Los Angeles vielä kerran

Viimeinen varsinainen lomapäivä oli tänään, sillä huomenna pitää siivota ja pakata sekä yrittää mennä aikaisin nukkumaan. Siispå suuntasimme aamulla ennen yhdeksää Los Angelesiin.

Viimeksi kun yritimme kuvata Hollywoodin merkkiä, emme oikein löytäneet sopivaa paikkaa. Tällä kerralla olimme paremmin valmistautuneita ja tiesimme muun muassa, että lähelle merkkiä ei saa mennä ollenkaan, merkki on suojeltu ja alueella kameravalvonta. Paras näköalapaikka on Griffith Parkin observatorio, jonne siis suuntasimme ensimmäisenä.

Sisälle emme ehtineet, mutta näköalat olivat hienot. Jos rakennus näyttää tutulta, se saattaa johtua siitä, että siellä on kuvattu Nuoren kapinallisen tähtientuijottelukohtaus. Siksipä itse James Dean oli päässyt kunniapaikalle:

Ja se merkki siis tuolla takana olevalla kukkulalla eli kovin lähelle ei päästy.

Griffith Parkista matka jatkui Beverly Hillsiin Rodeo Drivelle tekemään näyteikkunaostoksia. Kadulla käveli kahdenlaisia ihmisiä: köyhimyksiä kameroineen ja niitä, jotka menivät liikkeisiin sisälle. Voitte yrittää arvuutella, kumpiin tämä kodinvaihtoa harrastava porukka kuuluu.

Tämä 1,7 miljoonan Bugatti on aina parkissa erään liikkeen edessä. Kuvan saaminen oli hankalaa, kun japanilaislauma halusi jokaikinen kuvan itsestään Bugatin kanssa. Hohhoijaa! Karilla on suunnitelmissa lähteä autokaupoille huomenna...

Venice Beach on jämähtänyt 60-luvulle. Enemmän ja vähemmän epätoivoisia yrittäjiä koitti kaupata vaikka mitä, esimerkiksi neuvoja 25 centillä. Useammassa kolossa tarjottiin arviointeja marihuanan lääketieteellisen käytön tarpeelle. Mielenkiintoista ja säälittävää samanaikaisesti

Kävimme vielä Santa Monicassa ja ajelimme Sunset Boulevardia, mutta sitten oli aika tulla ruokakaupan kautta kotiin, jossa odottikin melkoinen yllätys ja järkytys. Kari alkoi grillailla ja minä päätin aloitella siivousta pyyhkimällä pölyt Esan huoneesta. Kirjoituspöydällä on geckon terraario. Olimme sopineet elokuussa, että gecko lomailee joulun ja uuden vuoden naapurissa. Kävin heti ensimmäisenä iltana tarkistamassa, että terraario on tyhjä ja siltä se näyttikin. Nyt sieltä kuitenkin luolan uumenista tuijotti silmä! Se otus on ollut kotona koko tämän kaksi viikkoa ilman juomaa ja ruokaa!!! Jano oli ilmeisesti kova (yllätys, yllätys), sillä se tuli heti juomaan, kun kaadoin vettä astiaan. Kari nosteli pinseteillä eläviä matoja ruoaksi, mutta ne eivät kovasti kiinnostaneet.

Nyt vain ihmetellään, mikä meni pieleen ja miksi meidän ohjeissa ei missään mainita sanallakaan koko ötökkää. Pöydällä on pullossa vettä ja purkissa matoja, mutta miten me olisimme voineet tietää, miten geckoa hoidetaan? No joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että selvisimme säikähdyksellä ja lisko on hengissä. Esa luki netistä, että gecko ei välttämättä talvella edes syö. Hirvittää ajatella, että melkein tapoimme toisten lemmikin janoon! Huh.