Cappuccino oli erinomaista ja juustoskonssit vielä parempia. Kaupan päälle wifi ja kolmikkomme oli onnellinen.
Carrbridgessä on noin kaksi katua, muutama asukas ja jokaiselle oma ravintola, kahvila tai majatalo. Turisteja paikalle vetää vanha silta keskustassa. Kahvilanpitäjä kertoi, että sillan yli kuljetettiin vainajia kirkosta hautausmaalle. Hautausmaalle olisi varmaan päätynyt, jos sillalle olisi yrittänyt.
Tuo slta on monissa postikorteissa ja jääkaappimagneeteissa täälläpäin. Emme suinkaan olleet ainoat turistit sitä kuvaamassa. Kävelimme myös pienen lenkin joen vartta nähdäksemme kylästä vähän enemmän. Ja nähtiinhän me, monenlaisia kivoja takapihoja, kukkoja ja hevosia.
Toiselle kuuluisalle sillalle aioimme myös kävellä, mutta polun päätä ei löytynyt, joten autoilimme melko pitkälle. Tässä on Slugganin silta, jonka yli olisi voinut kävelläkin. Me vain söimme eväitä joen penkalla.
Merkitty polku olisi ollut edestakainen, mutta koska meille usein pälkähtää päähän hyviä ideoita, uskoimme löytäneemme toisen, mielenkiintoisemman polun paluumatkalle.
Ihan kyllä kuvittelimme näkevämme polun kartallakin, mutta kyllä jossain vaiheessa alkoi usko loppua. Kuka näkee kuvassa polun?
Auto kuitenkin löytyi ja me pääsimme palaamaan Aviemoreen, missä kävimme vielä lenkkeilemässä kylän yläpuolisella kukkulalla.
Illalla palasimme Carrbridgeen päivälliselle ja kyllä oli järjettömän hyvää. Jälkiruoan jälkeen pyörittiin aivan ähkyssä kotiin. Eikä tässä kyllä määrä korvannut laatua, Cairn-hotellin ravinrtola-pubista löytyi kumpaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.