Kello soitti neljältä ja viideltä istuttiin autossa. Autokin piti jättää Lentoparkkiin asti, sillä skotit lentävät Turkuun ja heille jäi kotiin auto odottamaan. Kuukauden pysäköinti lentokentällä on sen verran arvokasta, että taivuimme vähän kauempaan vaihtoehtoon. Ja hyvin se sujui, lentokenttäbussia jouduttiin odottamaan noin kaksi minuutti ja matka kesti ehkä viisi, joten matkanteko ei tuosta juurikaan hidastunut. Lentokentälläkään ei ollut ruuhkaa, joten ehdimme ihan aamukahvitkin juoda ennen Norwegianin lentoa Tukholmaan. Arlandalla alkoi kyllä vähäiset yöunet painaa, neljän tunnin odotus oli melko puuduttava. Mutta kyllä oli mukavaa olla kentällä, jossa ajan sai oikeasti käyttää kahvilassa istumiseen eikä jonosta toiseen siirtymiseen. Kaikki muodollisuudet sujuivat mallikkaasti, vaikka nuori mies joutuikin tarkemmin syynättäväksi.
Olimme ostaneet lennot jo syksyllä ja maksaneet vähän enemmän paketista, jolla saimme halpalennollakin ateriat, matkalaukut ruumaan ja valita istumapaikkamme. Kyllä kannatti, ainakin tuon paikan suhteen. Kun olimme niin aikaisin liikkeellä, saimme kaikille lennoille paikan varauloskäynnin kohdalta ja jalkatilaa riittävästi. Yhtään ei käynyt kateeksi takana polvet suussa istuvia. Ateriat eivät olleet kaksiset, niitä oli kaksi, eikä välillä tarjottu edes juotavaa. Tilattua tosin sai lisävirvokkeita. Valittaa ei kuitenkaan pidä, halpalentoyhtiö on halpalentoyhtiö ja itse sen olimme valinneet. Sitä paitsi hinta (600€/nenä) Helsingistä Oaklandiin oli hurjasti paljon halvempi kuin muilla yhtiöillä. Kyllä siinä voi muutaman vesipullon ostaakin. Lento sujui kaiken kaikkiaan hyvin vaikka pitkä olikin.
Lentokentällä maahantulomuodollisuudetkin sujuivat ihan kohtuullisen nopeasti. Edessämme jonossa oli suomalainen isä noin kymmenvuotiaan tyttärensä kanssa. Pelästyin ihan itsekin, kun virkailija alkoi pyytää tytön äidiltä kirjettä, jossa annetaan lupa viedä lapsi USA:han. Isä yritti selittää, että he ovat eronneet eikä passia saa ilman toisen huoltajan lupaa, mutta ei auttanut. Oikeasti jo luulin, että heidät siitä käännytetään. Joutuivat esittämään paluulippunsakin ja lopulta pääsivät läpi. Kai tuo liittyi ihmiskauppaan, mistä seinällä olevat julisteetkin varoittivat. Meiltä kaikki sujui hyvin, virkailija vähän vitsailikin. Matkalaukutkin löysivät kaikki perille! Kolmeen kertaan saimme vielä vakuuttaa, ettemme tuoneet maahan ruokaa, kaikki laukut läpivalaistiin ja vihdoin olimme ulkona.
