Tiistaina aamupäivä meni loikoillessa. Puolen päivän aikoihin ajoimme Sacramenton keskustaan Capitolin nurkille. Vaikka ulkopuolella ei mitään ohjeita näkynytkään, sisälle pääsi vierailemaan. Ensin oli turvatarkastus ja sitten etsimme infon, josta löytyi vaihtoemäntämme Sharonin lanko Rich. Rich on eläkeläinen ja työskentelee vapaaehtoisena oppaana tiistaisin Capitolissa.
Kierros oli kovasti mielenkiintoinen. Rakennus on upea ja henkilökohtaisen oppaan kanssa pääsimme niihinkin huoneisiin, joihin oli muuten pääsy kielletty. Rich oli erinomainen opas, eipä olisi uskonut, että hän on vain opastusta harrasteleva eläkeläinen.
Iltapäivällä oli vuorossa museoita: minä tutustuin vaikuttavaan kokoelmaan kalifornialaista taidetta Crocker Art Museumissa
ja miesväkeä kiinnosti enemmän Sacramento Automobile Museum.
Tämän antoisan päivän päätteeksi uuden suosikkikahvilan kautta kotiin.
Illalla aloimme todella huolestua märästä seinästä takapihalla. Jo ennen lähtöä saimme Sharonilta viestin, että puutarhan kastelupiste on rikki eikä automaatti toimi, joten meidän pitäisi käsin kastella nurmikko ja puutarha. Seinä on siitä kohdalta ollut märkä koko ajan, nyt maassa oli iso lätäkkö. Lähettelin siitä meiliä, sillä putkimiehen oli pitänyt jo käydä, mutta ei ollut näkynyt. Sain illalla jo vastauksenkin, että he ovat pyytäneet poikaansa Anthonya ja päivällä tapaamaamme Richiä hoitamaan asian.
Illalla grillailtiin hampurilaisia ja polskuteltiin uima-altaassa.
Löysimme kodinvaihdon helmikuussa 2011, jolloin liityimme sekä Intervac- että Home Exchange -kodinvaihtosivustoihin. Ensimmäiset vaihtomme teimme samana vuonna: kesäkuussa Tukholmaan ja heinäkuussa Marseilleen. Vaikka kaikki ei aina ihan sujunut käsikirjoituksen mukaan, olemme kuitenkin löytäneet mielenkiintoisen ja edullisen tavan tutustua uusiin paikkoihin maailmalla, pahimpien turistirysien ulkopuolella. Klikkaamalla kuvia saat ne suurempina ja kommentit ovat tervetulleita!
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Day 2, Monday, Sacramento
Aikaero heratti meidat edelleen aika ajoissa, olimme kaikki aamupalalla seitseman aikoihin. Tosi epatyypillista kahdelle kolmesta perheenjasenesta!
Aamulla ajelimme Sacramenton keskustaan. Kaksi kilpailevaa navigaattoria ohjasivat eri suuntiin ja eksyksiin jouduttiin. Tienviittoja katsomalla asia olisi kylla ratkennut parhain pain, mutta miksipa katsella viittoja, jos voi kuunnella navigaattoria?
Ensin kiersimme Old Sacramenton, joka oli "ihan kiva", turistikamaa joka kukkarolle ja muutama baari.
Eilisen +40C jalkeen olimme todella tyytyvaisia pieneen tuulenvireeseen ja inhimilliseen lampotilaan. Kiertelimme kauppoja ja ihmettelimme rakennuksia. Vierailimme rautatiemuseossakin, joka on yksi Sacramenton harvoista turistikohteista. Museo olikin todella vaikuttava ja monet oppaat, jotka kohteista kertoivat, tuntuivat olevan innostuneita, kun ekan kerran tapasivat suomalaisia. Paljon mielenkiintoista nahtavaa ja luettavaa. Rautatien rakentaminen Sierra Nevadan vuoriston yli on ollut todella haastavaa.
Vanhasta kaupungista kavelimme ostoskeskuksen lapi uuden kaupungin puolelle ja osavaltion hallintorakennusta Capitolia ihastelemaan. Missaan ei nayttanyt olevan turistien sisaankayntia, joten kiersimme vain ulkopuolella ja ymparoivassa puistossa.
Puisto oli kaunis ruusuineen ja lukuisine muistomerkkeineen.Vaikuttavin oli ehka Vietnamin sodan muistomerkki, jossa oli lueteltu kalifornialaiset sodassa kaatuneet. Taivas sita 18-vuotiaiden maaraa!
