Uusia sopimuksia ja suunnitelmia

Kyllä tuo työnteko huomattavasti haittaa tulevien matkojen suunnittelua. Lisäksi sitä haittaa melkein vieläkin enemmän se, että se Home Exchange että Intervac ovat uusineet nettisivunsa eikä kumpikaan toimi kunnolla. Home Exchange ei vastaa viesteihin, paitsi jos manaa julkisesti niiden FB-sivulla. Sitten keskustelu pyydetään siirtämään yksityisesti ja lopputulos on se, että nämä toiminnot eivät ole käytettävissä. Pari kertaa olen ollut chatissakin asioita kyselemässä, mutta lopputulos on aina sama. Intervacin toimii vähän paremmin, mutta kaikenlaisia käyttökelpoisia työkaluja on sielläkin kateissa.

Joka tapauksessa kalifornialaisten kanssa sopimus on voimassa. Lisäksi löysimme uuden vaihdon: hollantilaispariskunta Isabella ja Paul haluavat tulla meille joulunviettoon meidän ollessa Kaliforniassa. Me menemme sitten Paulin taloon kesäkuussa. Hauskaa! Kaupungin nimi on 's-Hertogenbosch, yksinkertaisemmin tunnettu nimellä Den Bosch. Ei ihan mikään yleisin turistikaupunki, joten kuvia löytyy niukanlaisesti, muutama kiva kuitenkin:

Aikataulutkin saatiin tosi näpsäkästi sovittua: kun me lähdemme Los Angelesiin, Paul ja Isabella saapuvat muutama tunti myöhemmin, saavat auton Helsinki-Vantaalta ja palauttavat samaan paikkaan ennen meidän kotiinpaluuta. Den Bosch on noin tunnin matkan päässä Amsterdamista, missä minä en ole ikinä ollut (paitsi lentokentällä tietysti), joten uusia maisemia on taas luvassa. Nyt vain toivotaan hollantilaisille runsaslumista valkoista joulua ja meille aurinkoista ja vähäsateista sellaista!

Joulumatkan suunnittelua: Kalifornia

Muutama päivä sitten saatiin lopullisesti sovittua kodinvaihto joululomalle. Menemme siis kahdeksi viikoksi Westlake Villageen Los Angelesin lähelle. Vaihtokoti on omakotitalo aidatulla alueella, joten google-auto ei ole päässyt sitä kuvaamaan, mutta alue näyttää tällaiselta:

Kovin hyviä vapaasti käytettäviä kuvia ei löytynyt, mutta melko hyvän kuvan tuosta saa. Ylin keskilämpötila joulukuussa näyttäisi olevan +20C ja sellaista tietysti toivotaan.

Tätä kirjeenvaihtoa on ollut hauska käydä, sillä se on suomeksi! Perheen äidillä on suomalaisia sukujuuria ja hän kirjoittaa aika hyvää suomea. Se tietysti heidät on saanut kiinnostumaankin Suomesta ja ovat aiemminkin olleet täällä useasti, mutta kodinvaihto on heille uutta.

Viimevuotiset Kalifornia-oppaat on nyt kaivettu esille, miten sitä muuten jaksaisi huomista loman päättymistä:-( Seuraavanlaista ohjelmaa on suunnitteilla joululomaksi, blogia lukeneet ehkä osaavat päätellä, kenen mikäkin suunnitelma on:

Kyllä on kiva olla kotona taas!

Nyt ollaan oltu muutama päivä jo kotona ja toivuttu aikaerosta vaihtelevasti. Edellisyö valvottiin käytännössä kokonaan ja päivisin on aika sekava olo. Mutta kyllä kotona oleminen on sentään helppoa, ei tarvi yrittää koko ajan nähdä ja kokea jotain. Ja voi jo alkaa suunnitella seuraavaa matkaa.

