Viikonloppu Bostonissa

Bostonin visiitti jäi tällä matkalla ihan viime tippaan. Isäntäperhe oli ohjeistanut meitä parkkeeraamaan läheiselle Lawrencen rautatieasemalle ja menemään kaupunkiin junalla. Meilläkään ei ollut mitään halua lähteä kaupungille parkkipaikkojen metsästykseen, mutta junamatka pysäköinteineen oli kallis ja hidas. Aikamme karttoja tuijotettuamme päätimme ajaa metron päätepysäkille, missä näytti Google Mapsin mukaan olevan iso parkkipaikka ja mennä kaupungille sieltä. Osittain päiväksi valittiin lauantai siksi, ettei silloin olisi työmatkalaisia ja vapaita parkkipaikkoja olisi todennäköisemmin.

Kaikki sujui suunnitellusti ja eteni vauhdikkaasti. Ensin suuntasimme JFK Library and Museum - museolle vähän keskustan ulkopuolelle. Rakennus on massiivinen ja upealla paikalla rannassa. Aksentistani lipunmyyjä päätteli meidän olevan irlantilaisia - vähän pitää vielä tuota ääntämystä harjoitella. Herra oli muutenkin vitsikäs, kertoi meille, että koska rakennus on liittovaltion, määräysten mukaan vierailijoiden on liimattava lipputarra oikean kulmakarvan alapuolelle. Jäin varmaan tuijottamaan suu auki, kunnes hän totesi rauhallisesti, että toinen vaihtoehto on laittaa se paitaan kiinni. Heh heh.

Itse museo oli mielenkiintoinen. Vierailu alkoi 20 minuutin videolla presidentin nuoruudesta ja sen jälkeiset näyttelyhuoneet veivät meidät läpi Kennedyn kampanjan, presidenttiyden ja murhan. Aikaa olisi saanut kulumaan paljonkin, mutta meidän oli tarkoitus tehdä päivän aikana muutakin.

Kahvin ja muffinssin jälkeen matka jatkui Bostonin taidemuseolle, missä 26 vuotta sitten kävin menettämässä sydämeni impressionisteille. Museo on upea ja valtavan suuri, siellä voisi kyllä käydä vähän useamminkin. 

Päivä oli sietämättömän kuuma ja ne bostonilaiset, jotka eivät olleet päässeet rannalle lähtemään, kahlasivat puiston altaassa.

Juomaa kului. Tuorepuristettu limonadi on ihanaa kuumana päivänä!

Kävelimme vielä Freedom Trailia, jonka varrella on Bostonin merkittävimmät rakennukset, joista kaikki eivät suinkaan liity briteistä vapautumiseen.

Sitten meidän olikin aika hakeutua metrolla autollemme, joka kuljetti meidät viimeisen kerran turvallisesti North Andoveriin. Illan ohjelmassa oli pakkausta ja vaihtokotia ympäristöineen kuvattiin myös.

Me ei muuten tapettu tuota kukkaa, se oli noin kuollut jo kun tulimme!

Vaihto sujui loppuun asti moitteettomasti, emme edes rikkoneet mitään. Sunnuntaina siivoiltiin sen verran, että talo oli yhtä siisti kuin tullessamme. Taksi haki meidät puolen päivän aikaan ja vei Bostonin lentokentälle. Kumpaankin suuntaan tilasimme kimppataksin säästääksemme muutaman kympin, mutta olimme ainoat asiakkaat kyydissä.

Mirkka jäi lentokentälle odottelemaan Icelandairin lentoa Reykjavikin kautta Helsinkiin ja minä soitin hotellilleni ja pyysin kyytiä. Shuttle tuli aika nopeasti, sain huoneenkin heti ja sama shuttle vei minut vielä metroasemalle, että pääsin kaupunkiin. Hotelli on syrjässä, joten kuskaavat vieraita ilmaiseksi kentälle ja metrolle.

Päivä oli aika yhtä tyhjän kanssa. Metrolinja oli poikki pitkältä matkalta ja korvaavat kuljetukset oli bussilla, mihin kaikkeen meni ihan julmetusti aikaa. Pääsin kuitenkin perille ja takaisin taidemuseolle ihastelemaan lisää taidetta. Lähtiessä olin kysynyt hotellilta karttaa, jotta olisin osannut kävellä metrolta takaisin. Sellaista ei ollut ja tyttö sanoi, ettei sieltä tarvitse kävellä, kyllä he hakevat. Sanoin haluavani kävellä, mihin tyttö vain pyöritti silmiään ja totesi, että matkaa on melkein kolme mailia! Niinpä, kukapa nyt tuollaisia kävelisi. Päivä venyi ja oli kuuma, enkä kyllä olisi ehkä osannutkaan takaisin kävellä, joten soitin kyydin. Hotellissa nukuin yli viikon tauon jälkeen oikeassa sängyssä, pää hyvällä tyynyllä ja huoneessa oli hiljainen ilmastointi. Nukuin kuin tukki, kunnes kello soitti puoli kuudelta. Pikaisen aamupalan jälkeen sain taas kyydin ,nyt takaisin lentokentälle.

Olin ostanut amerikkalaisen halpalentoyhtiö Spiritin lennon Atlantic Cityyn, missä nuorena työskentelin kaksi kesää. Maksoin yhdestä laukusta, joten mukana oli sen verran tavaraa kuin varsinaisen matkalaukun sisällä olevaan käsimatkalaukkuun mahtui. Olin myös maksanut ylimääräisen kympin siitä, että saan tsekata sisälle lentokentällä, sillä sivusto sanoi, että boarding pass on printattava kotona, enkä tiennyt pääsenkö printtaamaan. Minua ei kuitenkaan päästetty tiskille vaan vietiin automaatille, jossa homman voi tehdä itse. Yritin protestoida, mutta virkailija oli vain ihmeissään siitä, että olin mennyt sen kympin maksamaan. Mutta sitten tapahtui jotain varsin merkillistä: toinen virkailija, jolle vein laukkuni PALAUTTI 10$ luottokortilleni! Ihan pyytämättä. Ei olisi tullut kyllä mieleenikään edes kysyä moista. Turvatarkastus oli vikkelä, lento ajallaan ja minä Atlantic Cityn lentokentällä autovuokraamossa jo aamukymmeneltä.