sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Arrowhead ja Big Bear Lake

Aamulla Ken taas kokkasi meille aamupalaa. Paistettuja kananmunia ja porsaankyljyksiä sekä kaurapuuroa! Palvelu oli kyllä tehokasta, mutta on mukavaa päästä huomenna ihan itse päättämään, mitä syödään aamiaiseksi. Samalla saatiin ohjeita talon ja retkikohteiden suhteen. Kenneth muuten katsoo Veäjän ja Kiinan televisioita, koska amerikkalainen joukkoviestintä on hänen mielestään pelkkää propagandaa ja muutaman rikkaan juutalaisen hallussa. Hänellä oli myös melko hurjia salaliittoteorioita Krimin tilanteesta. Mielenkiintoista, mutta vähän sanattomia oltiin.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme vuoristokierrokselle. Maisemat olivat upeita ja tie nousi melkein 2800 metrin korkeuteen. Tie oli kuitenkin hyvä ja leveä eikä renkaissa onneksi tarvittu ketjuja. Tuonne ei olisi edes saanut ajaa, jos ei ollut ketjuja mukana. Meillä ei ollut, mutta turistiltahan tuollaiset velvoitteet helposti luiskahtavat ohi. Tie oli siis kuiva ja lämpöäkin muutama aste, joten mitään vaaraa ei ollut missään vaiheessa.



Ensimmäinen pysähdys oli Arrowhead Lakella, joka on pieni lomakylä vuoristojärven rannalla.


Aika hiljaista oli, matkailuneuvontakin suljettu. Järven rannalla on taidegalleria, jonka omistaa alueen taiteilijoiden osuuskunta. Paikalla istuskeli kolme, jotka olivat kovasti juttutuulella.


Vähän aneemiselta näytti tämä jouluntoivotuskelkka lumettomassa maisemassa.


Kotiin tuotaviksi ostettiin myös elämämme ensimmäiset (ja mitä luultavimmin viimeiset) karamelliomenat.


Arrowheadista matka jatkui vähälumisissa maisemissa kohti Big Bear Lakea. Tien varsilla oli autoja pysäköityinä, lapsia ja aikuisiakin pyöriskeli lumessa ja heitteli lumipalloja. Valkoisesta ihmeaineesta haluttiin ottaa kaikki irti ja monilla oli pulkkiakin. Ihan maksullinenkin paikka löytyi, missä laskettiin mäkeä autonrenkailla. Emme kokeilleet. Oikeata lasketteluakin löytyi.


Big Bear Laken pohjoispuoli on kaunista ja rauhallista seutua, siellä olisi ollut kiva patikoida, mutta meillä ei ollut aikaa, sillä halusimme alas vuorilta ennen pimeää.


Lomakylä oli ruuhkainen, vieressä on laskettelua ja ilmeisesti väkeä oli tullut runsaasti viikonlopun ja ehkä jo joulunkin viettoon. Aivan keskusta oli siisti kauppoineen ja ravintoloineen. Lämmittelykin oli otettu huomioon, sillä ilma oli järkyttävän kylmää eteläkalifornialaisille (+7C).




Muut alueet olivat ainakin tien vieressä kamalaa hökkelirötiskökylää. Mieleen tuli parin vuoden takainen visiitti Lake Tahoella. Meillä oli kuitenkin kiva päivä, nähtiin hienoja maisemia ja vähän luntakin.

Kotiin tultiin kaupan kautta ja hurraa: Ken on matkannut Illinois'hin ja me olemme omassa rauhassamme. Kotona aloin tutkia, mistä löytyy LifeHouse Theater ja kaivoin lippuni esille, sillä luulin olevani menossa sinne sunnuntaina. Väärin luultu. Lippu oli lauantaille ja näytös alkaisi puolentoista tunnin kuluttua. Kauhealla kiireellä miehet kokkaamaan ja minä selvittämään, mistä teatteri löytyy ja miten sinne yksinkertaisimmin ajan. Pikaisesti ehdin syödä ja sitten menoksi. Ehdin hyvin, parkkipaikka löytyi helposti ja olin aulassa hyvissä ajoin. Teatteri on pieni paikallinen, näyttelijät lauloivat joululauluja aulassa ennen saliin pääsyä. Hyvin lauloivatkin. Näytelmä oli jouluklassikko Ihmeellinen elämä. Varmaan ihan hyvä, mutta aikaerorasituksen takia nukahtelin. Eturivissä. Noloa.

Kotona muu perhe nukkui ja minäkin nopeasti vähän asiallisemmassa paikassa. Heräsin taas klo 03.45,  joten ihan kovin virkeä ei taida tästäkään päivästä tulla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.