Bageleita ja kasvitaidetta

Torstaina päätimme jättää auton metroasemalle ja matkata keskikaupungille julkisilla. Pilvisessä Vanhassa Montrealissa kiertelimme myös vanhaa satamaa, jonka laiturille oli tehty kaupunkilaisille ihan oma ranta, uiminen tosin oli kielletty. Pidimme tätä ensin lähinnä vitsinä, mutta kyllä siellä oikeasti käveli rantaleijonia pikkupikku-uikkareissaan.

Kävimme myös ihastelemassa Notre Damen basilikaa, tällä kerralla ihan maksullisesti kirkossa. Ja taas ihmeteltiin, miksi meikäläiset kirkot eivät voi olla tällaisia, sen verran nöyräksi tunsi itsensä jokainen. Ja nöyryyshän ei ole meille kenellekään mitenkään luonteenomaista:-)

Nöyryyden sijaan olemme kaiken shoppailun jälkeen sen verran trendikkäitä, että päätimme lähteä tutustumaan Montrealin trendikkäimmäksi mainostettuun kaupunginosaan Mile Endiin. Pakolliset bagelit löytyivät ja olivat kyllä ihan mahdottoman hyviä.

Muuten vain ihastelimme katunäkymiä, mutta se loppuikin sitten lyhyeen, sillä pian satoi vettä taivaan täydeltä. Mutta tuonne saatamme päätyä uudelleenkin, naapurusto oli mielenkiintoista.

Jostain kumman syystä bloggaajan aviopuoliso oli kuvannut myös Budweiser-rekkaa ja yritti saada sitä julkaistuksi. Kiinnostuneille tiedoksi, että odotettavissa lienee nyt ihan uusi olutblogi.

Hiestä ja vesisateesta märkinä lähdimme kotiin grillailemaan.

Tänään perjantaina saimme lokakuuksi vaihtopyynnön Sveitsistä. Edellisetkin pyynnöt on vielä prosessoimatta, joten tuota ei ole edes mietitty. Ei taida lomat riittää. Harmi!!

Päivän ohjelma oli sellainen, että yksi matkalainen vietti koko päivän kotona pleikkarin kanssa, kaksi lähti shoppailemaan ja se viimeinen, mutta ei suinkaan vähäisin, vietti ihanan päivän Montrealin kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa oli kansainvälinen taidenäyttely, jossa teokset oli rakennettu kasveista. Hortikulttuuri ja mosaikulttuuri olivat sanoja, joita näyttelyn nimissä esiintyi, mutta en tiedä, onko sellaiselle suomenkielistä nimeä. Laittakaa kommentteja, jos tiedätte. Tässä muutama otos, näyttely oli henkeäsalpaavan ihana++.

Tuolla kului helposti neljä tuntia, kunnes yhtäkkiä alkoi myrsky. Tuli siinä sitten hikoilun ja nahanpolttamisen kruunuksi oltua muutama minuutti vaatteet päällä suihkussa ennen kuin löytyi lähin kasvihuone. Puita kaatui, sähköt olivat poikki sadoiltatuhansilta, uutiset täynnä katastrofikuvia. Nyt on myrsky laantunut, meillä ei onneksi ole mitään tuhoja, trampoliini vain vaihtanut paikkaansa pihassa.

Jos kelit paranevat, aamulla lähdemme kakkosasunnolle Tremblantiin, toivottavasti patikoimaan. Saisi vain mieluiten olla sekä myrsky- että hellevaroitukset peruttu siihen mennessä.

Salakuljettajat Niagaran putouksilla

Sunnuntaiaamuna anivarhain lähdimme suuntaamaan matkan ehkä kohokohtaan eli Niagaran putouksille. Olimme saaneet kuningasajatuksen kiertää Ontario-järvi menomatkalla USA:n puolelta, taka-ajatuksena maisemanvaihdoksen lisäksi löytää rajan takaa outlet-ostoskeskus, jossa voisimme säästää vähän lisää.

Matka sujui kohtalaisen joutuisasti. Aamukahville poikettiin moottoritien varrelle. Näitä paikkoja on säännöllisin väliajoin ja ne ovat aina tarkalleen samannäköisiä. Kahvikaan ei meiltä juuri kehuja saanut.

Rajanylitys tapahtui Ontario-järven pohjoispäässä, 1000 islands -alueella. Oltiin tietenkin väärässä jonossa ja siinä kuluikin mukavasti melkein tunti. Vähän ennen omaa vuoroamme huomasimme reunassa kyltin, jossa kehoitettiin ilmoittamaan tullissa muiden muassa hedelmät. Meillä oli pienessä evääksi otetussa askissa muutama mansikka ja viinirypäle jäljellä. Ajattelimme nopeuttavamme rajanylitystä ja tungimme askin kuljettajan penkin alle. Rajavartija kyseli kaikenlaista: Missä asutte? Mitä teette työksenne? Onko teillä mukana alkoholia? Hedelmiä? (Eei.) Minne menossa? (Niagaran putouksille.) Miksi? Pitkällisen haastattelun jälkeen meiltä vietiin passit ja ohjattiin ajamaan sivuun ja sitten vietiin vielä autonavaimetkin. Meidät komennettiin sisälle seuranamme bussilastillinen aasialaisturisteja. Tässä vaiheessa oli vähän kylmä hiki otsalla, kun mietimme, mitä sitten tapahtuu jos vielä tutkivat autonkin ja löytävät marjat.Salakuljetuksesta kaltereiden taakse?

