Juhlimme USA:n kansallispäivää

Lauantaina olimme tietenkin hereillä liian aikaisin. Seitsemän tunnin aikaeroa ei ihan noin vain kurota umpeen. Suunnitelmissa oli ajaa rannikolle Marbleheadiin katsomaan kansallispäivän ilotulituksia, mutta koska niitä oli luvassa vasta iltayhdeksältä, meidän oli keksittävä päivälle jotain muuta ohjelmaa.

Siispä shoppailemaan. Lähin outlet on Merrimackissa ja sinnehän luotettava navigaattorini meidät opasti. Merrimackin Premium Outletissa on 100 kauppaa ja me säästimme ihan hurjasti. Satoja dollareita säästettiin, mutta älkää kysykö paljonko kulutettiin. Taisi vähän mopo karata käsistä, kun halvalla saatiin.

Civicin takaluukku oli aivan täynnä kasseja ja pusseja kun vihdoin iltapäivällä otimme osoitteeksi Marbleheadin. Olin jostain lukenut, että siellä on itärannikon paras ilotulitus ja myös meidän isäntäperhe suositteli kylää. Matkalla moottoritiellä tuon onnettoman Civicin röppösen bensamittari näytti yhtäkkiä ihan nollaa ja vähän aikaa olimme pienessä paniikissa, mutta sitten huomasimme, että mittari heilahtelee miten sattuu. Kävimme kuitenkin varmuuden vuoksi matkalla tankkaamassa, sillä emme olleet kovin kiinnostuneita näkemään, miten selviäisimme siitä tilanteesta, jos bensa loppuisi keskellä moottoritietä.

Olimme ilman karttaa liikkeellä ja meidän oli hieman hankala hahmottaa, mihin kannattaisi Marbleheadissa pysäköidä. Valitsimme uimarannan ison pysäköintipaikan ja meidän onneksemme silloin oli vielä pilvistä ja ranta tyhjänpuoleinen. Pysäköintipaikan valvoja päättikin laittaa pillit pussiin eikä ottanut meiltä maksua ollenkaan. Säästetty on siis muuallakin kuin outletissa.

Marblehead on kaksiosainen. Toinen puoli kaupunkia on niemellä, jonka päätimme ensin kiertää kävellen. Suunnitelmana oli kävellä mahdollisimman rannassa ja käydä jossain kahvilla. Suunnitelma oli hyvä mutta ei kovin toteuttamiskelpoinen. Rannat olivat kokonaan yksityisten tonttien valtaamat eikä niemellä ollut yhtään kahvilaa. Paitsi purjehduskerhoilla, mutta ne ovat vain jäsenille emmekä kyllä ehkä aivan olisi siihen joukkoon sulautuneetkaan. Niemen nokassa on pieni puisto majakkoineen, jonne jo alkoi kerääntyä ihmisiä piknikille ja ilmeisesti iltaa odottamaan.

Siinä kohdassa kun ranta oli näkyvissä, sinne meneminen oli kielletty luonnon suojelemiseksi. Paikka oli tosin kaupan, joten ehkä suojelun olisi voinut rahalla kiertää.

Marbleheadissa oli taloja ja liikkeitä koristeltu päivän kunniaksi.

Päädyimme Crocker Parkiin illan kohokohtaa odottamaan. Paikalla oli elävää musiikkia ja muutama muukin juhlija.

Hauskaa oli, miten monet ihmiset olivat pukeutuneet USA:n lipun väreihin päivän kunniaksi. Maisemat puistosta olivat kivat ja tunnelma oli todella iloinen. Vähän ennen yhdeksää koko lahti valaistiin tällaisilla tuikuilla ja yhdeksältä alkoi ilotulitus. Siitä ei tietenkään kameralla kovin ihmeellisiä kuvia saanut eikä ollut oikein tarkoituskaan. Ilotulitus oli odotuksen arvoinen ja yleisö hurrasi ja eli mukana mukavasti.

Matka kotiin oli hidas, poliiseja oli monessa kohdassa liikennettä ohjaamassa. Kaikki sujui kuitenkin hienosti, liikennekulttuurissa suomalaiset voisivat kyllä tulla tänne ottamaan oppia. Kotiin päästiin eikä Civic jättänyt matkalle.

Sunnuntaina pysyttiin lähempänä kotia. Ensin aamulla lenkkeiltiin Weir Hillin puistossa järvimaisemissa muutaman kymmenen koiranulkoiluttajan kanssa. Puistossa on lähiaikoina ollut tulipalo, jonka jäljet olivat paikoitellen näkyvissä. Rento lenkki ja kiva aamu.

Lenkin jälkeen käytiin kahvilla ja teurastajapoikien lihatorilla (Butcher boy meat market). Kauppa oli paljon parempi kuin istäntäperheen suosittelema halpa lähimarketti. Ostettiin illaksi pihvit ja valmissalaattia ja päätettiin, että tämä viikko shoppaillaan tuolla. Lihatiskin takana seisoi KUUSI teurastajapoikaa ja sillä hetkellä me olimme tiskin ainoat asiakkaat. Suomessa olisi ollut yksi myyjä tiskin takana tai ei yhtään ja piffit kelmun alla.

Tripadvisorissa Weir Hill on rankattu North Andoverin kakkosnähtävyydeksi ja iltapäivällä päätimme katsastaa ykkösenkin, Stevens-Coolidge Placen, joka on vanha kartano puutarhoineen. Taloon ei päässyt sisälle, mutta puutarha oli ihan kiva. Siis ihan kiva eikä mitään sen enempää.

Huomaa tuossa edellisessä kuvassa näkyvä serpentiinimuuri.

Kirjakaupassa käytiin vielä etsimässä ensi vuodelle seinäkalenteria, mutta sopivaa ei oikein löytynyt.

Illalla grillattiin ja toinen meistä otti rennosti kun toinen kirjoitti blogia. Civicin öljytkin on nyt tarkastettu, vielä ainakin huomenna uskalletaan lähteä matkaan.