Kahvilan ja ruokakaupan kautta kotiin, jossa meita odottikin yllatys. Vaihtoemantamme Sharonin sisko Kathy oli poikennut ja tuonut meille laatikollisen mansikoita ja aprikooseja ja jattanyt kirjeen, jossa oli ehdotuksia ohjelmaksemme ja soittopyynto. Soitinkin hanelle ja huomenna hanen aviomiehensa jarjestaa meille yksityisen opastuksen Capitolin sisalle. Treffit Richin kanssa on klo 12 Capitolin sisalla. Lisaksi Kathy lapsenlapsineen haluaa vieda Esan keskiviikkona melomaan American Riverille. Mina lupasin lahtea mukaan. Toivottavasti mitaan koskenlaskua ei sentaan ole luvassa.
Sitten kavi FedExin lahetti. Kerroin, etta Larry ei nyt ole kotona vastaanottamassa pakettiaan vaan Suomessa lomailemassa. Lahetti ei ollut tiennytkaan, etta on mahdollista vaihtaa kotia loman ajaksi. Han oli myos sita mielta, etta tassa tapauksessa mina varmaankin voin kuitata paketin vastaanotetuksi.Nimi siis alle vaan.
Sitten taas grillailtiin ja pelattiin koripalloa. Kari ja Esa ovat uima-altaassa, kun mina hoidan naita matkareportterin hommia. Lomamme on alkanut todella ihanasti!
Aamulla ajelimme Sacramenton keskustaan. Kaksi kilpailevaa navigaattoria ohjasivat eri suuntiin ja eksyksiin jouduttiin. Tienviittoja katsomalla asia olisi kylla ratkennut parhain pain, mutta miksipa katsella viittoja, jos voi kuunnella navigaattoria?
Ensin kiersimme Old Sacramenton, joka oli "ihan kiva", turistikamaa joka kukkarolle ja muutama baari.
Eilisen +40C jalkeen olimme todella tyytyvaisia pieneen tuulenvireeseen ja inhimilliseen lampotilaan. Kiertelimme kauppoja ja ihmettelimme rakennuksia. Vierailimme rautatiemuseossakin, joka on yksi Sacramenton harvoista turistikohteista. Museo olikin todella vaikuttava ja monet oppaat, jotka kohteista kertoivat, tuntuivat olevan innostuneita, kun ekan kerran tapasivat suomalaisia. Paljon mielenkiintoista nahtavaa ja luettavaa. Rautatien rakentaminen Sierra Nevadan vuoriston yli on ollut todella haastavaa.
Vanhasta kaupungista kavelimme ostoskeskuksen lapi uuden kaupungin puolelle ja osavaltion hallintorakennusta Capitolia ihastelemaan. Missaan ei nayttanyt olevan turistien sisaankayntia, joten kiersimme vain ulkopuolella ja ymparoivassa puistossa.
Puisto oli kaunis ruusuineen ja lukuisine muistomerkkeineen.Vaikuttavin oli ehka Vietnamin sodan muistomerkki, jossa oli lueteltu kalifornialaiset sodassa kaatuneet. Taivas sita 18-vuotiaiden maaraa!
Kahvilan ja ruokakaupan kautta kotiin, jossa meita odottikin yllatys. Vaihtoemantamme Sharonin sisko Kathy oli poikennut ja tuonut meille laatikollisen mansikoita ja aprikooseja ja jattanyt kirjeen, jossa oli ehdotuksia ohjelmaksemme ja soittopyynto. Soitinkin hanelle ja huomenna hanen aviomiehensa jarjestaa meille yksityisen opastuksen Capitolin sisalle. Treffit Richin kanssa on klo 12 Capitolin sisalla. Lisaksi Kathy lapsenlapsineen haluaa vieda Esan keskiviikkona melomaan American Riverille. Mina lupasin lahtea mukaan. Toivottavasti mitaan koskenlaskua ei sentaan ole luvassa.
Sitten kavi FedExin lahetti. Kerroin, etta Larry ei nyt ole kotona vastaanottamassa pakettiaan vaan Suomessa lomailemassa. Lahetti ei ollut tiennytkaan, etta on mahdollista vaihtaa kotia loman ajaksi. Han oli myos sita mielta, etta tassa tapauksessa mina varmaankin voin kuitata paketin vastaanotetuksi.Nimi siis alle vaan.
Sitten taas grillailtiin ja pelattiin koripalloa. Kari ja Esa ovat uima-altaassa, kun mina hoidan naita matkareportterin hommia. Lomamme on alkanut todella ihanasti!
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Day 1, Sunday, JETLAG
Vaihtokodin keittiossa meita odotti tervetuliaisia:
Neljan tunnin younen jalkeen herasin aamuseitsemalta tokkuraisena. Keitin teeta ja siirryin takapihalle lueskelemaan.
Aamupaivan makasin aurinkotuolissa hankkimassa alkurusketusta ja puolen paivan aikoihin kavin kiskomassa miesvaen ylos sangysta. Aamupala-lounaan jalkeen oli vuorossa paivan vaativin tehtava: vuokra-auton palautus lentokentalle. Muut Hertzin toimipisteet olivat sunnuntaina suljettuja, joten jouduimme ajamaan Sacramenton kansainvaliselle lentokentalle puolen tunnin ajomatkan paahan.
