Luzern

Perjantaille oli edelleen lupailtu sateita, ajoittain koviakin sellaisia, joten päätimme viettää päivän lähimmässä oikeassa kaupungissa eli Luzernissa. Aamulla ajelimme kaatosateessa Sarnenin rautatieasemalle ja hyppäsimme Luzernin junaan. Täällä on kyllä tuo julkisten kulkuvälineiden käyttö tehty houkuttelevaksi: tälläkin lyhyellä matkalla aivan asemien vieressä oli sekä satamia, joista voi matkustaa samoja reittejä laivalla, että hissien ala-asemia.

Sateisessa ja pilvisessä Luzernissa kävelimme ensin joen yli katettua keskiaikaista siltaa, jonka torni oli toiminut vaikka missä tehtävissä, vankilanakin. Katossa oli viehättäviä maalauksia, osa alkuperäisiä, osa tulipalon jälkeen uudelleen maalattuja,

Seurasimme matkaoppaan kävelyreittiehdotusta ja japanilaislaumoja läpi kaupungin. Matkalla nähtiin suklaa- ja kellokauppoja ja tietenkin muutama kirkko.

Tutustuimme kolmiulotteisees alppipanoraamaan, joka osoittautuikin muutamaksi seinämaalaukseksi, joiden etualaa oli koristeltu asiaankuuluvalla rekvisiitalla. Muutama frangi, viisi minuuttia ja arviomme oli, että tulipa nähtyä.

Matka halki kaupungin jatkui upeita seinämaalauksia ihaillen. Luzernin vanhakaupunki on melko pieni, joten kovin kauaa emme siellä saaneet kulumaan.

Vanhasta kaupungista suuntasimme järven rantaa pitkin liikennemuseolle (Verkehrshaus). Museon tiloissa on myös elokuvateatteri ja planetario, jotka kuitenkin päätimme jättää väliin. Ensin tutustuimme Suklaaseikkailuun, johon meidät liikennemuseon teemaan sopien laskettiin kontilla.

Seikkailu tapahtui vaunuissa istuen. Reitin aikana meille kerrottiin videoiden ja kaikenlaisen oheismateriaalin avulla suklaan historiasta ja valmistuksesta. Ihan mielenkiintoinen kierros, vaikka luulinkin näkeväni elävää suklaanvalmistusta. Maistiaiset saatiin tietenkin!

Liikennemuseo oli valtava, mutta koska joukostamme puuttui tekninen asiantuntija luennoimasta, katselimme näyttelyitä melko pintapuolisesti. Esillä oli niin maa-, ilma- kuin meriliikennettäkin.

Ulkonakin olisi ollut paljon näkemistä ja varsinkin lapsille tekemistä, mm. tietyömaa suurimman energian purkuun. Meillä sitä energiaa ei ollut ja vettäkin satoi kaatamalla, joten suuntasimme viereiselle rautatieasemalle ja matkasimme keskustan kautta kotiin, uutta ja aurinkoisempaa päivää odottamaan.