Meille kuitenkin myönnettiin viisumit ja autonavaimetkin palautettiin. Saimme pulittaa tästä seikkailusta $6/nenä. Onneksi meillä kaikilla on vain yksi nenä. Olimme kuvitelleet rajanylityksen olevan jotenkin helpompi, kun meillä oli kuitenkin ESTA:t (eli matkustusluvat USA:han) valmiina.  Kun sitten vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa, aikaa oli hurahtanut lähes pari tuntia.

Matkalla poikkesimme Waterloo Premium Outlet Mallissa säästämässä oikein urakalla. Kasseja oli melkoinen määrä takaluukussa, tässä niistä vain osa.

Jatkoimme Buffalon kautta Niagaralle. Olimme varanneet majoituksen Kanadan puolen Niagara Fallsista, joten takaisin rajan yli oli päästävä vielä samana iltana. Navigaattoria totellen suunnistimme kaupungissa, kunnes meitä kohtasi iloinen yllätys siinä kohdassa, missä navi kehoitti kääntymään vasemmalle raja-asemalle. Kääntyminen kielletty, poliiseja valvomassa ja jono jatkui oikealle niin pitkälle kuin siitä risteyksestä näkyi.  Siispä jonottamaan, reilu tunti meni siinäkin.

Kanadaan tulo kävi kuitenkin helpommin kuin sieltä poistuminen. Vakuutimme, että paluuliput Suomeen on ostettu ja meidät toivotettiin tervetulleiksi. Tarkoitus oli ollut nähdä sunnuntai-illan klo 22 ilotulitukset, mutta siinä kohdassa olimme juuri hotellihuoneessa hengähtämässä. Pikaisen päivällisen jälkeen kaaduimme sänkyihimme. Meillä oli kaksi huonetta, joissa kummassakin kaksi parisänkyä, joten ahdasta ei ollut.

Maanantain päätimme aloittaa periamerikkalaisella aamiaisella. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, mutta hauska kokemus sinänsä. Tässä tämä terveysversio, joka sai kelvata minulle. Niin ja tuo ei ole olutta vaan jääteetä!

Taka-alalla pikkusiskon tavallisempi aamupala:-) Noilla eväillä jaksoi lähteä tarpomaan putouksille, lämmintä oli kuin hornankattilassa. Mutta ne näkymät! Voi olla että on klisee käydä pällistelemässä Niagaran putouksia, mutta kukapa ei ihastelisi tuota luonnonvoimaa? Kokemus olisi ollut jumalainen, elleivät tuhannet muutkin olisi päättäneet tehdä saman juuri viime maanantaina.

Tuossa oli American Falls, vähän kauempaa löytyi isompi Horseshoe Falls.

Koko komeus yritettiin saada myös yhteiseen kuvaan:

Kävimme myös kävelemässä putousten takana, mutta retki oli kyllä melkoista huiputusta. Me olemme Karin kanssa 22 vuotta sitten USA:n puolella oikeasti kävelleet putouksen takana, mutta tässä oli kallioon kaivettu käytävä, jonka parista "ikkunasta" saimme veden putoamista ihmetellä. Sivustakin vähän nähtiin. Oikeastaan vaikuttavampi oli nähdä putous ylhäältä päin.

Mykistävän hieno kokemus oli, siitä olimme yhtä mieltä. Päivän muita viihdytyksiä olivat minigolf, shoppailu, toinen klisee Hard Rock Cafe ja viimeisenä maailmanpyörä. Meistä kokemattomin matkailija tosin melkein pissi housuunsa, kun pyörä lähti liikkeelle.

Muuten Kanadan puolen Niagara Falls on hurja huvipuisto (ja kallis sellainen) jos jonkinlaisine huvituksineen. Jos vaimo haluaa shoppailla, kitisevälle aviomiehelle on onneksi tarjolla säilytyspaikka:

(Aviomiesten päivähoitopaikka)

Tiistaiaamuna olimme taas uusimman harrastuksemme parissa: moottoritiellä ruuhkajonossa. Torontossa miesväki pääsi toteuttamaan unelmaansa Hockey Hall of Fameen.Tarjolla oli paitaa, välinettä, faktaa ja leffaa sekä toinenkin suomalaisperhe.

