Kahvihammasta porottaa Westlake Villagessa

Väsynyt ensimmäinen matkapäivä alkoi hitaasti. Itse olin hereillä klo 4 paikallista aikaa, muu perhe tunteja myöhemmin. Liikkeellelähdöstä ei oikein meinannut tulla mitään. Tulipa siinä sitten kirjoitettua blogiakin.

Aamulla kohtasimme ensimmäisen ongelman: täällä vaihtokodissa ei ole kahvinkeitintä!! Tuloksettoman etsinnän jälkeen kysyin asiaa vielä vaihtareita. He eivät juo kahvia, mutta tarjoutuvat ostamaan meille keittimen. Se ei tietenkään ole tarkoitus, joten emme tarttuneet tarjoukseen.

Iltapäivällä ajelimme ympäri Westlake Villagea. Kävimme Sherwood Lakella, jota meille oli suositeltu, mutta emme päässeet kyseisen lätäkön rantaan. Ystävällinen portinvartija kertoi alueen olevan yksityisessä omistuksessa ja ohjasi harhautuneet turistit u-käännökseen. Westlaken järven pääsi parista  kohdasta näkemään, mutta ranta ja saaret on ihan täyteen rakennettu. Mutta kahvinhimo saatiin hetkeksi tyydytettyä paikallisessa kahvilassa.

Seuraavaksi oli vuorossa ruokakauppakierros. Täällä ei meidän mielestä ole yhtä hyviä ruokakauppoja kuin viime vuonna pohjoisemmassa löysimme. Ravintoloita sen sijaan on ja paljon, useita jopa ihan kävelyetäisyydellä. Kaupasta kuitenkin löytyi minikahvinkeitin. Sen jätämme tänne tulevien vaihtoperheiden iloksi.

Mekin asumme aidatulla alueella. Kävelin sen ympäri ja kävin katsastamassa yhteisen uima-altaan. Autoportteihin meillä on koodi ja kaukosäädin, mutta niistä ei pääse ilman autoa. Jalankulkuportteihin sen sijaan tarvitaan avain, kai meillä sellainenkin on, mutta eipä ollut mukana. Aika kiva paikka, kun ei meinaa ulos päästä! Odottelin siinä sitten autoa, jonka vanavedessä pääsisin ulos, ja sama sisään tullessa. Alueen sisäänkäynti näyttää tältä:

Noissa puissa ei ole lehtiä, mutta muuten täällä on aika nätti ruska. Iltalenkin jälkeen kokkailtiin meksikolaista ja väsynein matkamies meni nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Neljältä herännyt matkanainen on kaikkien yllätykseksi vielä hereillä, mutta kirjaimet hypähtelevät oudosti.

Tällä alueella on monta prikulleen samanlaista taloa kuin tämä meidän vaihtokoti. Kuvassa näkyy myös automme. Autotallissa seisoo muuten uudehko Lexus-kaupunkimaasturi, joten nyt vähän harmittaa, ettemme voineet sopia autonvaihtoa tämän perheen kanssa.

Kotoa on kuulunut vain lyhyesti sellaista, että hollantilaiset ovat löytäneet auton lentokentältä ja ajaneet sillä meille. Kuulemma on kovin pimeää...