Tuo etummainen oli vuokra-automme, takana nakyy vaihdossa saamamme Chrysler. Kari ajeli vuokra-autolla edella ja me "omallamme" perassa. Ennen lentokenttaa menimme tankkaamaan vuokra-auton ja se olikin melko haasteellinen tapahtuma. Luottokortilla maksettaessa automaatti kysyy postinumeroa! Suomalainen postinumeromme ei yllattaen kelvannut. Ihmettelin asiaa vieressa tankkaavalle ja han kertoi, etta tarkoitus on varmistaa, etta luottokorttia kayttaa kortin haltija itse. Vinkkina siis, etta jos aiotte varastaa luottokortin USA:ssa, selvittakaa myos kortin omistajan postinumero. Kavimme siis etukateen hoylayttamassa kortin sisalla. Tassa sitten ei tarvittukaan minkaanlaista kuittausta, ei tunnuslukua eika allekirjoitusta. Toinen ja helpompi vaihtoehto on siis varastaa ulkomaalaisen visa.
Auto saatiin palautettua kunnialla ja talla kerralla palvelukin oli oikein ystavallista. Kotimatkalla oli myos ruokakaupan vuoro. Suositeltu lahisupermarketimme on nimeltaan Raley's ja espressoaddikti Nina sai paivan tupla-annoksensa oikein viihtyisasta kahvilasta. Hintataso oli yllattavan korkea, mutta palvelu pelasi. Ostoskarry vain lykattiin kassalle ja kassaneitiparka nosteli tavarat karrysta kassalle. Toisaalta isojen pakkausten ottaminen oli helppoa, kun niita ei tarvinnut nostaa hihnalle ollenkaan. Kassan toisessa paassa oli poika, joka pakkasi ostoksemme meidan seisoessa tumput suorina vieressa. Paperikasseja tuli varmaan 10, silla jokaiseen laitettiin vain pari tavaraa. Mietimme sita, kun vaihtarimme menevat Myllyn Prismaan ja joutuvat itse pakkaamaan tavaransa kasseihin, joista joutuvat maksamaan, ja sen oletetaan viela tapahtuvan melko vauhdikkaasti. Ja miten suomalaiset katsovat, kun he jokaista 10 tavaraa kohden ostavat nelja kassia:-)
Sitten miesvaki ei voinut enaa hillita itseaan ja Porsche vietiin ajelulle:
Illalla grillailtiin ja otettiin rauhallisesti. Meilta kotoa tuli viesti, etta ovat paasseet perille ja nauttineet aamukahvinsa ulkona auringonpaisteessa klo 4.30 ja ihmetelleet luonnon kauneutta. Myos toiselta vaihtoperheelta tuli viesti Ranskasta. Kyselivat mahdollisuutta menna Tallinnaan minun autollani ja taivastelivat, kuinka paljon kalliimpaa ruoka on Ranskassa kuin Espanjassa (olivat siella edelliset pari viikkoa). Oi voi, ovat matkalla Suomeen ensi viikon loppupuolella...
So far so good!
Neljan tunnin younen jalkeen herasin aamuseitsemalta tokkuraisena. Keitin teeta ja siirryin takapihalle lueskelemaan.
Aamupaivan makasin aurinkotuolissa hankkimassa alkurusketusta ja puolen paivan aikoihin kavin kiskomassa miesvaen ylos sangysta. Aamupala-lounaan jalkeen oli vuorossa paivan vaativin tehtava: vuokra-auton palautus lentokentalle. Muut Hertzin toimipisteet olivat sunnuntaina suljettuja, joten jouduimme ajamaan Sacramenton kansainvaliselle lentokentalle puolen tunnin ajomatkan paahan.
Tuo etummainen oli vuokra-automme, takana nakyy vaihdossa saamamme Chrysler. Kari ajeli vuokra-autolla edella ja me "omallamme" perassa. Ennen lentokenttaa menimme tankkaamaan vuokra-auton ja se olikin melko haasteellinen tapahtuma. Luottokortilla maksettaessa automaatti kysyy postinumeroa! Suomalainen postinumeromme ei yllattaen kelvannut. Ihmettelin asiaa vieressa tankkaavalle ja han kertoi, etta tarkoitus on varmistaa, etta luottokorttia kayttaa kortin haltija itse. Vinkkina siis, etta jos aiotte varastaa luottokortin USA:ssa, selvittakaa myos kortin omistajan postinumero. Kavimme siis etukateen hoylayttamassa kortin sisalla. Tassa sitten ei tarvittukaan minkaanlaista kuittausta, ei tunnuslukua eika allekirjoitusta. Toinen ja helpompi vaihtoehto on siis varastaa ulkomaalaisen visa.
