Autoja, taidetta ja tähtiä

Tänään suuntasimme Los Angelesiin. Pienen kädenväännön jälkeen ohjelmastakin päästiin yhteisymmärrykseen. Nähtävää olisi niin paljon, että täytyy vain tehdä valintoja. Ensimmäinen valinta oli Petersen's automotive museum. Varsinainen näyttely koostui kahdesta kerroksesta erilaisia kulkuneuvoja. Ensimmäinen kerros oli minunkin mielestäni melko kiinnostava, sillä näyttely oli hauskasti teemoittain koottu ja autojen ympärille oli luotu erilaisia kulisseja. Tässä ensimmäinen mainio samastumisen kohde:

Myös lapsuusmuistoja pääsin virkistämään, vaikka ne eivät ihan noin kaukaa olekaan.

Hollywoodin liepeillä kun oltiin, esillä oli myös paljon filmitähtien autoja ja elokuvissa ja televisiosarjoissa käytettyjä menopelejä. Tässä oma suosikkini, jolla Don Draper huristelee Mad Men -sarjassa:

Näyttelyn lisäksi kolmannessa kerroksessa oli lasten tiedeosasto, missä perheen lapsi ja tekniikkaa täysin ymmärtämätön aikuinen saivat oppitunteja. Pääsimme kokeilemaan, mitä renkaiden epätasapaino aiheuttaa ja muuta mukavaa. Mitään en ymmärtänyt, mutta ylpeänä voin kertoa tienneeni, että crankshaft on kampiakseli. Mihin moista vehjettä tarvitaan lienee toisarvoista?

Seuraavaksi miehet siirtyivät opastetulle kierrokselle museon holviin, missä luvattiin olevan 100 autoa lisää. Kierroksella oli kuvaaminen kielletty ja oppaan lisäksi kaksi vartijaa varmistamassa, ettei aarteisiin kosketa. Kaksi tuntia seisoskelua ikkunattomassa autotallissa betonilattialla väkijoukossa ryydytti tuon parivaljakon täysin.

Minun autokiintiöni oli jo siinä vaiheessa ylittynyt sen verran, että siirryin kadun toiselle puolelle LACMAan, Los Angelesin taidemuseoon. Rakennuksia oli käsittääkseni kahdeksan, joten näin tarjonnasta vain pienen osan.

Sisällä ei juurikaan saanut kuvata, mutta tässä yksi moderni teos, josta en väitäkään ymmärtäväni yhtään mitään.

Paljon näin upeita teoksia, maalauksia ja veistoksia mutta myös valokuvia ja videoita. Myös museon rakennukset itsessään ovat melkoisia taideteoksia.

Museoilta siirryttiin Hollywoodiin ja tehtiin ne pakolliset: katsastettiin Walk of Famen tähtiä, Chinese Theater ja Hollywood-kyltti. Mikki Hiiren tähden lisäksi suosituimpia oli tämä:

Tuon kyseisen herran Neverland Ranch oli muuten eilisen viinitilamme vieressä, emme vain tienneet sitä. Ja vaikka olisimme tienneetkin, yhtään lähemmäksi emme olisi päässet.

Hollywoodin hullunmyllystä saimme nopeasti tarpeeksemme. Kotiin ajelimme alkumatkan Mulholland Drivea pitkin, näköalat alas kaupunkiin olivat mahtavat, siinä viiden aikoihin alkoi hämärtää ja valot näkyä. Sitten olikin jo kiire kotiin grillailemaan.

Emme viitsineet ensimmäisellä kauppareissulla ostaa kaikkea tarvitsemaamme, joten lähdin saman tien uudestaan. Siinä kahden tavaran kanssa kassalla jonottaessani ehdin hyvin seurata tavaroiden pakkaamista. Täällähän on tapana, että kassalla seisoo joku pakkaamassa asiakkaan tavaroita ja jos ei ketään ole, kassa pakkaa ne. Muovikassit ovat ilmaisia, ohuita eivätkä kestä yhtään mitään. Edelläni olleella naisella oli muun tavaran lisäksi useita lasipulloja. Ne pakattiin seuraavasti: ensimmäinen pullo muovikassiin, toinen paperipussiin ja paperipussi muovikassiin. Sitten päälle vielä toinen kassi, koska yksi ei kestä kahta lasipulloa. Siis kahden pullon pakkaamiseen meni aina kaksi kassia ja yksi pussia. Minä sanoin heti aluksi, että en tarvi kassia. Tätä kassanhoitaja ihmetteli, pudisteli päätään ja totesi apuun rientäneelle pakkauspojallekin, että hän ei halua yhtään kassia. Minulla kun on vielä kaksi kättä ja käsilaukku sain tavarat kotiin ilman apuvälineitäkin.

Ehdittiinpäs paljon tänäänkin!