Islannin kautta Uuteen Englantiin

Vihdoinkin on koittanut kesän Ameriikan matkan aika! Kello soitti perjantaina neljän jälkeen, puolipökerryksissä minut kuskattiin Turun lentokentälle. Rakkaan pikkusiskoni tapasin Helsingissä. Lennot sujuivat tänään erinomaisesti. Sekä ensimmäinen Finnairin lento että Icelandairin lennot Reykjavikiin ja sieltä edelleen Bostoniin olivat ajallaan. Matka sujui miellyttävästi ja myös USA: n jatkolennolle pääsi Islannissa vaihtamaan todella näppärästi. Lennon laskeutumisesta jatkolennon portille kaikkine tarkastuksineen kului n. 20 minuuttia! Kahden edellisen Atlantin ylitykset Heathrow'n kautta ovat niin selkeinä mielessä että jos vielä Pohjois-Amerikkaan pääsen, se tapahtuu suurella todennäköisyydellä uudelleenkin Islannin kautta. Palvelu oli myös ystävällistä. Alkoholittomat juomat Icelandair tarjosi, sapuskaa sen sijaan ei.

Islannissa oli pilvistä ja kylmää, muutama sadepisarakin tuli. Edes lentokentän villit lupiinit eivät saaneet meitä toivomaan, että matkakohde olisi ollut saarella.

Matkalla Islannista Bostoniin saimme ihailla myös Grönlannin vuoria, jäätiköitä, vuonoja ja jäävuoriakin.

Bostoniin laskeuduimme siis ihan ajallaan. Täälläkin kaikki muodollisuudet sujuivat sutjakkaasti. Erityisen paljon meitä ilahdutti passintarkastaja, joka kysyi minulta, olenko matkalla yhdessä tuon TOISEN NUOREN NAISEN kanssa viitaten yli nelikymppiseen pikkusiskooni.

Kimppataksin kanssa oli vähän sähellystä. Meidän olisi ilmeisesti pitänyt soittaa saapumisestamme taksifirmaan, mitä emme ymmärtäneet, joten odottelimme puolisen tuntia turhaan. Asian selvittyä matka kotiin Andoveriin sujui kuitenkin mallikkaasti ja ymmärsimme ihan antaa tippiäkin.

Perillä meitä odotti yllätys, isäntäväki oli vielä kotona. Saimme pikakierroksen  talossa ennen kuin he lähtivät ajelemaan pohjoiseen. Vähän ajan kuluttua rouvan sisko vielä pöllähti meitä tervehtimään, luuli ehtivänsä ennen kuin isäntäperhe lähti. Ihan kiva seurustella hikisenä, likaisena ja tolkuttoman väsyneenä.

Meillä on nyt tässä ollut muutama nikottelun aihe. Tämä talo on tosi pieni ja meille on pedattu yksi kapeahko pari sänky. Emme todellakaan tässä kuumuudessa nuku samassa petissä. Tämä tarkoittaa sitä, että minä pääsen joko likaiseen kellarikerrokseen nuorison peteille tai olohuoneen sohvalle. Puhtaita lakanoita kun vielä löydettäisiin jostain.

Automme on ikivanha ruosteinen ja kolhittu Civic, josta vuotaa öljyä ja meidät opastettiin tarkastamaan ne joka päivä. No eipä tarvitse varoa ylenmäärin. Tässä on koti ja auto, ihan ok kumpikin.

Käytiin myös ruokakaupassa, syömässä ja viinikaupassa. Yritin maksaa valkoviiniämme 10 euron setelillä, mistä melkoisen hauska keskustelu virisikin. Nyt olisi kuulemma meidän aika ymmärtää, että Kreikka, Italia, Espanja ja Portugali on potkittava helkkariin rahaliitosta. Sen jälkeen samoja oppeja voisi soveltaa USA:ssa. Niin vain käytiin siis puhumassa politiikkaa kaiken tämänpäiväisen matkustamisen jälkeen. 

Nyt enää vain maataan sohvalla ja odotetaan, että kello olisi riittävän paljon, että voisimme mennä nukkumaan. Suomessa kello on jo puoli kolme aamuyöllä, joten mittaa on tällä päivällä jo ollut ihan riittävästi.