sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Helteisessä New Yorkissa

USA:n loman lopuksi vietin viisi helteistä, pitkää ja uuvuttavaa päivää New Yorkissa. Majoituin Manhattanilla Hotel 31:ssä. Huone oli olevinaan kahden hengen, mutta oli juuri sopiva yhdelle, kuten olin arvellutkin. Huoneessa oli pesuallas, vessa ja kylppäri käytävällä yhteisessä käytössä. Olin vähän epäluuloinen tuon suhteen, mutta hyvin se sujui. Kylppäriä siivottiin useita kertoja päivässä eikä sinne joutunut jonottamaan. Itse asiassa en edes nähnyt koko aikana ketään omalla käytävälläni. Sekin, vähän jännitti, että avainkorttini magneettijuova lakkasi toimimasta useita kertoja oleskeluni aikana. Siispä aina suihkuun mennessäni kuskasin koko vaatekerran mukanani siltä varalta, etten pääsekään takaisin huoneeseen vaan joudun lähtemään respaan avaintani korjauttamaan. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt. Aamupalaakaan ei ollut tarjolla, mutta aivan vieressä oli hyvä kahvila. Ja mikä tärkeintä, metroasema oli lähellä.

Päivien aikana näin paljon taidetta mm. Metropolitan Museum of Artissa:



ja Guggenheimissa:






Vietin myös useana päivänä aikaa Central Parkissa, mainiota helpotusta kuumuuteen ja uupumukseen.






Ostin Central Parkin neuvonnasta seinäkalenterin ensi vuodelle. Kun maksoin norppa-aiheisella Mastercardillani, virkailija ihasteli korttia ja kysyi, mistä se on. Kun kerroin, toinen virkailija rynnisti paikalle ja julisti rakastavansa Suomea: I love everything Suomi! Hän kiitteli kovasti maamme olemassaolosta. Oikein tuli ylpeä olo suomalaisuudesta (joka tosin on tänä viikonloppuna vähän karissut, kun olen taas ihmetellyt sitä, että tämä kansa on äänestänyt itseään edustamaan kaikenmaailman immosia).

Näin myös pari Broadway-musikaalia. Toiseen olin ostanut lipun jo kotona, toiseen jonotin puoleen hintaan myytävää saman päivän lippua. Hienoja olivat kumpikin!

Empire State Buildingiin jonotin kaksi kertaa samana päivänä, ensin aamulla ja sitten näytelmän jälkeen illalla. Yhdellä lipulla pääsi nimittäin sisälle kaksi kertaa samana päivänä. Jonotin siis yhteensä 2,5 tuntia... Ilman wifiä. Mutta kannatti se, nyt on Manhattan nähty ylhäältä sekä päivällä että yövalaistuksessa.






Brooklynin sillalla piti tietenkin päästä kävelemään.



Olen kerran käynyt Vapauden patsaan juurella ihmettelemässä. Silloin oli lähes 40C lämmintä ja ulkona kahden tunnin jono, joten menemättä jäi. Nyt päätin, että niin ei käy uudestaan. Olin ostanut City Passin, johon sisältyi kuljetus saarelle ja pääsy patsaalle. Aamun ensimmäinen paatti lähti 8.30, joten puhelimeni herätti 6.45. Väsytti, sillä olin juuri edellisenä iltana/yönä jonottanut Empire State Buildingiin ja yöunet jäivät lyhyiksi. Olin siis satamassa kahdeksalta ja mahduin ensimmäiseen lauttaan. Aika paljon keikutti matkalla, mutta perille päästiin ja kävelin aamun ensimmäisenä vierailijana turvatarkastukseen. Sellainen oli jo lautalle mentäessä, mutta patsaalla oli omansa. Täällä selvisi ikävä seikka lipustani: sillä pääsi nousemaan vain jalustan yläosaan, ei kruunuun. Olisin ostanut uuden lipun, mutta saarella ei myydä lippuja ollenkaan. Koska ensimmäisellä tasanteella ei kanssani ollut vielä muita, yritin vielä onneani ylempien portaiden lipuntarkistajan kanssa, mutta ei auttanut, siihen oli jäätävä. Ei sillä etteikö rappusia olisi tuohonkin jo ollut riittävästi, mutta vähän jäi kaivelemaan. Kerran on vielä tässä elämässä mentävä Liberty Islandille. Toivottavasti kohtuullisemmissa lämpötiloissa.



Paljon muutakin näin ja tein, puistoissa oli ilmaiskonsertteja ja ihan pelkästään katuvilinääkin saattoi ihmetellä muutaman hetken, tosin mieluiten ilmastoidun kahvilan ikkunan läpi.


Tämän kesän kohteista järkyttävyydessään melkein Auschwitzille veti vertoja 9/11 -museo. Hiljaiseksi veti ja monet itkivät. Paikalla oli jäljelle jääneitä rakennelmia, esineitä, videoita ja paljon muuta. Omasta mielestäni kamalin oli huone, jossa soitettiin puhelinvastaajaviestejä, joita ihmiset olivat soittaneet koneista ennen niiden tuhoutumista.




Lento kotiin lähti sunnuntai-iltana ennen yhdeksää, kolmen lennon jälkeen laskeuduin Turkuun viiden aikaan maanantai-iltapäivällä. Kaikki meni uskomattoman hyvin, koko matkalla ei ollut mitään mainittavia vastoinkäymisiä. Matkalaukku repeytyi menomatkalla ja melkoisen kirjeenvaihdon jälkeen Icelandair on luvannut maksaa korjauksen tai korvauksen.


Budget on veloittanut kortiltani jotain ylimääräistä Atlantic Cityn autonvuokrauksesta. Siitä olen lähettänyt selvityspyynnön. Mutta muuten siis kaikki sujui loistavast.

Tämä loisto ei sitten jatkunutkaan. Suomeen saavuttuani sain mallorcalaiselta Pedrolta viestin, että heidän fincansa lattia on romahtanut emmekä voikaan yöpyä siellä ensi viikolla. Hän lupasi maksaa meille vuokra-asunnon, mutta sellaistapa ei näin lyhyellä varoitusajalla löytynyt. Päädyimme siis hotelliin. Tylsää ja ahdasta, mutta toisaalta meillä on parveke merinäköalalla ja hotelliaamiainen joka aamu. Lisäksi vältymme vuokraamasta autoa (ainakaan koko viikoksi), sillä hotelli on Palmassa. Puolensa siis kaikella. Ja kiitollisia olemme tietenkin siitä, että Pedro on näin rehti tyyppi. Jos hän olisi jättänyt meidät oman onnemme nojaan, emme olisi voineet muuta kuin hankkia itse hotellihuone (olisimme taatusti päätyneet vaatimattomampaan) tai jättää ostetut lennot käyttämättä.

Mutta siis tiistaiaamuna matkaamme Mallorcalle. Yllättäen tämä ei kuitenkaan ole kodinvaihtoloma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.