Auto saatiin palautettua kunnialla ja talla kerralla palvelukin oli oikein ystavallista. Kotimatkalla oli myos ruokakaupan vuoro. Suositeltu lahisupermarketimme on nimeltaan Raley's ja espressoaddikti Nina sai paivan tupla-annoksensa oikein viihtyisasta kahvilasta. Hintataso oli yllattavan korkea, mutta palvelu pelasi. Ostoskarry vain lykattiin kassalle ja kassaneitiparka nosteli tavarat karrysta kassalle. Toisaalta isojen pakkausten ottaminen oli helppoa, kun niita ei tarvinnut nostaa hihnalle ollenkaan. Kassan toisessa paassa oli poika, joka pakkasi ostoksemme meidan seisoessa tumput suorina vieressa. Paperikasseja tuli varmaan 10, silla jokaiseen laitettiin vain pari tavaraa. Mietimme sita, kun vaihtarimme menevat Myllyn Prismaan ja joutuvat itse pakkaamaan tavaransa kasseihin, joista joutuvat maksamaan, ja sen oletetaan viela tapahtuvan melko vauhdikkaasti. Ja miten suomalaiset katsovat, kun he jokaista 10 tavaraa kohden ostavat nelja kassia:-)
Sitten miesvaki ei voinut enaa hillita itseaan ja Porsche vietiin ajelulle:
Illalla grillailtiin ja otettiin rauhallisesti. Meilta kotoa tuli viesti, etta ovat paasseet perille ja nauttineet aamukahvinsa ulkona auringonpaisteessa klo 4.30 ja ihmetelleet luonnon kauneutta. Myos toiselta vaihtoperheelta tuli viesti Ranskasta. Kyselivat mahdollisuutta menna Tallinnaan minun autollani ja taivastelivat, kuinka paljon kalliimpaa ruoka on Ranskassa kuin Espanjassa (olivat siella edelliset pari viikkoa). Oi voi, ovat matkalla Suomeen ensi viikon loppupuolella...
So far so good!
27 tunnin matka lomaan
Starttasimme kotoa lauantaina klo 8.45. Matkalla viela ajoimme pikapesun kautta ja tankkasimme. Helsinki-Vantaalla veimme auton avaimet, parkkilipun ja ohjeet auton etsimiseen oikeasta paikasta Airpron toimistoon ja sitten saikin matka alkaa.
On ikuisuus siita, kun viimeksi olimme USA:ssa, joten nykyiset matkustusmuodollisuudet olivat meille uusia. Ensin meita haastateltiin matkalaukkujemme pakkaamisesta ja matkamme tarkoituksesta seka tarkastettiin, etta meilla on matkustuslupa Yhdysvaltoihin (ESTA). Viela ennen portille menoa saimme selvitella, olemmeko sisaantsekkauksen jalkeen ottaneet muilta vastaan kuljetettavia tavaroita tai jattaneet laukkujamme vartioimatta jonnekin. Kaiken kaikkiaan homma sujui kuitenkin mutkattomasti. Ja se viikolla etsitty adapterikin loytyi kentalta.
American Airlinesin lento Helsingista Chicagoon kesti 9 tuntia ja perilla olimme mukavasti puoli tuntia etuajassa. Tulliviranomainen kysyi, mihin olimme matkalla ja kun kerroin, han ihmetteli syyta ja oli kovasti sita mielta, etta kylla lomailu Chicagossakin sujuisi hyvin.
Viisi tuntia Chicagossa lentokentalla alkoi jo puuduttaa, mutta neljan tunnin lento sieltaSan Franciscoon oli tappavaa. Nuokuttiin niskat kipeiksi epamukavilla penkeilla. Perilla olimme noin klo 22 paikallista aikaa. Matkatavaratkin tulivat nopeasti ja siirryimme lentokenttajunalla autovuokraamoon. Kylla oli niin tyohonsa kyllastynyt autonvuokraaja Hertzille joutunut, etta taas nousi verenpaine ja suunnittelimme antavamme palautetta johonkin. (Ajatus unohtuu kylla melko nopeasti, energia ja mielenkiinto vain eivat riita.) Kolmen tunnin ajelu valtateilla (kuljettaja kylla tarvitsi valilla kahvia) ja sitten olimme perilla rauhallisella omakotialueella. Kello oli 2 aamulla paikallista aikaa eli sunnuntain keskipaiva Suomessa. Matkaan oli mennyt 27 tuntia ja olo oli senmukainen. Hampaat pesuun ja nukkumaan!
