Quebec

Keskiviikkona lähdimme aamulla siistijän jaloista pois Quebecin provinssin pääkaupunkiin Quebeciin. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Trois Rivieresin pikkukaupunki matkan puolessa välissä. Sitä mainostettiin Meksikon pohjoispuolisen Pohjois-Amerikan toiseksi vanhimpana kaupunkina, mutta ei asia ihan niin taida olla. Joka tapauksessa aika mitätön kaupunki, joka tulipaloissa oli menettänyt suurimman osan historiallisista rakennuksistaan. Jäljellä tosin oli vieläkin 1500-luvun lopulta peräisin oleva nunnaluostari ja sen museo. Kaupungin paras anti oli meidän mielestä ehdottomasti aamupäiväkahvit Morganen kahvilassa.

Tuolla energiamäärällä jaksoimme jatkaa matkaa Quebecin lähistöllä sijaitsevalle Montmorencyn vesiputoukselle. 30 m korkeampi kuin Niagara! On se merkillistä, miten täällä kaikkea pitää verrata johonkin, olla suurempi, parempi tai vanhempi kuin jokin toinen. Hissilläkin olisi päässyt, mutta mehän kävelimme kaikki 487 rappusta ylös ja alas. Näkymät putouksen yläpuoliselta riippusillalta olivat heikompipäiselle vähän huimaavat ja rappusistakin näkyi ikävästi alas.

Patikoinnin jälkeen oli majoittumisen vuoro. Olimme varanneet hienon sviitin vanhasta suojellusta hotellista. Respassa työskentelevä heppu oli todella suuri Suomi-fani, poliittinen järjestelmä, koulut ja varsinkin erinomaisen hyvät suomalaiset opettajat saivat kehuja. Myös aamiaishuoneen tarjoilija oli aika innostunut, olimme ensimmäiset suomalaiset, joita hän oli ikinä tavannut ja käsitys Suomesta oli ihaileva. Kävi kyllä mielessä, että olisikohan ollut tipintoivon nostattamaa innostusta. Huoneisto oli kiva ja tyylikäs. Meidän huone oli ylimmässä kerroksessa, nuo punaiset pelargonit olivat makuuhuoneen ikkunan edessä.

Quebec on Montrealiin verrattuna siisti ja viehättävä kaupunki. Vanha kaupunki on oikeasti vanha mukulakivikatuineen. Monet amerikkalaiset kuulemma tulevat tänne kokemaan vanhan maailman charmia ilman aikaerorasituksia.

Käytiin tietysti myös kuvaamassa maailman kuvatuin hotelli, Le Château Frontenac. Kiinnostaisi kyllä tietää, miten tuotakin asiaa mitataan. En ollut moisesta palatsihotellista ennen kuullutkaan, mutta olihan se kunnioitustaherättävän mielenkiíntoinen torneineen.

Iltapäivällä ennen kotiinlähtöä kävimme vielä katsastamassa paikallisen linnoituksen vartijapoikineen. Mahtoi olla poikaparalla lämmin ja ketuttaa ympärillä pyörivät turistit kameroineen.

Kotiin ajettiin suoraa päätä, sillä matkaväsymys alkaa painaa. Nyt on pian kolme viikkoa reissattu ja vaikka laiskoja kotipäiviäkin on yritetty pitää, pientä kyllästymistä on havaittavissa.

Perjantaina kierrettiin taas etsimässä sitä rikottua uimapatjaa ja tällä kertaa onnisti. Canadian Tiren hyllyssä oli just presiis samanlainen ja me huokaisimme helpotuksesta. Muuten ei jaksettu tehdä oikein yhtään mitään.

Nyt lauantaiaamuna käytiin tutustumassa meidän lähiluonnonpuistoon. Ei se nyt ihan kummallinen nähtävyys ollut, mutta ihan kivoja lenkki- ja pyöräilyreittejä. Nyt bloggaaja siirtyy muiden seuraan uima-altaalle.