Toinen viikko Walnut Creekissä

Olemme sairastaneet koko perheen voimin flunssaa ja se on nyt tällä viikolla hidastanut retkeilyä melkoisesti. Yksi päivä pysyttiin kotona kokonaan ja muutamana muunakin ollaan tehty vain lyhyitä reissuja lähiympäristöön. Walnut Creekin keskustassa ollaan käyty pari kertaa. Tästä on sinne muutama kilometri ja autolla on kuljettava, sillä bussipysäkille on melkoisesti matkaa eivätkä ne ihan kovin usein kulje.
Keskiviikkona meillä kävi sekä siivousporukka että puutarhuri, joten silloin karkasimme iltapäiväksi kylille ja onnistuimme olemaan reissussa juuri sen ajan, kun he olivat täällä laittamassa paikat kuntoon. Uima-altaan kanssa on nyt sellainen tilanne, että sen moottori on rikki, vesi ei kierrä, joten pohja on melkoisen törkyinen ja vaikka puutarhuri sen pinnan roskista putsaakin, emme uskalla sinne pulahtaa. Ihan tässä lähellä on tämän omakotialueen yhteinen yksityinen allas (community pool), mutta tautisena emme ole jaksaneet vielä sinne lähteä. Ehkä nyt viikonloppuna, sillä luvassa on hellettä.
Walnut Creekin keskusta on kiva, pieni ja helposti käveltävissä. Ylemmän hintaluokan tavarataloja ja putiikkeja on melkoisesti ja kivahan niissä on katsella. Yhtä matkalaukkua olemme etsineet, mutta kun matkalaukkukaupan hinnat lähtivät tuhannesta dollarista ylöspäin, päätimme, että ovat nuo outletit enemmän meidän köyhälistön paikkoja. Oikein maukkaat italialaiset lounaat söimme ja sitten jo kiirehdimme puunattuun kotiimme köhimään.

Tuossa pari yksityiskohtaa keskustasta. Kuten täällä meidän asuntoalueellakin, siellä on siistiä ja viihtyisää ja mukavan leppoisa ilmapiiri. Tämä on ehdottomasti minun suosikkini kaikista meidän kodinvaihdoista!

Eilen perjantaina kävimme puistossa nimeltään Gardens at Heather Farm. Ihana aurinkoinen sää ja nautiskelimme näyttävistä kukkaistutuksista, lammikoista ja eläimistä. Ihmisiä oli paljon lueskelemassa ja piknikillä, vaikka olikin arkipäivä.

Illalla sitten vain grillailtiin, pari tyyppiä tuijotti telkkarista NHL:ää ja jäljelle jäänyt tyyppi Ruudusta Voice of Finlandia, kun saimme ohjeet, miten se saadaan näkymään täällä.

Yhden päivän vietimme myös shoppailemassa, mutta ei löydetty oikein yhtään mitään vaikka koko päivä oltiin reissussa. Ehkä johtui flunssastakin, ettemme oikein jaksaneet innostua. Se matkalaukku on nyt kuitenkin valmiiksi katsottu ja uusi yritys tehdään vielä jonain päivänä ennen kotiinlähtöä.

Viime sunnuntaina oli vielä vähän pilvisempää ja vähän yritti sadellakin, joten päädyimme museoon. Oaklandissa (puolen tunnin ajomatka) on Kalifornian museo, iso ja hieno kompleksi, jossa on omat osastonsa Kalifornian historialle ja kulttuurille, luonnolle ja vielä taiteellekin. Siellä saimme kulumaan pitkän aikaa, vaikka pari tyyppiä ei oikein syttynytkään taideosastolla.

Museon pysäköintihallissa oli erikseen varattu paikat vähäpäästöisille autoille. Ympäristöystävällisyyttä yritetään siis suosia. Meidän veekasia emme siihen rohjenneet pysäköidä, sen sijaan volkkari paikoilta löytyi, mikä herätti hilpeyttä meidän joukkueessa.

Viikon ehdoton kohokohta oli kuitenkin tiistain visiitti Napan viinialueelle. Lähdimme liikkeelle jo aamulla ja poikkesimme Yountville turisti-infossa saamassa vinkkejä. Siellä olikin kovasti avulias täti, joka piirsi meille valmiiksi päivän reitin, suositteli viinitiloja ja antoi niihin kaksi yhden hinnalla -kuponkeja. Suhtauduimme kyllä vähän kriittisesti hänen suositteluperusteisiinsa, mutta toisaalta tiloja on niin paljon, että oikeastaan on ihan sama mihin päätyy. Kaksi yhden hinnalla on mainio juttu, sillä maisteltu viini on Napassa kallista.

Ensimmäinen tila oli Beaulieu eli BV. Siellä maistelimme pitkään ja hartaasti vanhemman herrasmiehen opastuksella, keskustelimme kodinvaihdosta, Suomesta, USA:sta, Baltian maista ja vaikka mistä. Viinistä myös. Niin tiiviisti keskustelimmekin, että unohdimme ottaa yhtään kuvaa. Viinit olivat hyviä ja mukaan tarttuikin yksi punaviini, jota täällä nyt säästellään hyvien pihvien seuraksi (jotka ehkä on haettava muualta kuin Safewaysta).

Toinen vierailu oli Raymondille. Sielläkin saimme perusteellisen opastuksen ja selvityksen tilan historiasta. Ilmi kävi myös, että iso osa viinitiloista on joidenkin jättien, esim. Nestlen omistuksessa.

Nuo kädet kuvastavat kaikkia niitä käsiä, joita tarvitaan siihen, että viini on valmis tarjoiltavaksi. Täällä voi myös esimerkiksi tuoksutella eri aromeja ja siten opetella niitä tunnistamaan. Tilan omistajalla on ranskanbulldogeja, mikä sekin näkyi sekä viinien nimissä että tilalla muutenkin.

Sitten olikin lounaan aika, sillä olimme kupongeillamme maistelleet tähän mennessä jo 10 viiniä. Lounas oli ylihintainen ja mitäänsanomaton, mutta saatiinpa lisää virtaa retken jatkumiseen. Napan laakson pohjoispäässä ´Calistogassa on geysir, jota viime kerralla emme päässeet katsomaan, olimme kai liian myöhään paikalla. Nyt onnisti. Tällä hetkellä geysir purkautuu viiden minuutin välein, mutta suihku on melko matala. Tämä johtuu juuri päättyneistä sateista. Loppukesää kohden suihkut harvenevat ja ovat korkeampia ja pidempikestoisia. Jos väli on yli puolitoista tuntia, siitä voidaan ennakoida maanjäristystä. Tämän kaiken opin lipunmyyjältä kysymällä.

Kävimme vielä paikassa nimeltä Petrified forest, jossa on läheisen tulivuoren purkauksen tuhkan ja mudan peittoon kolme miljoona vuotta sitten jääneitä puita. Puut ovat tämän takia "kivettyneet". Tuosta alemmasta on R.L. Stevenson kirjoittanut jossain kertomuksessaan.

 Tässä vielä syyllinen, sittemmin sammunut tulivuori Helena ja "tuhkaputous" maastossa.

Siinä tämän viikon kuulumisia. Aika paljon on kuitenkin ehditty, vaikka ei ole jaksettu oikein yhtään mitään. Ja vielä kerran: tuo maisema, joka näkyy keittiön isoista ikkunoista, on hieno! Jään tänne aupairiksi.