Viimeinen päivä matkasta vietettiin taas vaihtoperheen loma-asunnolla Saint-Sauveurissa. Tässä kuva kämpästä ulkoapäin:

Olin halunnut kovasti päästä uudestaan patikoimaan Mont Tremblantin luonnonpuistoon ja kun minä jotain haluan, sen pitää tapahtua. Taivas vaihteli harmaasta mustaan ja provinssin virallisilla sivuilla oli annettu vakava ukkosmyrskyvaroitus. Jälleen kerran meidän miesväki totesi, että minun ajatuksissani ei ole järjen hiventäkään ja lähtivät tallustelemaan kylälle (varmaan wifin toivossa, vaikka sitä ei ihan suoraan myönnettykään).

Minä  ajelin vajaan tunnin matkan luonnonpuiston portille, jonka parkkipaikalta reitti lähti. Satoi vain ihan vähän ja päätin, että koska sukunimenikin viittaa muinaispohjoismaiseen ukkosenjumalaan ei parane pelätä vaan matkaan on lähdettävä. Esite ja puistonvartija lupasivat, että retkestä selviää kolmessa tunnissa.

Matkalla oli kivoja maisemia ja polku oli helppo kulkea. Välillä oli ihan aurinkoistakin. Olin kyllä oikeasti liikkeellä ihan yksin, sillä ilmeisesti myrskyvaroitus oli pelottanut kaikki muut.

 

Määränpäässä vesiputous oli yllättävän suuri. Tuossa kuvassa näkyy vain puolet, sieltä ei päässyt kuvaamaan sellaisesta kohdasta, että koko komeus olisi päässyt esille. Enkä yksikseni siellä erämetsän uumenissa viitsinyt uhmata kieltotauluja (järjen hivenkö?).

Aurinko paistoi täydeltä terältä, oli suorastaan kuuma. Vähän ennen paluumatkalle lähtöä sain seuraakin: kolmihenkinen perhe varvastossuissa saapui paikalle kantaen kylmälaukkua... sinne pääsi autolla! Ei tainnut se väki tietää, minkä endorfiinipiikin voi saada tarpoessaan 10 km pimeässä erämaassa:-) Paremmin varustautuneelle paikalla olisi ollut grillikin.

Paluumatkalla ehdin jo ajatella, että ihan huuhaata oli sekin myrskyvaroitus, kunnes viiden minuutin päästä vettä tuli todella rajusti. Olihan minulla tietenkin vanhana retkeilijänä sadetakki ja repussakin sadesuoja JA ne uudet vadelmanpunaiset vettäpitämättömät asicsit. Mutta kaikki tuo oli kyllä sen arvoista, ihana viimeinen päivä Quebecissä!

Lauantaina ja sunnuntaina lenneltiin kotiin. Lennotkin olivat kaikki ihan ajallaan, joten meillä oli miellyttävät kuusi tuntia aikaa Frankfurtin niin viihtyisällä lentokentällä... Mutta kotiin päästiin, tavaratkin tulivat perille ja siitä lähtien on yritetty muuttaa vuorokausirytmiämme.

Kotona kaikki oli taas vallan mainiosti ja puolin ja toisin on vielä lähetelty kiitosviestejä. Vieraskirjassamme vaihtarit kiittelevät Suomea ja suomalaisia ja kertovat löytäneensä paljon yhtäläisyyksiä Suomen ja Quebecin väliltä.

Kaiken kaikkiaan meillä oli hieno ja onnistunut loma! Tänään olemme saaneet valmiiksi sopimuksen seuraavasta vaihdostamme. Menemme jouluksi Westlake Villageen Los Angelesin lähelle ja sieltä tulee nelihenkin perhe ensi kesänä meille ja meidän mökille. Olemme sopineet, että vaihdamme asuinsijaa suurinpiirtein heidän vaihtonsa puolivälissä. Vielä sopimusvaiheessa tuli yllätys, perheellä on gecko, mutta se on nyt onneksi luvattu viedä naapuriin joulunviettoon eikä joudu jäämään meidän armoille.

