Paso Robles

Tällä viikolla tiistaina ja keskiviikkona ajelimme etelässä päin. Tiistaina lähdettiin liikkeelle jo varhain (tämä tarkoittaa aamuyhdeksää tällä kokoonpanolla). Määränpäänä oli Paso Robles ja navigaattori kertoi matkaa olevan kolmisen tuntia. Koska emme olleet saaneet koti-Suomesta annettuja ostostehtäviä aiemmin suoritettua, poikkesimme "pikaisesti" Gilroyn Premium Outletissa shoppailemassa paitoja. Niin pikaisesti shoppailtiinkin, että yksi paita osoittautui myöhemmässä tarkastelussa väärän kokoiseksi, mutta onneksi sillekin löytyi ottaja. Säästettiin ihan vietävästi ja visaa vingutettiin ihan vastaavassa määrin. Yksi myrkkyläinen tuli kuitenkin onnelliseksi, kun ei itse päässyt tänne tällä kerralla omaa visaansa vinguttelemaan.

Matka jatkui moottoritietä etelään ja Paso Roblesiin saavuimme kahden aikoihin iltapäivällä. Takapenkin nuori mies vaati päästä lounaalle Jack in the Boxiin ja niin sitä vain jouduttiin hampurilaisaterialle koko perhe. Huh. Parhaiten siitä visiitistä jäi mieleen se, että meitä palvelleella nuorella naisella näytti yläleuassaan olevan tasan yksi hammas edessä. Hurraa Suomen julkinen hammashuolto!!

Olimme varanneet yöpymisen Black Oak Best Western -hotellissa. Muutaman mutkan jälkeen hotelli löytyi, huone oli siisti ja prikulleen samanlainen kuin kaikki muutkin tähän mennessä tässä maassa näkemämme Best Western -huoneet. Turvallista sinänsä. Positiivista oli ilmainen pullovesi huoneessa ja vähän keskimääräistä paremmat varusteet. Taisi olla ensimmäinen kerta yli kymmeneen vuoteen, kun huoneesta löytyi pieni neula+lanka-setti, sellainen, joita vielä 90-luvulla oli lähes kaikissa hotelleissa. Ei sitä tosin mihinkään tarvittu eikä kotiin kuskattu, mutta huomionarvoinen seikka kuitenkin.

Hotellin respasta saimme kaupungin kartan, johon oli merkitty kaikki noin 300 viinitilaa. Kello oli niin paljon, että ehdimme iltapäivän aikana vain kolmelle. Ajoimme vähän syrjäisempää tietä ja löysimmekin kivoja maisemia ja hienoja viinitiloja. Maistelu oli huomattavasti halvempaa kuin Napassa, ja kympin maistelumaksu hyvitettiin ostoksista, yhdessä paikassa rose-pullosta ja toisessa siitäkin, että ostimme kokonaiset lasilliset ja nautiskelimme ne takaterassilla. Viimeisen paikan omistaja on ruotsalainen! Baarimikko osasikin kysellä meiltä suomalaisten ja ruotsalaisten välisistä suhteista ja muutenkin oli jutteliaalla päällä.

Matkalla takaisin keskustaan ajelimme vielä läpi kauniiden viinitilakukkuloiden. Täällä ajaa saa 16-vuotias, mutta viiniä maistella vasta 21-vuotias, joten arvatkaa, kuka pääsi kuljettajaksi.

Hotellimme valitsimme arvostelujen perusteella ja niissä kerrottiin, että hotellilta on kävelyetäisyys ravintoloihin. Aina pitäisi muistaa, että täällä ravintoloiksi kutsutaan myös pikaruokapaikkoja. Valitsimme ainoan meidän mielestämme ravintolan, viereisen BBQ-baarin. Annokset olivat järkyttävän suuria, mutta ruoan maku ei suuremmin säväyttänyt. Jälkiruoalle ei kuitenkaan ollut tilaa yhdessäkään masussa.

Hotelli oli rauhallinen ja nukuimme hyvin. Täällä huoneessa on yleensä kaksi kapeaa parisänkyä, joten yhteen huoneeseen me kolme mahduimme ihan hyvin (yhdeksi yöksi). Hotellissa ei ole ravintolaa eikä siten myöskään aamupalaa, mutta saimme kupongit, jolla sai viereisestä Margien dinerista ilmaiset kahvit ja viiden euron alennuksen annoksesta. Vähän liiallinen oli tämäkin aamulla syötäväksi, mutta sillä sitten pärjäsimmekin melkein iltaan asti.

Tämä oli keskiviikon aamiaiserikoinen, jonka sai hedelmillä tai ranskalaisilla. Tuo epämääräinen kasa oli chilimunakas. Me hölmöt luulimme, että chili tarkoittaisi chilin palasia, mutta munakkaan päällä oli kökkö nyhtöpossuchiliä. Maukasta kylläkin, mutta vähän tujua aamulla nautittavaksi.

Paso Roblesista suuntasimme rannikolle, Highway 1:lle eli Pacific Coast Highwaylle. Matkalla alas maisemat olivat hienot!