Kymmenes kodinvaihto alkoi

Viikonloppu ahkeroitiin kotona, sekä sisällä että ulkona, jotta saatiin koti ei nyt sentään edustus- mutta kodinvaihtokuntoon. Aika paljon on tullut mietittyä sitä, mikä oikeasti on tarpeellista ja mikä ei. Olisi niin kovin kiva päästä etukäteen kärpäseksi kattoon vaihtokotiin, että näkisi minkälaista tasoa perhe arjessaan pitää. Meillä on nyt kyllä pesty tyynyt ja peitotkin, mutta kai niitä muutenkin pitää aina välillä pestä.

Sunnuntai-iltana ajelimme Esan kanssa Vantaalle, kävimme lentokentällä viemässä matkalaukun valmiiksi. Nyt kun on saatu ihmiset suorittamaan check init itse, on siirrytty seuraavaan vaiheeseen: laukkujenjättöpisteessäkään ei välttämättä tarvita ihmistä vaan asioidaan viivakoodinlukijan kanssa, joka kylläkin ystävällisesti toivotti hyvää matkaa. Tähän liittyen huvittava (vai huolestuttava?) seikka on sekin, että mitään henkkareita ei Euroopassa lentäessään enää tarvitse. Sveitsiin tultiin ilman, että kukaan tarkisti henkilöllisyyttä. Sama on kyllä ollut kaikilla Turusta lähteneillä lennoilla viime aikoina. Hysteriasta on siis hypätty toiseen ääripäähän. Muutama vuosi sitten passi tarkistettiin pahimmillaan kolme kertaa ennen koneeseen pääsyä.

Yövyimme Sokos Hotel Flamingossa, joka on muuten oiva valinta aikaisten lentojen helpottamiseksi. Ilmainen pysäköinti ja aamiaista saa jo neljältä me saimme oikein näköalahuoneen

Aamulla puoli setsemän aikaan ajoimme kentälle, piirsimme kartan auton parkkipaikasta vaihtoperheelle ja kiiruhdimme lennolle. Luulisi, että tähän ikään ja matkustuskokemukseen olisi jo jotain opittu, mutta eikös vaan ollut nuoren miehen repun sivutaskuun unohtunut pieni mehutetra. Ystävällisesti meitä valistettiin nestesäännöksistä ja matka pääsi jatkumaan. Mehusta tuli (taas kerran) jätettä.

Lento Zurichiin sujui mukavasti. Lentokentällä on rautatieasema ja meillä oli Angelikan lähettämät päiväliput junaan. He matkustivat itse niillä samoilla lipuilla kentälle iltapäivällä. Vaihto oli Lucernissa ja Sarneniin saavuimme aivan aikataulun mukaisesti klo 12.23. Leo ja Angelika odottelivat meitä asemalla ja sieltä ajelimme yhdessä kotiin Wilenin pikkukylään.

Perheen lapset olivat innostuneita tapaamaan meidät ja yrittivät reippaasti puhua englantia. Mekin yritimme (vähemmän reippaasti) puhua saksaa. Johtui varmaan paikallisesta murteesta, ettemme kyllä ymmärtäneet juuri mitään.

Yhdessä söimme raclette-lounasta ihanassa auuringonpaisteessa vaihtokotimme upeissa maisemissa.

Lounaan jälkeen saimme opastusta kodin käytänteisiin. Huh huh. En varmaan muista puoliakaan. Pesukoneesees saattaa jäädä vesi, jolloin se pitää tyhjentää ja painella erinäisiä nappeja. Toivokaamme, että näin ei käy. Esalle opetettiin ruohonleikkurin käyttö, mistä hän ei niin kovin ilahtunut ollut.  Onneksi sitä nurmikkoa on tosi pieni läntti. Poika Simon esitteli ylpeänä myös elektronisen tikkataulunsa toimintoja. Ongelmaksi muodostunee alakulmassa näkyvä uima-allas, sen huolehtimiseen oli niin monta vaihetta, että alkoi pökerryttää. Onneksi naapuri osaa samat hommat ja saimme myös luvan olla murehtimatta asiaa. Tästä on 10 minuutin kävelymatka järvenrannan yksityiselle uimarannalle, joten allas ei ole oikein tarpeellinen.

Kuten kuvasta näkyy, meillä on myös kasvimaa, mutta siitä ei onneksi pyydetty huolehtimaan. Sieltä löytyy vaikka mitä yrteistä porkkanoihin ja erilaisiin kurpitsoihin.

Iltapäivällä vein perheen viiden matkalaukun ja kolmen repun kanssa asemalle. Vähän hirvitti, miten se tavaramäärä ahdettaisiin viiden ihmisen kera minun Accordiini. Olivat kyllä itsekin tiedostaneet ongelman. Yöllä kuitenkin tuli viesti, että onnistuivat ja myöhemmin vielä toinen, että perille on löydetty. Kaikki siis hyvin.

Me kävimme Esan kanssa vielä kaupassa täydentämässä varastoja. Kyläläiset saattavat olla ihmeissään, kuinka ärsyttävän varovaisesti eräällä Citroen C8:lla tällä hetkellä ajellaan. Kun en juuri milloinkaan ole ajanut autokoulun jälkeen käsivaihteisella autolla, haaste on kohtalainen näissä mäkisissä maastoissa. Ja tuo autokin on ihan liian suuri.

Tänään sitten sataakin (ihan sääennusteen mukaisesti) kaatamalla vettä, joten tämä päivä taitaa sujua kotona ja ehkä kaupassa käydään myöhemmin. Täällä on hieno kahvikone, mikä on hyvää plussaa. Aamukahveja ei nyt tosin päässyt parvekkeelle nauttimaan.