Redlands ja Riverside

Perjantaina Ken kokkaili meille aamupalaa, maissipuuroa, paistettua kinkkua ja perunasuikaleita kananmunan kera sekä paahtoleipää. Jostain kumman syystä tuo maistui ihan hyvältä. Suurin syy taisi olla huonosti nukuttu kolme tuntia ja kamala migreeni. Hän kertoi meille alueen nähtävyyksistä ja oli ilmeisesti täysin unohtanut, että olimme näillä seuduilla viime vuonnakin. Muutenkin kommunikaatio kyllä vähän tökkii, molemminpuolinen huonokuuloisuus taitaa olla isoin este.

Saimme myös ohjeita eri laitteiden käyttöön. Keittiön lattia lakaistaan vietnamilaisella harjalla!koska koko porukka oli herännyt varhain, olimme jo kahdeksan jälkeen valmiita päivän seikkailuihin. Väsytti suunnattomasti, joten suunnitelmana oli vain tutustua lähiympäristöön ja pysyä mahdollisimman kauan poissa Kennethin jaloista. 

Redlandsin kaupunki on noin 50 milia Los Angelesista itään, asukkaita 60 000. Kaupunki näyttäisi selkeästi jakautuneen kahtia. Me asumme siistillä ja varakkaalla puolella, mutta moottoritien pohjoispuolella löytyy köyhempää aluetta, osittain ihan hökkelikylää. Keskusta on pieni, historiallisessa osassa on kauniita puuhuviloita.

Nämä joulutunnelmaiset veljekset ovat Alfred ja Albert Smiley, jotka olivat tärkeitä kulttuurivaikuttajia ja joiden lahjoitusten ja tuen ansiosta tänne perustettiin yksi ensimmäisistä julkisista kirjastoista, kuvassa taustalla. Korjasto on viehättävä, siellä on esim. Tämä viihtyisä lukunurkka.

Alakerrassa oli paljon kirjoja myynnissä dollarilla,sieltä haen täydennystä, jos matkakirjasto tulee luettua.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, ihanteelliset vajaat parikymmentä Celsiusta. Valohoito on itselleni yksi tämän matkan tärkeimmistä anneista.

Redlands asukkaineen on aikoinaan vaurastunut sitrushedelmillä ja se näkyy monissa asioissa kadunnimiä myöten. Täällä on jossain tila, missä voi itse käydä poimimassa appelsiineja puista. Niin tekee myös Kenneth, joka itse puristaa appelsiinimehunsa.

Joulu näkyy katukuvassa tyylikkäästi ja vähemmän tyylikkäästi.

Miettikäpä, miltä tuo näyttää illalla, kun suurimpaan osaan syttyy valo. Illalla ajeltiin näitä koristeluja katselemassa. Kenneth kertoi, että rikkaat palkkaavat firman tekemään jouluisen taideteoksen pihalleen. Ei taitaisi Suomessa olla kovin kannattava liikeidea.

Redlandsin kierroksen jälkeen ajelimme moottoriteitä vältellen vähän suurempaan Riversideen. Paikallinen ostoskeskus näytti tältä:

Ajelimme lounaalle keskustan kävelykadulle. Ulkona aterioitiin pikaruokaa auringosta nauttien.

Mahatma Gandhikin oli saanut patsaan Riversiden keskustaan.

Kahvin jälkeen iski hurja väsymys, Suomessahan oli siinä kohdassa jo myöhäinen ilta. Nyt kelpasi jo moottoritiekin ja suuntasimme kotikylään ja sen ainoaan nähtävyyteen, Lincoln Shrineen. Tämän muistomerkin perusti paikallinen äveriäs presidentin ja oman poikansa muistoksi.

Näyttely kertoi presidentti Lincolnin lisäksi sisällissodasta. Opas oli innoissaan, kun kuuli, että olemme Suomesta. Hän alkoi välittömästi puhua hyvin selkeästi, yksinkertaisilla sanoilla, toistaen  ja käsiään käyttäen. Tyypistä olisi tullut mainio kieltenopettaja, niitä keinoja oli mielenkiintoista seurata. Häen isovanhempansa olivat Tanskasta, joten olimmekin melkein sukulaisia. Ja muistakaa (etusormi pystyssä korostaen), jos Suomi ikinä milloinkaan joutuu hyökkäyksen kohteeksi, Yhdysvallat pelastaa meidät kiipelistä. Näin on tosi.

Ajelimme siis vielä pimeällä katselemassa jouluvaloja ja sitten vielä ruokakaupan kautta kotiin. Kenneth ei ollut juttutuulella (onneksi), joten iltapalan jälkeen yhdeksältä nukkumaan. Kyllä kannatti, jaksoin sitten neljältä nousta tätä kirjoittamaan! Nyt on kyllä jo aika hyvin asiat, huomenna toivottavasti jo ihan siedettävässä vuorokausirytmissä. Nyt ehdin vielä suunnitella tätä päivää ennen kuin se valkenee.