Lomakotimme on tilava, siisti ja hyvinvarusteltu, siispa taman eteisesta loytyvan kyltin ohjeen mukaan olemme kovasti kiitollisia! "Be thankful always"
On ikuisuus siita, kun viimeksi olimme USA:ssa, joten nykyiset matkustusmuodollisuudet olivat meille uusia. Ensin meita haastateltiin matkalaukkujemme pakkaamisesta ja matkamme tarkoituksesta seka tarkastettiin, etta meilla on matkustuslupa Yhdysvaltoihin (ESTA). Viela ennen portille menoa saimme selvitella, olemmeko sisaantsekkauksen jalkeen ottaneet muilta vastaan kuljetettavia tavaroita tai jattaneet laukkujamme vartioimatta jonnekin. Kaiken kaikkiaan homma sujui kuitenkin mutkattomasti. Ja se viikolla etsitty adapterikin loytyi kentalta.
American Airlinesin lento Helsingista Chicagoon kesti 9 tuntia ja perilla olimme mukavasti puoli tuntia etuajassa. Tulliviranomainen kysyi, mihin olimme matkalla ja kun kerroin, han ihmetteli syyta ja oli kovasti sita mielta, etta kylla lomailu Chicagossakin sujuisi hyvin.
Viisi tuntia Chicagossa lentokentalla alkoi jo puuduttaa, mutta neljan tunnin lento sieltaSan Franciscoon oli tappavaa. Nuokuttiin niskat kipeiksi epamukavilla penkeilla. Perilla olimme noin klo 22 paikallista aikaa. Matkatavaratkin tulivat nopeasti ja siirryimme lentokenttajunalla autovuokraamoon. Kylla oli niin tyohonsa kyllastynyt autonvuokraaja Hertzille joutunut, etta taas nousi verenpaine ja suunnittelimme antavamme palautetta johonkin. (Ajatus unohtuu kylla melko nopeasti, energia ja mielenkiinto vain eivat riita.) Kolmen tunnin ajelu valtateilla (kuljettaja kylla tarvitsi valilla kahvia) ja sitten olimme perilla rauhallisella omakotialueella. Kello oli 2 aamulla paikallista aikaa eli sunnuntain keskipaiva Suomessa. Matkaan oli mennyt 27 tuntia ja olo oli senmukainen. Hampaat pesuun ja nukkumaan!
Lomakotimme on tilava, siisti ja hyvinvarusteltu, siispa taman eteisesta loytyvan kyltin ohjeen mukaan olemme kovasti kiitollisia! "Be thankful always"
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Viime hetken paniikki!
Apua, lähtöön aikaa noin 11 tuntia ja täällä on päällä klassinen viime hetken paniikki. Pyykkikone jyrrää, tavarat hukassa, mitä otetaan ja mitä jätetään ja niin edelleen. Juuri äsken kun alettiin grillata iltaruokaa huomattiin, että kaasupullo on jäänyt auki ja tyhjentynyt. Siispä uutta ostamaan, helppo juttu näin yhdeksän jälkeen illalla...
Päivän saalis: viimeiset meilit vaihtoperheille, kirje tänne kotiin odottamaan, siivoojalle tulevan kuukauden siivouspäivien ohjeistukset, kaupasta pari saunavihtaa (naapurin partiolaiselta olisi saattanut saada tuoreempia halvemmalla) ja lakkahilloa, Alkosta lakkalikööriä, raparperipiirakka leivottu, kirjaston kirjat palautettu, pakkausta ja yleistä järjestelyä JA uudet ripset ja kynnet:-) Kyllä nyt kelpaa reissuun lähteä, siis jos vielä dokumentit ovat kunnossa ja tämä kaaos selviää ennen aamua.
Sacramentoon on sunnuntaille luvassa +42C. Siinä kun selvittelee päätään 10 tunnin aikaerosta voi olla, että kovin paljon aktiviteetteja ei päivälle keksitä. Toivotaan kuitenkin, että olemme silloin perillä eikä kovin moni asia ole tässä välillä mennyt mönkään.
Päivän saalis: viimeiset meilit vaihtoperheille, kirje tänne kotiin odottamaan, siivoojalle tulevan kuukauden siivouspäivien ohjeistukset, kaupasta pari saunavihtaa (naapurin partiolaiselta olisi saattanut saada tuoreempia halvemmalla) ja lakkahilloa, Alkosta lakkalikööriä, raparperipiirakka leivottu, kirjaston kirjat palautettu, pakkausta ja yleistä järjestelyä JA uudet ripset ja kynnet:-) Kyllä nyt kelpaa reissuun lähteä, siis jos vielä dokumentit ovat kunnossa ja tämä kaaos selviää ennen aamua.
Sacramentoon on sunnuntaille luvassa +42C. Siinä kun selvittelee päätään 10 tunnin aikaerosta voi olla, että kovin paljon aktiviteetteja ei päivälle keksitä. Toivotaan kuitenkin, että olemme silloin perillä eikä kovin moni asia ole tässä välillä mennyt mönkään.
perjantai 8. kesäkuuta 2012
Vaihdoin Hondan Porscheen - ilmaiseksi!
