Palm Springs

Las Brisas -hotelli Palm Springsissä oli erinomainen. Huone oli rauhallinen ja tilava, sängyt ja tyynyt mukavia ja suihkusta tuli hyvin vettä. Allasaluekin oli kivannäköinen, mutta me emme tällä kerralla sinne ehtineet. Aamupalalla oli kaurapuuroa (!!!), paahtoleipää ja kokki tekemässä toiveiden mukaan munakkaita eri täytteillä tai vohveleita. Vielä mukavampaa olisi ollut, jos kokki ei olisi koko ajan näyttänyt  ihan niin yrmeältä ja olisi vaikka ihan hymyilemättä katsonut päin lautasia antaessaan. No kaikkea ei voi saada ja kinkkujuustomunakkaat maistuivat.

Päivän ensimmäinen ohjelma oli hissillä nousu Mt Jacinto -vuorelle 2600 metrin korkeuteen. Nousu oli huikea ja ylhäällä näkymät upeat. Luntakin oli vähän ja polut jäiset.

Vuoriretken jälkeen palasimme kaupungille kahville, minkä jälkeen minä suunnistn Palm Springsin taidemuseoon ja muu perhe jäi kaupungille vapaalle. Taidemuseossa oli mielenkiintoinen kokoelma modernia ja perinteisempää taidetta, aiheina alueen luonto, villi länsi ja intiaanit. Esillä oli maalausten lisäksi myös mm. astioita ja koruja sekä tällaisia pronssipatsaita lännenmiehistä.

Moderni taide herättää usein kysymyksiä, tässä kulkukoira ja jätesäkkejä.

 

Ulkona patsaspuistossa tuli deja vu -elämys. Aivan samanlaiset sydämet näin viime vuonna Montrealin taidemuseon edessä.

Paluu todellisuuteen taiteen herkästä maailmasta iski nopeasti: kaupungilla harhaillessaan miesväki oli löytänyt näkemisen arvoisen paikan, ainakin omasta mielestään.

Onneksi tuossa kaupassa ei tullut kauppoja. Ajelimme vielä Palm Springsissä ja muissa aavikkokaupungeissa ihailemassa näkymiä ja rakennuksia. Kyllä suhteellisuudentaju on joiltain kateessa, kun meidän hotellihuoneessa pyydettiin säästämään vettä aavikolla, johon on rakennettu ja ylläpidetään hehtaaritolkulla golfkenttiä!

Palm Springsissä oli Hollywoodin tapaan omia tähtiään kaduilla. Tämä herra oli päässyt taidemuseon eteen.

Kotiin tultiin ison ostoskeskuksen kautta. Sinne suunnataan myöhemmin paremmalla ajalla uudestaan. 

Jouluaatto sujui rauhallisesti. Aamulla puutarhuri tuli laittamaan pihan kuntoon ja Kenneth soitti kysyäkseen, miten pärjäämme. Ruokakaupassa meitä lähestyi kaksi herraa, jotka olivat Suomesta muuttaneet vuosikymmeniä sitten. Kuulivat meidän puhuvan suomea ja halusivat tulla ihmettelemään, mitä teemme Redlandsissa. Jouluateriaksi ostimme kalkkunaa omenakarpalotäytteellä, joulumausteista bataattilisäkettä sekä salaatteja. Paljon parempi ateria siitä tuli kuin viimevuotinen yritelmä.

Illalla kävimme vielä ihmettelemässä paikallisia joulukoristeluja valaistuina ja yhdeksän jälkeen olimmekin taas valmiita unten maille.