torstai 24. toukokuuta 2012

Suomi ja suomalaisuus kodinvaihdossa

Kotia vaihtamalla pääset tutustumaan muihin maihin, kulttuureihin, aitoihin ympäristöihin (turistikohteiden vastakohtana) ja arkielämään kohdemaassa. Kiehtovaa, eikö totta? Joskus kuitenkin kannattaa ja täytyy kääntää näkökulma päinvastaiseksi: millaisen kuvan Suomesta ja suomalaisuudesta meidän vaihtokumppanimme saavat asuessaan meidän kodissamme ja tutustuessaan meihin, ehkä ensimmäisenä kontaktina suomalaisuuteen. Tämä on asia, johon mielestäni kannattaa kiinnittää huomiota. Tärkeätä ei ole vain se mitä saat vaan myös se, mitä annat.

Ostin jokin aika sitten itselleni englanninkielisen opuksen suomalaisuudesta, Xenophobe's guide to the Finns (Tarja Moles). Tarkoitukseni on jättää se vaihtoperheiden luettavaksi, sillä vaikka kirjan monet esimerkit ovatkin liioiteltuja, niissä on kaikissa totuuden siemen. Vai mitä mieltä olette? Tässä muutama lainaus:

A Finn can get extremely happy without the use of any facial expressions or change in tone of voice. He will only wave his hands when drowning.

The Finns detest their brutal eastern neighbour who bullied them for over a century before conceding their independence in 1917. A Finnish author once observed that the fundamental problem with Russia is its location.

The proximity of Estonia to Finland makes the Finns look more respectable: booze cruises to Tallinn contribute to reducing the official alcohol consumption figures, making the nation look more sober than it actually is.

Finnish men are frequently the butt of unkind remarks. They are accused of being depressed, taciturn, and consequently, unromantic. This is unfair because it is possible to find a Finnish man who is cheerful and communicative and who gives presents. His name is Santa Claus.

Tuota voisi jatkaa sivutolkulla, mutta jos kiinnostuitte, hankkikaa kirja!

Lisäksi olen hankkinut muutaman uudehkon suomalaisen elokuvan ja Sofi Oksasen Puhdistuksen englanniksi (Purge) ihan sen varalta, että vieraamme haluavat tutustua suomalaiseen nykykulttuuriin. Mutta ei, en aio käyttää omaisuuksia vaihtoperheidemme viihdyttämiseen. Nuo maksoivat muutaman kympin ja nyt on materiaalia riittävästi. Jos vaihdot ovat max. kolme viikkoa, ei siinä kovin paljon ehdi.

Työn puolesta viihdytin tänään islantilaisia vieraita. He kyselivät kaikesta kaupungilla, onko kyseessä Iittala tai Marimekko. Kun kerroin, että lähes kaikki lasiastiat kotonani ovat Iittalaa ja että ne ovat arkikäytössä, he lupasivat kertoa kaikille tutuilleen, jotka pitävät niitä keräily- eivätkä käyttöesineinä. Olen kyllä miettinyt, pitäisikö infokansioon liittää jonkinlainen Suomi-shoppailuosio, mutta sekin on vähän hankalaa, kun monet suomalaiset design-firmat kuitenkin valmistuttavat tuotteensa halvemmissa maissa. Voiko niitä sitten suositella Suomi-tuliaisiksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.