisen homeexchange.com -jäsenyyden siitä kiinnostuneelle. Ensimmäinen yhteyttä ottanut saa lahjakortin.