Kentältä ei löytynyt kolikkopuhelinta, mutta sain soittaa infopisteestä Stellalle, joka tuli meitä vastaan lentokentälle. Opin uuden asiankin viime viikolla, kun sain häneltä viestin. Stella (joka on siis meidän isäntiemme ystävä) kirjoitti odottavansa meitä kännykkäparkissa ( cell phone parking lot) ja pyysi soittamaan, kun olemme saaneet matkalaukkumme. Koulussa kännykkäparkki tarkoittaa jotain ihan muuta, niin piti ihan googlettaa tuo juttu. Lentokentillä on siis alueita, jossa vastaantulijat voivat ilmaiseksi odottaa soittoa, minkä jälkeen he vain kiireesti käyvät poimimassa matkalaiset terminaalin edestä. Että nyt tiedätte sitten tekin tämän asian. (Aina pitää vähän opettaa :-)
Stella ajoi meidät siis kentältä kotiin, kertoi matkalla kaikenlaista hyödyllistä tietoa (kuten esimerkiksi ohittamiemme alueiden kiinteistöjen hintaluokkia: ei näillä palkoilla) ja näytti vielä lähimmän kauppakeskuksenkin. Kotona saimme pikaisen opastuksen oviin ja avaimiin ja sitten olimmekin omillamme. Mielestäni pärjäsin aika hyvin small talkissa, vaikka kaiken kaikkiaan oli aika sekopäinen olo. Tässä vaiheessa kello oli siis Suomessa kaksi aamulla ja oltiin oltu hereillä ja matkustettu melkein vuorokausi. Jaksoin kuitenkin esittää kysymyksiäkin (vaikka ei yhtään kiinnostanut). Kotona vain heitettiin tavarat pikaisesti sisälle ja lähdettiin kauppaan. Meillä on kaksi autoa, tuota Buickia käytetään yleensä, Jeeppi on kakkosauto.
Lähimpään ostoskeskukseen Alamossa on noin viiden minuutin ajomatka ja siellä on kaikkea, mitä arkipäivään tarvitaan, myös suosikkikahvilani Peets ja Panera Bread. Tällä kerralla syötiin meksikolaisessa pikaruokapaikassa mitäänsanomattomat burritot ja siirryttiin Safewaylle hankkimaan illaksi ja aamuksi tarvittavat sapuskat.
Safeway on kauppaketju, josta kanta-asiakaskortilla saa aina alennusta monista tuotteista. Meillä on sellainen kortti joskus ollutkin, mutta nyt liityttiin uudestaan. Kyllä kovasti saatiin apua supermarketin työntekijöiltä ja aika ihmeissään olivat uusista suomalaisista kanta-asiakkaista. "Nähdään taas pian," meille toivoteltiin, kun kassit oli pakattu, kortti lompakossa ja hurjat alennukset saatu. Nyt on käynnissä myös hurjat Monopoly-arpajaiset, mekin saimme 21 arpaa. Sieltä voitettiin paljon 25 sentin lisäalennuksia tuotteista ja ylimääräisiä arpoja seuraavalle käynnille. Oikeasti tämä Monopoli loppui meiltä nyt tähän.
Tämänkertainen(kin) vaihtokoti on hieno. Asustellaan omakotialueella päättyvän tien päässä ja mäen päällä, joten meillä on takapihalla hulppeat näkymät. On siistiä ja viihtyisää, keittiö hyvin varusteltu, koneet uudenkarheita ja muutenkin on kaikkea, mitä voimme tarvita. Polkupyörät olisi kivoja, mutta se nyt on ymmärrettävää, että yli kahdeksankymppiset Jack ja Claire eivät enää pyöräile. Olivat kuitenkin hankkineet meille tennismailat, vaikka kirjoitin, että voidaan itse ostaa, jos tarvitaan. Niitä on jo kokeiltu ja minäkin osuin palloon!
Kahdeksalta viimeinenkin meistä kaatui sänkyyn. Yö nukuttiin vaihtelevalla menestyksellä, joten tänään otettiin rauhallisesti. Ajelimme lähikaupungeissa ja nautimme auringosta.
Dublinin keskustassa historiallisen alueen havina ulottuu 1850-luvulle. Museo ei ollut auki, mutta aina muutama suomalainen pääsee katsomaan näyttelyä, jos vain kävelee sisälle avonaisesta ovesta. Näyttely on vanhassa koulurakennuksessa.
Museoalueella oli myös vanha kirkko ja hautausmaa, minne kaupungin alkuaikojen merkittäviä henkilöitä ja sukuja on haudattu.
Danvillen vanhassa keskustassa kierreltiin myös, tässä vanha rautatieasema.
Sitten jaksettiinkin enää käydä kaupassa ja tulla kotiin grillailemaan. Takapihalla on NHL-kisakatsomo ja bloggari joutui töihin. Loma on siis alkanut mainiosti ja nyt bloggari on ansainnut lasillisen viiniä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.