Viimeisiä päiviä Montrealissa

Pikainen päivitys täältä pakkailun lomasta. Viime päiviin on kuulunut lenkkeilyä, pyöräilyä, uimahyppyjä ja auringonottoa sekä shoppailua ja taidemuseo sekä taidegallerioita. Ihan kaikki meistä eivät ole ihan kaikkeen osallistuneet, valinnanvapaus olkoon jokaisella lomallakin. Olemme kovasti yrittäneet imeä viimeisiä vaikutelmia Montrealista, sillä tarkoitus on lähteä huomenna loma-asunnolle Saint-Saveuriin ja viettää siellä viimeiset kaksi päivää ja yötä. Olisimme joka tapauksessa lähteneet sinne perjantaina, sillä kotiapulainen tulee lauantaiaamuna klo 7.30 puunaamaan meidän jälkiä ja lento on vasta illansuussa.

Lisäksi olemme vierailleet pääkaupungissa Ottawassa, siisti ja kaunis kaupunki sekin, patsaiden luvattu maa:

Tänään olimme ihastelemassa Lachinen kanavan maisemia Montrealin saaren eteläpäässä.

Lisäksi vuokrattiin bixi-pyörät tunniksi ja pyöräiltiin formularata pari kertaa ympäri. Se ei ihan yksinkertaista ollutkaan, vuokrausautomaatti halusi puhelinnumeron ja kun ei tunnistanut suomalaista numeroa ei antanut meille pyöriä. Jouduin soittamaan palvelunumeroon, ja sieltä saatiin apu ja päästiin pyöräilemään.

Nyt siis yritetään saada tavaramme järjestykseen, jotta huomenna päästäisiin lähtemään. Samalla viestitellään joululomasta Kaliforniaan ja ensi kesäksi tuli pyyntö Sveitsistä. Joulu alkaa olla sovittu, tuota Sveitsiä vielä vähän ihmetellään, sillä perheellä on neljä lasta ja se kyllä vaikeuttaa autonvaihtoa huomattavasti. Mutta ne maisemat ovat suoraan Heidi-leffasta,  joka on lähikylässä filmattukin!

Quebec

Keskiviikkona lähdimme aamulla siistijän jaloista pois Quebecin provinssin pääkaupunkiin Quebeciin. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Trois Rivieresin pikkukaupunki matkan puolessa välissä. Sitä mainostettiin Meksikon pohjoispuolisen Pohjois-Amerikan toiseksi vanhimpana kaupunkina, mutta ei asia ihan niin taida olla. Joka tapauksessa aika mitätön kaupunki, joka tulipaloissa oli menettänyt suurimman osan historiallisista rakennuksistaan. Jäljellä tosin oli vieläkin 1500-luvun lopulta peräisin oleva nunnaluostari ja sen museo. Kaupungin paras anti oli meidän mielestä ehdottomasti aamupäiväkahvit Morganen kahvilassa.

Tuolla energiamäärällä jaksoimme jatkaa matkaa Quebecin lähistöllä sijaitsevalle Montmorencyn vesiputoukselle. 30 m korkeampi kuin Niagara! On se merkillistä, miten täällä kaikkea pitää verrata johonkin, olla suurempi, parempi tai vanhempi kuin jokin toinen. Hissilläkin olisi päässyt, mutta mehän kävelimme kaikki 487 rappusta ylös ja alas. Näkymät putouksen yläpuoliselta riippusillalta olivat heikompipäiselle vähän huimaavat ja rappusistakin näkyi ikävästi alas.

Patikoinnin jälkeen oli majoittumisen vuoro. Olimme varanneet hienon sviitin vanhasta suojellusta hotellista. Respassa työskentelevä heppu oli todella suuri Suomi-fani, poliittinen järjestelmä, koulut ja varsinkin erinomaisen hyvät suomalaiset opettajat saivat kehuja. Myös aamiaishuoneen tarjoilija oli aika innostunut, olimme ensimmäiset suomalaiset, joita hän oli ikinä tavannut ja käsitys Suomesta oli ihaileva. Kävi kyllä mielessä, että olisikohan ollut tipintoivon nostattamaa innostusta. Huoneisto oli kiva ja tyylikäs. Meidän huone oli ylimmässä kerroksessa, nuo punaiset pelargonit olivat makuuhuoneen ikkunan edessä.

