Tämän jälkeen lähdimme autolenkille, mistä tulikin aika surkuhupaisa retki. Ensin yritettiin kiertää järveä, mutta tie muuttui tosi kapeaksi ja lopulta olisi pitänyt ylittää pieni joki kaiteetonta pikkusiltaa pitkin. Sitikkakuski päätti epäili, ettei saisi kulkupeliä pysymään sillalla ja teki u-käännöksen.
Tämän jälkeen kartturi löysi kartaltaan pienen Staldenin kylän, joka tosin on vähän korkeammalla, mutta sinne vievä tie näytti leveältä. Sinne siis. Kaikki menikin hyvin, kunnes kaikkein jyrkimmässä kohdassa eteen tuli tietyö, toinen kaista suljettu ja meille paloi punainen valo. Mikä olisikaan parempi paikka harjoitella mäkilähtöä käsivaihteisella autolla (kuka piru sellaisiakin vielä ostaa!?) kuin jonon keskellä sveitsiläisellä vuoristotiellä? Siinä odottaessa kartturi yritti kannustaa ja kuljettaja taisi lukea muutaman ave marian. Jotenkin ihmeen kaupalla siitäkin selvittiin. Stalden on siis tällä matkalla merkittävä kylä, siellä on kirkko ja kauppa, josta ostimme kaksi sämpylää ja rosmariinia.
Takaisin tulo sujui miellyttävämmin ja ilman suurempia sydämen tykytyksiä, vaikka muutama paikallinen taisikin olla sitä mieltä että jos ei uskalla kovempaa ajaa kannattaa pysyä kotona.
Poikkesimme vielä Sarnenissa kaupassa ja tutustumassa keskustaan, jonka ympäri kävely kestää noin viisi minuuttia. Opettelimme myös pysäköintiä: ruudut on numeroitu ja automaatille näppäillään ensin ruudun numero ja sitten maksetaan haluttu summa. Ei siis mitään paperilappujen kanssa näpräämistä.
Sitten olimmekin mielestämme autoilleet riittävästi ja palasimme kotiin. Edelleen satoi, mutta koska olemme reippaita eikä meitä ole tehty sokerista, teimme vielä pikku iltalenkin tuossa kodin takana olevassa rinteessä. Näin lähellä kylää polut on osittain katettuja ja vesiputoukset ihmiskäden muokkaamia. Oikein kiva lenkki joka tapauksessa eikä kovin paljon kastuttukaan.
Lopuksi käytiin vielä kyläkaupalla postittamassa pari korttia. Nyt on rosmariiniperunat ja kanafileet uunissa ja matkalaiset rentoutuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.