Patikointia Sarnen-järven maisemissa

Sadepäivät sen kun jatkuvat tässä kantonissa. Eilisen mukavan iltalenkin innoittamana päätin, että jos tänne kävelemään on tultu niin sitten täällä myös kävellään. Hollantilaiset lenkkeilivät meillä joulukuussa vesisateessa ja siihen pimeyteen ja koleuteen verrattuna tämä on ihan juhlaa. Ulkoilu olkoon asenne- ja pukeutumiskysymys!

Meillä on täällä iso pino vaelluskarttoja ja niitä täällä aamukahvilla tutkiskelin. Ihan turha on kuvitella mihinkään korkeuksiin menevänsä, pilvet ovat tosi alhaalla ja monta päivää jatkunut vesisade liukastuttanut kaiken. Valitsin siis ihan tästä takaa lähtevän polun. Reittejä menee niin paljon ristiin rastiin, että sieltä on helppo valita mieleisensä ja suunnitelma voi elää säätilan ja jaksamisen mukaan. Varusteeksi vaelluskengät, goretex-takki, nopeasti kuivuvat housut ja sadesuojallinen reppu ja retki voi alkaa. Alakerrasta tuli ilmoitus, että sen asukas ei aio tänään leikkiä uitettu koira -leikkiä, joten lähdin matkaan yksin.

Suunnaksi otin Staldenin kylän, sen samaisen, johon autolla ajaminen aiheutti huimausta, sydämen tykytystä ja muita ikäviä oireita. Polku olikin itse asiassa 200 metriä ylösnousua kivisiä liukkaita askelmia pitkin. Askelmia oli varmaan lähes tuhat. Siinä siis kunto nousi kohisten. Saattaa tietenkin olla, että se kohina oli puuskutukseni yli kuuluva joen jylinä. Perille pääsin ja Staldenin kirkkoa pääsin tällä kerralla ihailemaan hautausmaan puolelta ja siinä kohdassa oli muutama ihan sateetonkin minuutti.

Staldenista matka jatkui ihan tietä pitkin. Kohteet on merkitty näillä helpoilla reiteillä keltaisin opaskilvin.

Enimmäkseen polkuja on ihan helppo seurata, mutta tämä keltainen Wanderwege-merkki oli tuiki tarpeellinen, sillä välillä jo alkoi ihmetyttää vaellusreitin ympäristö.

Reitti kierteli Sarnen-järven yläpuolella mukavissa maisemissa. Välillä satoi enemmän, välillä vähemmän.

Eräässä pihassa oli vaari kupsuttamassa kukkamaataan, ja kun hänen silmänsä vältti, en voinut olla ottamatta kuvaa vaarin puuliiteristä. Melkoinen taideteos ja järjestys, vai mitä?

Aika vähän näkyi ihmisiä liikkeellä ja nekin harvat, jotka näkyivät eivät olleet minusta kiinnostuneita. Nämä kaverit sen sijaan tulivat oikein porukalla tekemään tuttavuutta.

Reitin varrelle osui myös pieni kappeli, jonne pääsi sisällekin kuivattelemaan.

Järvien veden väriä ei täällä voi lakata ihmettelemästä, tämä oma kotijärvemme Sarnen on siitä mainio esimerkki. Maisemat vähän eri kulmasta kuin koti-ikkunoistamme:

Ja vielä ennen kotiin saapumista pääsin ihmettelemään nykyaikaista maatilanhoitoa ilman EU-tukia.

Tuolla taustalla kaksi ihmistä kuopsutti jotain.

Upea retki, johon meni melkein koko päivä. Illalla pelattiin shakkia ja suunniteltiin huomista. Tarkoitus olisi mennä junalla Luzerniin, jos vaikka kaupungista löytyisi enemmän sadekeliin sopivaa ohjelmaa.