Quebec on Montrealiin verrattuna siisti ja viehättävä kaupunki. Vanha kaupunki on oikeasti vanha mukulakivikatuineen. Monet amerikkalaiset kuulemma tulevat tänne kokemaan vanhan maailman charmia ilman aikaerorasituksia.

Käytiin tietysti myös kuvaamassa maailman kuvatuin hotelli, Le Château Frontenac. Kiinnostaisi kyllä tietää, miten tuotakin asiaa mitataan. En ollut moisesta palatsihotellista ennen kuullutkaan, mutta olihan se kunnioitustaherättävän mielenkiíntoinen torneineen.

Iltapäivällä ennen kotiinlähtöä kävimme vielä katsastamassa paikallisen linnoituksen vartijapoikineen. Mahtoi olla poikaparalla lämmin ja ketuttaa ympärillä pyörivät turistit kameroineen.

Kotiin ajettiin suoraa päätä, sillä matkaväsymys alkaa painaa. Nyt on pian kolme viikkoa reissattu ja vaikka laiskoja kotipäiviäkin on yritetty pitää, pientä kyllästymistä on havaittavissa.

Perjantaina kierrettiin taas etsimässä sitä rikottua uimapatjaa ja tällä kertaa onnisti. Canadian Tiren hyllyssä oli just presiis samanlainen ja me huokaisimme helpotuksesta. Muuten ei jaksettu tehdä oikein yhtään mitään.

Nyt lauantaiaamuna käytiin tutustumassa meidän lähiluonnonpuistoon. Ei se nyt ihan kummallinen nähtävyys ollut, mutta ihan kivoja lenkki- ja pyöräilyreittejä. Nyt bloggaaja siirtyy muiden seuraan uima-altaalle.

Nyt lomaillaan kolmestaan

Tiistaina vietiin Mirkka kentälle aamulla. Aika ajoissa jouduttiin lähtemään, koska oli pakko varautua seisokkeihin moottoritiellä. Mitään ei kuitenkaan sattunut, joten saavuimme perille hyvissä ajoin ja USA:n lähtöterminaalikin löytyi helposti. Mirkan lento oli nimittäin Newarkin ja Tukholman kautta Turkuun.

Siihen se sujuvuus sitten tökkäsikin. Lähtöselvitys oli nimittäin melkoinen kaaos ja epätehokkuuden ilmentymä. Vaikka olisi tsekannut sisälle automaatilla, joutui kuitenkin samaan jonoon jonottamaan muiden kanssa. Mitään erillistä tavaroidenjättöpistettä ei ollut. Virkailijoita oli tasan kaksi, joista toinen puhui puhelimessa ensimmäisen puoli tuntia ja toisella ei muuten vaan ollut kovin kiire minnekään. Takana jonottava kanadalaisnainen puhisi katuvansa joka kerta valittuaan amerikkalaisen lentoyhtiön. Meidän edessä oli kolme väkeä saapuessamme, kolmen vartin päästä edelleen kaksi väkeä ja takana muutama kymmenen. Kun vihdoin luulimme pääsevämme tiskille, virkailija laittoi luukun kiinni ja lähti saattamaan jotain perhettä lähtöportilla. Siinä alkoi jo hymy hyytyä.

Matka jatkuikin sitten vähän ongelmallisesti, kone Tukholmasta Turkuun kääntyi matkalta takaisin ja pikkusisko lenteli sitten Helsingin kautta Turkuun. Koko matkaan taisi mennä kaiken kaikkiaan 1,5 vuorokautta. Veikkaisin, että hermo on ollut kireällä matkan aikana useamman kerran.

Me metsästimme tiistaina uutta uimapatjaa rikkomamme tilalle, mutta eipä löytynyt, ei sitten minkäänlaista. Muutenkin päivä meni vähän haahuillessa ja pyykkiä pestessä.

