Day 23, Monday, On the Coast

Maanantaiaamuna heräsimme taas hyvissä ajoin hotelliaamiaiselle. Mielestämme on aika koomista, että hotellin kosmetiikka väittää olevansa vihreätä ja vettä pyritään säästämään pyytämällä ihmisiä käyttämään pyyhkeitään enemmän kuin yhden päivän, ja sitten koko aamupala syödään kertakäyttöastioista (lautasia myöden) ja suurin osa tuotteista on yksittäispakattuja. Valikoimaan kuului: kahvi, tee ja mehu, valmiita pakastimesta sulatettuja yksittäispakattuja hampurilaisia, joita voi lämmittää mikrossa, pussipuuroa (hirvittävän makeaa), muroja, paahtoleipää, valmiiksikuorittuja keitettyjä kananmunia, jotka lilluivat jäämurskassa sekä jälkiruoaksi yksittäispakattuja kosteita muffinsseja ja viinereitä. Homman pelastivat omenat ja appelsiinit. Tuo ei tietenkään ollut läheskään huonoin hotelliaamiainen, mihin maailmalla olemme törmänneet ja pääsihän sillä liikkeelle. Suuntamme oli kohti rannikkoa, mutta säätiedotuksen mukaan sumu olisi siellä niin sakea, että emme lähteneet kauemmas pohjoiseen vaan yritimme länteen suorinta mahdollista reittiä, Russian Riverin vartta. Alueella oli melko erikoisia pieniä kyliä yhtä erikoisine taloineen. Tämä on kyllä merkillinen maa, luksusta jossakin, melkoisia röttelöitä toisaalla. Myös turisteja houkuteltiin eri keinoilla.

Rannikko oli sumuinen ja jylhä, nyt tarvittiin jo takkejakin. Rantakallioiden kivikkokasvit ovat näyttäviä väripilkkuja maisemassa. Hylkeitäkin taas nähtiin rantakivillä lepäilemässä.

Matkalla ohitimme myös Bodega Bayn kylän, missä Hitchcosk filmasi Linnut. Jotenkin paikan linnut olivat vähän pelottavampia kuin muualla :-) Lounasta söimme Nick's Covessa maantien varrella. Osterit olivat erikoisherkku, joka ei meille kuitenkaan maistu.

Lounaan jälkeen jatkoimme etelään ja poikkesimme Point Reyesin niemimaan luonnonsuojelualueelle katsomaan maisemia, lintuja ja majakkaa, joka kuitenkin oli suljettu kovan tuulen vuoksi. Saalistavia kotkia yritimme kovasti kuvata, mutta näillä välineillä siitä ei tullut mitään. Tien varren lehmät kyllät poseerasivat kiitollisina.

Point Reyesin jälkeen ajoimme taas hurjaa ja mutkittelevaa rantatietä kohti San Franciscoa. Sumu oli onneksi hälventynyt, joten lyhyen Starbucks-vierailun jälkeen olimme valmiit viimeiseen pysähdykseen. Golden Gaten näköalapaikkojen parkkiruudut olivat jonotuksen takana, mutta näköala ja näkyvyys korvasivat vaivan ja odotuksen.

Sillan yli ajettaessa joutuu toiseen suuntaan maksamaan 6$:n siltaveron. Golden Gatelta matkamme jatkui kaupan kautta kotiin ja kokkailemaan. Lepopäivä on nyt ansaittu.