Välipäivien viettoa Kaliforniassa

Lauantaina aamupäivällä pestiin pyykkiä ja täydennettiin ruokavarastoja. Kassaneidin mielestä meidän ostokset maksoivat liikaa, joten hän kaivoi piiloistaan ketjun jäsenkortin ja hups kauppakassi oli 15$ halvempi. Nyt olemme siis Vons-kauppaketjun huonosti uskollisia kortillisia asiakkaita.

Iltapäivällä lähdimme Los Angelesiin. Moottoritiellä seisottiin välillä ruuhkassa, joten olimme perillä paljon suunniteltua myöhemmin. Illan ohjelmassa minulla oli Wicked-musikaali Pantages-teatterissa Hollywoodissa, miehet olivat hankkineet liput Los Angeles Kingsien ja San Jose Sharksien otteluun. Käytännän syistä pysäköimme teatterin viereiseen parkkitaloon. Se oli melko täynnä ja meille kerrottiin, että ainoa mahdollisuus on antaa heidän pysäköidä auto. Siinä sitten annettiin auto ja avaimet uppo-oudolle miehelle. Vähän kyllä kävi mielessä, mistä voimme tietää, ettei sitä ajeta suoraan ulos. Sinne se kuitenkin jäi ja meitä kehotettiin illalla tulemaan saman pömpelin viereen autoa noutamaan.

Teatterilipun ostaminen pari kuukautta sitten oli todella vaikeata. Loppujen lopuksi meidän perheestä löytyi yksi kortti, jolla saatiin sekä teatteri- että NHL-liput ostettua. Se tarkoitti myös sitä, että kortin haltijan oli ne kaikki lunastettava. Siis Kari lunasti minun teatterilippuni ja sitten jatkoimme kävellen Hollywoodin tähtiä seuraten ydinkeskustaan.

Olimme vähän suunnitelleet vahamuseovisiittiä, mutta olimme niin myöhässä että jääkiekonkatsojien oli lähdettävä metrolla kohti Staples Centeriä. Näytelmä alkoi tuntia myöhemmin, joten minä ehdin Madame Tussaud'lle. Hollywoodissa on kaksi vahamuseota, mutta tuo oli arvioitu niistä kahdesta paremmaksi. Jono oli pitkä, mutta meni nopeasti. Kovasti yrittivät kaupata kaikenlaisia yhdistelmälippuja, mutta sellaisille ei nyt ollut tarvita. Tässä paikassa sai jopa kieltäytyä pakkoposeerauksesta. Hissillä noustiin kolmanteen kerrokseen, mistä kierros alkoi.

Ihan ensimmäisenä sain kaverin indonesialaisesta tytöstä, joka oli huomannut, että minäkin olin yksin, ja halusi apua kuvaukseen. Ensimmäisen vahanuken vieressä otetun kuvan jälkeen tajusin, että tarkoitus oli ottaa kuvia vähän joka nuken kanssa ja katosin ihmisvilinään. Joidenkin vaan on ihan pakko kuvata itseään paikassa kuin paikassa.

Museo oli kyllä rakennettukin siten, että siellä oli tarkoituskin ottaa paljon kuvia ja joka kulmassa pyydettiin päivittämään instagramiin. Halpaa mainontaa. Osa oli mainioita, monet kohtauksia klassikkoleffoista. Tässä muutamia suosikkeja.

Elokuvatähtien lisäksi esillä oli julkkiksia musiikin ja urheilun maailmasta.

Museolta sainkin sitten jo lähteä teatterille. Wicked-esitys oli huikea ja teatteri itsessäänkin näkemisen arvoinen. Vaikka musikaali loppui vasta vähän ennen yhtätoista, pysyin hereillä. Nyt on saatu kellot käännettyä Kalifornian aikaan sopivasti ennen kuin pitää alkaa valmistautua kotimatkalle.

Jääkiekko loppui tuntia aiemmin, joten muu perhe oli jo löytänyt metrolla tiensä teatterille. Autokin saatiin takaisin ja kotona oltii yhden jälkeen. Väsyneinä mutta upeita kokemuksia rikkaampina.