Nyt alkaa olla jonkinlainen paniikki vaihtojen lähestyessä. Piha kaipaisi raivausta ja vielä on ratkaisematta kysymys, kuka sen perkaa vaihtojen aikana. Onneksi pihamme on helppo, mutta nuo vähäisetkin istutukset olisi kiva pitää siedettävän näköisinä.
Kaapeista osa raivaamatta. Onneksi sain eilen Sharonilta viestin, jossa hän valitteli, että kovin moni asia, joita he suunnittelivat tekevänsä ennen meidän saapumistamme, jää työ- ja muiden kiireiden takia tekemättä. Lohdullista! Ja mehän emme mene sinne arvostelemaan heidän kotiaan ja oletamme, että he eivät tule tänne arvostelemaan meidän kotiamme tai ihmettelemään sekaisia kaappejamme. Tai no, jos se on jonkun käsitys mielekkäästä lomanvietosta, niin siitä vaan!
Ja sitten se auton vaihto. Olemme jo jonkin aikaa tienneet, että meillä on Santa Clarassa käytössä muutaman vuoden ikäinen Toyota Camry. Eilisessä meilissä kerrottiin, että Sacramentossa meillä on "pääautona" citymaasturi ja kakkosautona kaksipaikkainen avo-Porsche, jota saamme myös vapaasti käyttää! Luulenpa, että saan ihan vapaasti itsekseni koko kaksi viikkoa viettää laatuaikaa kiertelemällä paikallisia museoita ja ostoskeskuksia sillä citymaasturilla, kun perheen miesväki nautiskelee porscheilusta. Kaikki te, joiden ukot eivät suostu kodinvaihtoon, näyttäkääpä tämä niille vastarannankiiskille. Kuvia tulee ensi viikolla (tai sitten nöyrä tunnustus, että minua on huijattu...).
Kaapeista osa raivaamatta. Onneksi sain eilen Sharonilta viestin, jossa hän valitteli, että kovin moni asia, joita he suunnittelivat tekevänsä ennen meidän saapumistamme, jää työ- ja muiden kiireiden takia tekemättä. Lohdullista! Ja mehän emme mene sinne arvostelemaan heidän kotiaan ja oletamme, että he eivät tule tänne arvostelemaan meidän kotiamme tai ihmettelemään sekaisia kaappejamme. Tai no, jos se on jonkun käsitys mielekkäästä lomanvietosta, niin siitä vaan!
Ja sitten se auton vaihto. Olemme jo jonkin aikaa tienneet, että meillä on Santa Clarassa käytössä muutaman vuoden ikäinen Toyota Camry. Eilisessä meilissä kerrottiin, että Sacramentossa meillä on "pääautona" citymaasturi ja kakkosautona kaksipaikkainen avo-Porsche, jota saamme myös vapaasti käyttää! Luulenpa, että saan ihan vapaasti itsekseni koko kaksi viikkoa viettää laatuaikaa kiertelemällä paikallisia museoita ja ostoskeskuksia sillä citymaasturilla, kun perheen miesväki nautiskelee porscheilusta. Kaikki te, joiden ukot eivät suostu kodinvaihtoon, näyttäkääpä tämä niille vastarannankiiskille. Kuvia tulee ensi viikolla (tai sitten nöyrä tunnustus, että minua on huijattu...).
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Millainen on hyvä kodinvaihtoilmoitus?
Kun päättää liittyä kodinvaihtosivustoon, kannattaa miettiä tarkkaan, miten oman kotinsa sivullaan esittelee. Usein käy varmaan niin, että kovalla tohinalla yritetään saada jonkinlainen sivu aikaiseksi, jotta päästään tutkimaan vaihtokohteita ja sitten innostus lopahtaakin siihen. Omien vaihtomahdollisuuksien parantamiseksi kannattaa kuitenkin nähdä vähän enemmän vaivaa.
Kuvat
Kotia kannattaa kuvata ulkoa sellaisista kulmista, että pihaakin näkyy. Mielellään tietenkin sekä talvella että kesällä, jos aikoo vaihtaa eri vuodenaikoina. Talvi saattaa olla armollista aikaa, jos ei ole kovin innokas puutarhanhoitaja, mutta toisaalta kuva ei kyllä kerro paljoakaan siitä, mitä vaihtoperhe voisi sinun pihallasi heinäkuussa tehdä. Oleskelupaikkoja ja pihan varusteita kannattaa kuvata. Monet tuntuvat kuvaavan vain sitä, mikä on hienoa ja hyväkuntoista, mutta olen kyllä jossain määrin sitä mieltä, että rehellinen kannattaa olla. Kuvilla pystyy myös helposti kuvailemaan ympäristöä, jos kielitaito ei tunnu ihan kaikkeen riittävän. Kuvailin muutama päivä sitten kerrankin kukkivia alppiruusujani ja mietin, laittaisinko kuvan vaihtosivullemme. No en laittanut, sillä puskat kukkivat (joinain vuosina) viikon verran alkukesällä, 51 viikkoa vuodesta ne eivät kuki. Todennäköisyys, että vaihdon aikana pihallamme on kukkiva alppiruusu, on olematon.