Keskiviikkona oli taas aikainen herätys, sillä Alma saapui klo 8 siistimään paikkoja. Päätimme jo illalla lähteä pois jaloista ja suuntasimme kohti provinssin pääkaupunkia Quebec Cityä (ranskaksi Quebec Ville).

Tässä pari kuvaa kesäkodistamme.

Patikoimassa kansallispuistossa - Parc National du Mont-Tremblant

Viikonlopuksi ajoimme vaihtoperheemme loma-asunnolle Laurentidesin alueelle. Kylän nimi on Piedmont ja se on lähinnä hiihto- ja ostoskeskus. Perhe käy siellä laskettelemassa talvella joka viikonloppu.

Asunnossa on kaksi makuuhuonetta, tupa ja kylppäri. Oikein on viehättävä asunto, vai mitä?

Kylässä ei kovasti ollut kesällä tekemistä, joten jatkoimme matkaa alueen "pääkaupunkiin", Mont Tremblantiin, jossa viihdykettä olikin joka makuun. Parkkipaikalta ajoimme vuoren juurelle volkkarihissillä.

Gondolihissillä matka jatkui ylös huipulle, mistä oli hienot näkymät joka suuntaan. Mitään kovin korkeita vuoria tuolla alueella ei ole, kaikilla huipuilla kasvaa havupuita.

Lippu oli menopaluu, joten siellä sitten vähän aikaa nahisteltiin, käytetäänkö paluumatka. Minä voitin ja alas tultiin kävellen. Matkalla nähtiin muutama kauris.Tuloksena hirvittävä hiki, tärisevät reidet, hiertymiä ja muutama irronnut kynsi. Niin vain selvittiin siitäkin. Lapsenmielisimmät pääsivät myös mäkiautoilemaan.

 Palkkioksi saimme Piedmontissa suuret ja mehukkaat ribsit.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen suunnistimme Mont Tremblantin luonnonpuistoon patikoimaan. Turistitoimiston ohjeiden mukaisesti valitsimme suositun näköalareitin, pituutta noin 9 km ja korkeuseroa 430 m, mikä kyllä vähän oli huijausta sillä ylös alas mentiin jonkin verran. Usko meinasi näiltä höyryjunilta välillä loppua, mutta näkymät todellakin palkitsivat vaivat.

Kotimatkalla näimme vielä pienen kauniin vesiputoukseksi kutsutun. Lieneekö Niagaran aiheuttamaa suhteellisuudentajun puutetta, mutta itse en tuota vesiputoukseksi kutsuisi. Paikka on kyllä hyvin kaunis.

Moottoritiellä meni taas jonottamiseksi, joten kotona olimme vasta ihan illalla. Tänään täällä on sitten muutama ankka vaappunut rappusia ylös alas, sillä nyt on reisi- ja peppulihakset olleet oikeasti koetuksella. Sitä pitäisi saada lisää!

Meillä on muuten todella merkilliset keittolevyt, sekä kotona että loma-asunnolla. Samanlaiset oli viime vuonna toisessa kalifornialaiskodissa. Vähän pelottavia, tuossa alla on jonkinlainen vaihdettava foliovuoka.

Suomesta kuuluu sellaista, että kanadalaiset olivat viikonlopun meidän mökillä Juvalla. Olivat kovasti tyytyväisiä, vaikka kelit eivät ihan tainneet mökkeilyä suosiakaan. Olivat uineet, kalastelleet ja pelailleet ulkopelejä. Ja kun aina joku ihmettelee sitä, missä kunnossa meidän koti on vaihtojen jälkeen, niin ainakin toistaiseksi on hyvässä, kertoo Aija-siivoojamme, joka kävi siellä tänään siistimässä. Ei tainnut olla paljon siistittävää.

Tänään ollaan vain maattu uima-altaalla ja ruskennettu nahkaa. Tämä lepo tuli todella tarpeeseen.

Nyt on tämä reissu puolessa välissä ja Mirkka viedään aamulla lentokentälle. Huh! Kuka vielä väittää, että neljän viikon lomamatka on pitkä?