Kyllä on kiva olla kotona taas!

Nyt ollaan oltu muutama päivä jo kotona ja toivuttu aikaerosta vaihtelevasti. Edellisyö valvottiin käytännössä kokonaan ja päivisin on aika sekava olo. Mutta kyllä kotona oleminen on sentään helppoa, ei tarvi yrittää koko ajan nähdä ja kokea jotain. Ja voi jo alkaa suunnitella seuraavaa matkaa.

Viimeinen päivä matkasta vietettiin taas vaihtoperheen loma-asunnolla Saint-Sauveurissa. Tässä kuva kämpästä ulkoapäin:

Olin halunnut kovasti päästä uudestaan patikoimaan Mont Tremblantin luonnonpuistoon ja kun minä jotain haluan, sen pitää tapahtua. Taivas vaihteli harmaasta mustaan ja provinssin virallisilla sivuilla oli annettu vakava ukkosmyrskyvaroitus. Jälleen kerran meidän miesväki totesi, että minun ajatuksissani ei ole järjen hiventäkään ja lähtivät tallustelemaan kylälle (varmaan wifin toivossa, vaikka sitä ei ihan suoraan myönnettykään).

Minä  ajelin vajaan tunnin matkan luonnonpuiston portille, jonka parkkipaikalta reitti lähti. Satoi vain ihan vähän ja päätin, että koska sukunimenikin viittaa muinaispohjoismaiseen ukkosenjumalaan ei parane pelätä vaan matkaan on lähdettävä. Esite ja puistonvartija lupasivat, että retkestä selviää kolmessa tunnissa.

Matkalla oli kivoja maisemia ja polku oli helppo kulkea. Välillä oli ihan aurinkoistakin. Olin kyllä oikeasti liikkeellä ihan yksin, sillä ilmeisesti myrskyvaroitus oli pelottanut kaikki muut.

 

Määränpäässä vesiputous oli yllättävän suuri. Tuossa kuvassa näkyy vain puolet, sieltä ei päässyt kuvaamaan sellaisesta kohdasta, että koko komeus olisi päässyt esille. Enkä yksikseni siellä erämetsän uumenissa viitsinyt uhmata kieltotauluja (järjen hivenkö?).

Aurinko paistoi täydeltä terältä, oli suorastaan kuuma. Vähän ennen paluumatkalle lähtöä sain seuraakin: kolmihenkinen perhe varvastossuissa saapui paikalle kantaen kylmälaukkua... sinne pääsi autolla! Ei tainnut se väki tietää, minkä endorfiinipiikin voi saada tarpoessaan 10 km pimeässä erämaassa:-) Paremmin varustautuneelle paikalla olisi ollut grillikin.

Paluumatkalla ehdin jo ajatella, että ihan huuhaata oli sekin myrskyvaroitus, kunnes viiden minuutin päästä vettä tuli todella rajusti. Olihan minulla tietenkin vanhana retkeilijänä sadetakki ja repussakin sadesuoja JA ne uudet vadelmanpunaiset vettäpitämättömät asicsit. Mutta kaikki tuo oli kyllä sen arvoista, ihana viimeinen päivä Quebecissä!

Lauantaina ja sunnuntaina lenneltiin kotiin. Lennotkin olivat kaikki ihan ajallaan, joten meillä oli miellyttävät kuusi tuntia aikaa Frankfurtin niin viihtyisällä lentokentällä... Mutta kotiin päästiin, tavaratkin tulivat perille ja siitä lähtien on yritetty muuttaa vuorokausirytmiämme.

Kotona kaikki oli taas vallan mainiosti ja puolin ja toisin on vielä lähetelty kiitosviestejä. Vieraskirjassamme vaihtarit kiittelevät Suomea ja suomalaisia ja kertovat löytäneensä paljon yhtäläisyyksiä Suomen ja Quebecin väliltä.

Kaiken kaikkiaan meillä oli hieno ja onnistunut loma! Tänään olemme saaneet valmiiksi sopimuksen seuraavasta vaihdostamme. Menemme jouluksi Westlake Villageen Los Angelesin lähelle ja sieltä tulee nelihenkin perhe ensi kesänä meille ja meidän mökille. Olemme sopineet, että vaihdamme asuinsijaa suurinpiirtein heidän vaihtonsa puolivälissä. Vielä sopimusvaiheessa tuli yllätys, perheellä on gecko, mutta se on nyt onneksi luvattu viedä naapuriin joulunviettoon eikä joudu jäämään meidän armoille.