Jollain amerikkalaisella sivustolla kehotettiin stailaamaan koti kuvien ottoa varten vähän samaan tyyliin kuin koteja stailataan myyntiä varten. No huh huh. Jos siivoat ja sisustat naapurista lainatuilla taide-esineillä viikon ja kannat pöydille selkä vääränä kukkapuskia marketista ennen kuvien ottamista ja sitten ennen vaihtoa ehkä siivoat viimeisetkin ränsistyneet viherkasvisi kompostiin ja taide-esineetkin ovat palanneet naapuriin, kuinka luotettava vaihtokumppani olet? Itse en myönnä asetelleeni tai lavastaneeni mitään, mutta työpaperipinoja kyllä siirtelin sitä mukaa ympäri keittiötä kun sitä eri kulmista kuvailin. Mutta ne paperit eivät siinä pöydillä kyllä ole silloinkaan, kun meille tulee vaihtoperhe.
Ota rehellisiä kuvia ja ota kuvia, jotka kertovat monipuolisesti kodistasi ja sen varustuksesta. Joskus talvella meille tuli kysely australialaiselta juuri liittyneeltä perheeltä. Sivulla ei ollut vielä kuvia ollenkaan ja vastasin, että olemme kyllä kiinnostuneita, mutta haluaisimme nähdä kuvia. Parin päivän sisällä olivat liittäneet sivulleen useita kuvia (todella suloisista) lapsistaan ja lähikuvan tietokoneesta. No sepä ei meitä paljon auttanut, kun ainakin kovasti olisimme toivoneet, että ne tenavat eivät kuuluisi vaihtoon.
Koti
Kodista kannattaa antaa perustiedot, kuvailla huoneita ja varustetasoa, sillä kaikkea ei välttämättä saa kuviin. Huoneiden ja sänkyjen määrä (ja ehkä kokokin) ovat olennaisimpia tietoja. Usein vaihtoon saattaa olla tulossa isokin perhe ja silloin pitäisi voida arvioida, kuinka monta ihmistä kodissasi mahtuu mukavasti nukkumaan. Varusteista tietenkin pesukoneet yms ovat hyödyllisiä tietoja, mutta monta perhettä saattaa kiinnostaa vaikka pleikkari tai espressokeitin, grillimestareita myös ulkogrillin ominaisuudet. Lelut, pelit ja kaikenlaiset viihdykkeet kannattaa mainita.
Myös turvallisuuteen liittyviä asioita kannattaa mainita. Meillä on kotona melko jyrkät rappuset sisällä, joten en kyllä lähettäisi kyselyä perheelle, jolla on 6kk-3v ikäisiä lapsia, koska en halua joutua tilanteeseen, jossa jonkun pikkuinen on kaatunut meidän rappusissa ja lyönyt päänsä ympäröivään kiviseinään.
Yhteydet
Minne teiltä pääsee julkisilla kulkuneuvoilla? Meiltä ei pääse minnekään ja sen myös kerron selkeästi. Onko kävelyetäisyydellä kauppoja, ravintoloita tai muita palveluja? Kuinka pitkä matka on uimarannalle/hiihtoladulle, elokuvateatteriin tai golfkentälle? Onko lähellä ostoskeskuksia tai museoita?
Ympäristö
Mitä kotikaupungissasi voi tehdä? Asutko maaseudulla vai kaupungissa? Yritä katsoa omaa elinympäristöäsi turistin ja/tai lomalaisen silmin. Monelle eurooppalaisellekin järvi on nähtävyys, samoin koivumetsä voi aiheuttaa ihastusta. Mieti olosuhteita ja tekemisiä sekä kesällä että talvella. Lähistön merkityt metsäpolut voivat olla elämys ulkomaalaisille vieraillesi. Se mikä meille on tavallista ja arkipäiväistä ei välttämättä ole sitä muulle maailmalle. Ympäristöstäkin kannattaa kiertää ottamassa kuvia, sillä netistä ei juurikaan löydy laillisesti kopioitavissa olevia kuvia elinympäristöstämme.
