Hampton Beach ja maaseutukierros

Tänään meidän oli tarkoitus lähteä Bostoniin, mutta kun säätiedotus lupasi sinne hurjaa vesisadetta, otimme käyttöön suunnitelman B. Isäntäväkemme oli jättänyt päiväretkisuosituksia, joista yksi oli rannikon lomakaupunkeihin. Sinne suunnalle oli luvassa aurinkoa, joten navigaattoriin laitettiin osoitteeksi Salisbury ja sitten lähdettiin matkaan.

Salisburyyn ajoimme vajaat puoli tuntia. Parkipaikka löytyi helposti aivan rannalta. Muuta Salisburysta ei juuri löytynytkään. Rähjäisiä loma-asuntoja, muutama krääsäkauppa, pelihalli ja yksi kunnollinen ravintola. Itse ranta oli hieno, mutta jostain syystä palvelut eivät ole kehittyneet. Meille riitti siis vartti Salisburya ja matka jatkui Hampton Beachille.

Hampton Beachin ranta on upea ja siisti, kauppaa, kahvilaa ja ravintolaa löytyy pitkältä matkalta ja pysäköinti on helppoa. Päätimme tänään, että jos joskus tulee tarve maata viikko rannalla, teemme sen Hampton Beachilla.

Kahville ja bagelille päästiin kerrankin jonnekin muualle kuin ketjukuppilaan.

Tämä graniittipatsas koristaa rantakatua.

Lisää isänmaallisuutta löytyy rannan toiselta patsaalta.

Muutamassa putiikissakin poikettiin. Tässä paikassa juteltiin aasialaisen opiskelijan kanssa, joka oli tullut USA:an kesätöihin. Vähän niin kuin minä 26 vuotta sitten nuorena opiskelijana, minä vain myin karkkia ja olin aika paljon etelämpänä. Hän esitteli meille myös kaupan lemmikkirapuja, joiden kilvet (?) oli koristeellisesti maalattu. Omituista. En halunnut ottaa käteen.

Hamptonista ajelimme vielä pohjoiseen rannikkoa ihailemaan.

Kotiin ajelimme maaseudun idyllisiä pikkukaupunkeja pitkin. Poikkesimme myös viinejä maistelemassa.

Pinot Grigio voittaa aina! Maistattaja innostui kuullessaan, että olemme Suomesta. Heillä on yksi työntekijä, jonka perhe on Suomesta ja joka käy siellä joka vuosi. Harmi, ettei hän ollut paikalla. Maistelu maksoi 8$, mutta sitä ei tarvinnut maksaa, jos osti viiniä. Minä ostin pullon (arvaatko mitä?) ja toivon saavani sen ehjänä Suomeen. Ellen saa, on muun perheen Tommy Hilfigerit uitettu valkoviinissä.

Matkalla syötiin vielä tukevat päivälliset Outback Steakhousessa ja yritettiin välttää liikennejumeja valitsemalla pikkutiet. Sen ansiosta matka tosin kesti puoli tuntia kauemmin, mutta tulipa nähtyä lisää pikkukaupunkeja.