Hearst Castle ja Pacific Coast Highway

Keskiviikkona ensimmäinen pysähdyskohteemme rantatiellä oli Hearst Castle, mediamoguli William Randolph Hearstin perintömailleen San Simeoniin vuodesta 1919  alkaen rakennuttama linna. Hearst oli lapsesta asti telttaillut perheen mailla ja alkoi viisikymppisenä haluta vähän miellyttävämmät olosuhteet vierailuilleen. Suuruudenhulluus iski ja rakentaminen kesti melkein 30 vuotta.

Olin lukenut oppaastani, että opastettu kierros kestää 50 minuuttia ja sen verran ajattelimme pysähdykseen uhrata. Heh heh. Kolme tuntia meni. Ensinnäkin linnalle ei päässyt ajamaan, vaan parkkipaikat ja puiston informaatiopiste olivat tien varrella, melko kaukana itse rakennelmasta. Retket oli etukäteen myytyjä, joten jouduimme odottamaan seuraavaa vapaata. Meidän edellä lippujonossa oli mies, jolla oli pieni kissankokoinen koira sylissään. Eläimiä ei linnaan päästetä, mutta mies osasi asian. Kirjallisella sopimuksella hän vakuutti, että koira on hänelle välttämätön apuri ja lemmikki pääsi mukaan. Bussikuski jopa päästi heidät ensin autoon ja piti meille puheen siitä, että kyseessä on työskentelevä eläin, jota ei saa lähestyä. Mies oli kirjoittanut sopimukseen Emotional stability ja sanoi minulle, että tämä on peli, joka pitää osata. Ensin luulin, että setä ilmoitti koiran olevan epätasapainoinen, mutta jos koira oli töissä, se olikin varmaan herra itse joka oli epästabiili. Paniikkikohtaus ilman koiraa?

Opastettuja kierroksia oli neljä erilaista, me valitsimme sen ensikertalaisille suositellun eli grand tourin. Ensin meidät vietiin bussilla ylös linnaan, jossa mainio oppaamme odotti meitä. Noin tunnin kierroksen aikana saimme tietää paljon sekä Hearstista itsestään että linnan rakentamisesta. Kuuluisa iso uima-allas on valitettavasti remontissa. Tai hyvä niin, allas kuulemma vuosi vettä 5000 gallonaa päivässä! Syytäkin tyhjentää kuivuudesta kärsivässä Kaliforniassa.

Paikka on ihan uskomaton, onneksi pysähdyimme. 1920-luvulla Hearstilla oli jopa eläintarha, 130 eläinlajia, joista muistona maatilalla on vieläkin seeproja. Ne eivät kuitenkaan meille näyttäytyneet. Nykyään talon omistaa Kalifornian osavaltio, mutta ympäröivät tilukset ovat edelleen Hearstin suvun omistuksessa.

Linnareissun jälkeen pysähdyimme ihailemassa satoja hylkeitä Elephant Seal Vista Pointissa.

Muuten matka jatkui säännöllisesti maisemia ihailemaan pysähdellen. Arkipäivänä huhtikuussa tämäkin kuuluisa road trip eteni aika mallikkaasti. Aikaa kyllä olisi pitänyt olla enemmän, että oltaisiin voitu vähän pidemmälle kävelläkin.

Niitä maisemia on ihan turha yrittää tässä hehkuttaa tai näillä kuvausvälineillä tai -taidoilla esitellä. Huikeata oli, menkää itse katsomaan!

Etelän retken jälkeen tässä onkin mennyt pari päivää vähän rauhallisemmin, shoppailtu on hiukan ja telkkaria töllötetty. Sää ei ole eilen ja tänään suosinut, mutta ei se nyt ole oikein surettanutkaan. Tennisturnauskin järjestettiin ja muutama pallo lahjoitettiin naapurille.

Enää vähän yli viikkoa tätä tämänkertaista kodinvaihtoa jäljellä. Suunnittelen tarjoutuvani isäntäväelle aupairiksi ja jääväni tänne. Viikonloppuna yritetään taas vähän retkeillä, jos sää sallii.