Kuvat
Kotia kannattaa kuvata ulkoa sellaisista kulmista, että pihaakin näkyy. Mielellään tietenkin sekä talvella että kesällä, jos aikoo vaihtaa eri vuodenaikoina. Talvi saattaa olla armollista aikaa, jos ei ole kovin innokas puutarhanhoitaja, mutta toisaalta kuva ei kyllä kerro paljoakaan siitä, mitä vaihtoperhe voisi sinun pihallasi heinäkuussa tehdä. Oleskelupaikkoja ja pihan varusteita kannattaa kuvata. Monet tuntuvat kuvaavan vain sitä, mikä on hienoa ja hyväkuntoista, mutta olen kyllä jossain määrin sitä mieltä, että rehellinen kannattaa olla. Kuvilla pystyy myös helposti kuvailemaan ympäristöä, jos kielitaito ei tunnu ihan kaikkeen riittävän. Kuvailin muutama päivä sitten kerrankin kukkivia alppiruusujani ja mietin, laittaisinko kuvan vaihtosivullemme. No en laittanut, sillä puskat kukkivat (joinain vuosina) viikon verran alkukesällä, 51 viikkoa vuodesta ne eivät kuki. Todennäköisyys, että vaihdon aikana pihallamme on kukkiva alppiruusu, on olematon.
Jollain amerikkalaisella sivustolla kehotettiin stailaamaan koti kuvien ottoa varten vähän samaan tyyliin kuin koteja stailataan myyntiä varten. No huh huh. Jos siivoat ja sisustat naapurista lainatuilla taide-esineillä viikon ja kannat pöydille selkä vääränä kukkapuskia marketista ennen kuvien ottamista ja sitten ennen vaihtoa ehkä siivoat viimeisetkin ränsistyneet viherkasvisi kompostiin ja taide-esineetkin ovat palanneet naapuriin, kuinka luotettava vaihtokumppani olet? Itse en myönnä asetelleeni tai lavastaneeni mitään, mutta työpaperipinoja kyllä siirtelin sitä mukaa ympäri keittiötä kun sitä eri kulmista kuvailin. Mutta ne paperit eivät siinä pöydillä kyllä ole silloinkaan, kun meille tulee vaihtoperhe.
Ota rehellisiä kuvia ja ota kuvia, jotka kertovat monipuolisesti kodistasi ja sen varustuksesta. Joskus talvella meille tuli kysely australialaiselta juuri liittyneeltä perheeltä. Sivulla ei ollut vielä kuvia ollenkaan ja vastasin, että olemme kyllä kiinnostuneita, mutta haluaisimme nähdä kuvia. Parin päivän sisällä olivat liittäneet sivulleen useita kuvia (todella suloisista) lapsistaan ja lähikuvan tietokoneesta. No sepä ei meitä paljon auttanut, kun ainakin kovasti olisimme toivoneet, että ne tenavat eivät kuuluisi vaihtoon.
Koti
Kodista kannattaa antaa perustiedot, kuvailla huoneita ja varustetasoa, sillä kaikkea ei välttämättä saa kuviin. Huoneiden ja sänkyjen määrä (ja ehkä kokokin) ovat olennaisimpia tietoja. Usein vaihtoon saattaa olla tulossa isokin perhe ja silloin pitäisi voida arvioida, kuinka monta ihmistä kodissasi mahtuu mukavasti nukkumaan. Varusteista tietenkin pesukoneet yms ovat hyödyllisiä tietoja, mutta monta perhettä saattaa kiinnostaa vaikka pleikkari tai espressokeitin, grillimestareita myös ulkogrillin ominaisuudet. Lelut, pelit ja kaikenlaiset viihdykkeet kannattaa mainita.
Myös turvallisuuteen liittyviä asioita kannattaa mainita. Meillä on kotona melko jyrkät rappuset sisällä, joten en kyllä lähettäisi kyselyä perheelle, jolla on 6kk-3v ikäisiä lapsia, koska en halua joutua tilanteeseen, jossa jonkun pikkuinen on kaatunut meidän rappusissa ja lyönyt päänsä ympäröivään kiviseinään.
Yhteydet
Minne teiltä pääsee julkisilla kulkuneuvoilla? Meiltä ei pääse minnekään ja sen myös kerron selkeästi. Onko kävelyetäisyydellä kauppoja, ravintoloita tai muita palveluja? Kuinka pitkä matka on uimarannalle/hiihtoladulle, elokuvateatteriin tai golfkentälle? Onko lähellä ostoskeskuksia tai museoita?
Ympäristö
Mitä kotikaupungissasi voi tehdä? Asutko maaseudulla vai kaupungissa? Yritä katsoa omaa elinympäristöäsi turistin ja/tai lomalaisen silmin. Monelle eurooppalaisellekin järvi on nähtävyys, samoin koivumetsä voi aiheuttaa ihastusta. Mieti olosuhteita ja tekemisiä sekä kesällä että talvella. Lähistön merkityt metsäpolut voivat olla elämys ulkomaalaisille vieraillesi. Se mikä meille on tavallista ja arkipäiväistä ei välttämättä ole sitä muulle maailmalle. Ympäristöstäkin kannattaa kiertää ottamassa kuvia, sillä netistä ei juurikaan löydy laillisesti kopioitavissa olevia kuvia elinympäristöstämme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

