torstai 2. tammikuuta 2014

Vuosi vaihtui Kaliforniassakin

Tiistaina lähdimme aamupäivällä ajelemaan kohti etelää. Karilla ja Esalla oli liput NHL-otteluun Anaheimissa ja minut tarvittiin mukaan, sillä lippujen lunastaminen edellytti ostettaessa käytetyn luottokortin omistajineen. Ajomatkaa oli reilu tunti ja perillä kävimme ensin katsastamassa Honda Centerin (pelipaikka) ja sitten aloimme ihmetellä, miten iltapäivän viettäisimme.

Anaheimissa ei ole yhtään mitään nähtävää, paitsi tietysti Disneyland, joka ei ole meidän juttu. Päädyimme Orangen kauniiksi mainostettuun vanhaan kaupunkiin. Siinä olikin naurussa pitelemistä. Vanha kaupunki on käytännössä liikenneympyrä, josta lähtee neljään suuntaan kadut, joiden varrella varmaankin on useita kymmeniä vuosia vanhoja rakennelmia. Joissakin myytiin antiikkia. Varsinaista historian havinaa!


Tuossa se orange(=appelsiini). Nälkää ei tuollakaan tarvinnut kärsiä, nämä hampurilaiset peltilautasella ovat vertaansa vailla.


Peli alkoi viideltä, katsojia kuulemma yli 14 000. Amerikkalaisten käyttäytyminen herätti pahennusta meidän miesväessä: kaikki roskat pähkinänkuorista lähtien päätyivät penkkien väliin lattialle. Neljä suomalaista pelasi ja jännittävää oli.



Sillä välin minä näin viereisessä leffateatterissa Wall Streetin suden. Sielläkin syötiin runsaita eväitä, mutta sikailtiin vähemmän.

Illalla kotona sitten vain yritettiin pysyä hereillä puoleen yöhön. Pari raketin paukahdusta kuului, muuten oli rauhallista niin kuin täällä aina. Anaheimin retkellä tuli taas todettua, että asumme melko äveriäässä ympäristössä.

Tänään aamulla minä kävin ostoskeskuksessa ostamassa matkalaukun ja ihanan ylellisiä Ralph Lauren -kylpypyyhkeitä. Ja säästin taas ihan hurjasti. Kassalla aina lisättiin jotain ylimääräisiä alennuksia. Aamulla totesin myös, että pinsetit ovat Suomessa, joten kävin myös vahauttamassa kulmakarvani. Ja ilmeisesti töppäsin. Maksaessani ihmettelin, miksi vahaajani oli niin merkillisen näköinen. Ulos käveltyäni tajusin, että olisi varmaan pitänyt antaa tippiä. Helkkarin juomarahakulttuuri! Pahempi juttu oli, että tajusin tipin toivon olleen todennäköinen syy ihoni kehumiseen. Ei se oikeasti taidakaan olla niin rypytön... Toivottavast se naisparka (aasialaistaustainen, ei juuri puhunut englantia) saa oikeasti palkkaakin eikä pelkkiä tippejä.

Iltapäivällä olimme patkoimassa Cheeseboro Canyonissa. Taas kerran lämpöä, auringonpaistetta ja kauniita, kuivia kanjonimaisemia. Kivaa oli, kun ohipyöräilevät huutelivat hyvän uuden vuoden toivotuksia. Näimme paljon tunnistamattomia eläimiä, jotka mielikuvituksemme leimasi korppikotkiksi ja kojooteiksi, mutta oikeasti taisivat olla lähempänä tavallista korppia (tosin mieleen tuli Hitchcockin Linnut) ja kettua.


Kotona taas kokkailtiin helppoa lomaruokaa. Oletteko muuten tienneet, että vihannesten turvalliseen puhdistamiseen tarvitaan oma suihkeensa?


Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.