Olimme tehneet lähtöselvityksen netissä, mutta Finnair varoitteli tekstiviestillä ruuhkista, joten olimme ajoissa - onneksi! Jouduimme vielä printtaamaan automaatilta matkalaukkutarrat ja sitten vain jonottamaan matkalaukkujen jättöpisteeseen. Jono oli noin 100m! Se on kyllä upea juttu, että lentoyhtiöt asiakasystävällisyydessään ovat hankkineet automaatteja ja mahdollistaneet netti- ja tekstiviestiä- ja ties mitkä lähtöselvitykset, ettei asiakkaiden tarvi jonottaa - lähtöselvitykseen. Automaatti muuten printtaili uudestaan kotona jo kerran tulostetut liput. Minä jäin käsimatkatavaroiden kanssa istuskelemaan ja miehet lähtivät jonottamaan. Mutta eihän se niin vain onnistunut, ikuisuuksiien päästä soi puhelin: minutkin tarvittiin passeineni tiskille. Käytännössä lähtöselvittäjä teki mielestämme aivan yhtä paljon töitä kuin ennenvanhaankin, lisäksi kaikenlaista avustavaa henkilökuntaa oli vaikka kuinka paljon. Turvatarkastus, passintarkastusta ja lähtöportille 37, mistä lento Lontoon Heathrow'lle kohta lähtikin.
Meillä oli kolme tuntia vaihtoaika, mikä saattaa kuulostaa paljolta, mutta osoittautui, että siinä ei ollut yhtään liikaa. Vaikka emme joutuneet vaihtamaan terminaalia, pääsimme turvatarkastukseen. Siellä Esan reppu nostettiin tutkittavien joukkoon ja aikaa hurahti kivasti. Viime hetkellä mukaan heitetystä penaalista löytyi sakset, jotka takavarikoitiin ja poika sai virkailijalta nuhteet. Seuraavana oli vuorossa American Airlinesin tarkastuspiste, missä matkustuslupamme tarkastettiin ja meitä haastateltiin. Pikaisen Starbucks-kahvin jälkeen olikin taas aika suunnata lähtöportille. Matka sujui AA:n Boeing 777:llä.
Matka-aika oli 11h30min, mikä kuitenkin lyheni melkein tunnilla sääolosuhteiden ansiosta. Kerrankin kävi tuuri paikan kanssa, edessämme oli seinä, joten jalkatilaa oli runsaasti eikä kukaan kallistanut tuoliaan sylii. Rasva- ja hiilihydraattipitoista tarjoilua oli runsaasti ja aika kului lähinnä elokuvia katselemalla.
Maahantulomuodollisuuksiin meni aika paljon aikaa, mutta läpi päästiin. Tällä kerralla ei salakuljetettu mitään, ilmoitin tullissa lahjaksi tuomani Oltermanni-kimpaleen. Sitä oli emäntämme Lena toivonut Suomesta xylitol-purkan ja Fazerin suklaan lisäksi.
Autovuokraamoon oli bussikuljetus. Taas kerran tuli hämmennystä siitä, mitä jo maksamaamme vakuutukseen kuuluu. Auton sai pihalta itse valita. Tässä kohdassa tuli viesti isäntäperheeltä, että he ovat joutuneet lähtemään, koska on niin paljon liikennettä. He ajoivat yöksi Las Vegasiin matkallaan Utahiin.
Liikennettä sitten olikin. Pohjoiseen mateli seitsemän kaistaa samaan suuntaan. 60 km matka kesti puolitoista tuntia. Poikkesimme pikaisesti kaupassa ja sitten kotiin, 25 tuntia sen jälkeen kun Maskusta oli lähdetty.
Koti on kaunis ja siisti. Kyllä täällä kelpaa joulua viettää.
Tälle päivälle on luvattu +17C, mutta sitten pitäisi alkaa lämmetä. Meille riittää tuokin, kun aurinko paistaa.
Tänään emme aio tehdä muuta kuin tutustua tähän omaan kaupunkiimme, sen verran painaa eilinen vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.