Ruuhkajonojen ja eksymisten kautta retki vihdoin päättyi ennen puoltayötä omaan ihanaan vaihtokotiimme. Olimme taas ehdottomasti sitä mieltä, että nuo kaksi hotelliyötä riittivät. Ihanaa, että on tilaa!!!

Aamulla kuitenkin herätys oli aikaisin, sillä kotiapulaisemme tuli klo 8 siivoamaan meidän jälkiämme ja viipyi melkein yhdeksän tuntia! Taidamme olla melkoisen suttuista väkeä... Me vietimme päivän +33C:ssa uima-altaalla, säätiedotuksen mukaan kosteuden takia lämpö tuntui +43C:ltä. Ja niin tuntui. Voimassa oli sekä helle- että myrskyvaroitus ja vähän aikaa sitten myrsky saapuikin. Vettä tulee kuin Esterin p:stä ja luulen kyllä,ettei Esterillä taida ihan näin suurta olla. Biljarditurnaus on siis alkanut, kummitäti siellä kellarissa kuuluu kiljahtelevan.

Meiltä kotoa kuuluu sellaista, että kanadalaiset ovat ihastuneet saaristoon, meidän maaseutuympäristöön ja saunaan. Kaikki tuntuu olevan kunnossa ja sehän on hienoa.

Parc Olympique Montreal ja Mont Royal

Terveisiä helteisestä Montrealista! Meille kodinvaihtajille kuuluu hyvää, pari viime päivää olemme lomailleet aika laiskasti, polskutelleet ja kärventäneet nahkojamme takapihan uima-altaalla ja tehneet lyhyitä retkenpyrähdyksiä kaupungille.

Montreal Canadiensin kotihalli on nyt käyty katsastamassa, samoin kuin muutama keskikaupungin ostoskeskus. Torstaina kävimme myös Montrealin olympiapuistossa. Siellä pääsimme hurjalla hissillä ihailemaan kaupunkinäkymää.

Tänään ajoimme kaupungin korkeimmalle ja ainoalle kukkulalle, Mont Royalille, jonka puistoissa on kävelyreittejä ja jonne kaupunkilaiset tulevat viettämään vapaapäiviä. Innokkaimmilla näytti olevan grillit ja puutarhatuolit mukana. Ratsupoliisit partioivat turvaamassa rauhan viikonlopunviettäjille. Näköalapaikalta näkyi myös edellisen kuvan torni.

Montrealin linnan kukkaistutukset ovat kauniita, sisällä linnassa ei sitten olekaan muuta kuin matkamuistomyymälä.

Puistossa on myös kiva järvi sorsineen ja muitakin luontoelämyksiä kaupunkilaisille - ja suomalaisturisteille - ihmeteltäväksi.

Päivän retki lopetettiin kirkkovierailuun, tässä Oratoire Saint-Joseph du Mont-Royal. Koska lämpöä oli yli 30C, olimme tässä vaiheessa ihan tyytyväisiä, että loppumatka basilikaan taittui liukuportailla:-)

Millainen sitten on tämä vaihtokoti? Aika usein kysytään, millaisia koteja vaihdetaan. Meillä on nyt kolmikerroksinen omakotitalo, jonka kellarissa (puoliksi maan alla) on pelihuone (Wii, biljardi, PS3, pöytäjalkapallo), kaksi huonetta, joista toinen on vierashuone ja toinen pieni kuntosali, sekä kylppäri. Mirkka-siskolla on siellä siis ihan oma valtakuntansa. (Laitettiin pikkulikka kellariin!)
Keskikerroksessa on autotalli, keittiö, ruokailu-olohuone ja vessa. Kerrosten välissä on iso työ-olohuone. Ylimmässä kerroksessa on kodinhoitohuone, kaksi makuuhuonetta ja iso kylppäri, jossa suihku ja kylpyamme.

Tilaa on siis vaikka muille jakaa, välillä etsimme toisiamme täältä eikä meinaa löytyä. Kaikki tarvittavat kodinkoneet löytyy ja ne ovat amerikkalaiseen tapaan JÄRKYTTÄVÄN suuria.

Ja vanhempien vaatehuoneesta (joka nyt on meitä varten puolityhjäksi raivattu) löytyi hauska yllätys:

Uuttakin kodinvaihtopäänvaivaa on tullut: saimme vaihtoehdotuksen Westlake Villagesta Los Angelesin läheltä ja nyt mietimme, haluaisimmeko sinne jouluksi. Minä nyt tietysti haluan aina joka paikkaan, mutta mukana on myös näitä hitaammin lämpeneviä. Aikaero olisi tietysti iso parin viikon loman takia kärsittäväksi, mutta Kalifornia kyllä houkuttaa. Taas.

Nyt täytyy laittaa tämä väki nukkumaan, sillä aamulla anivarhain on lähtö Toronto-Niagara-retkelle. Palailemme asiaan kolmen päivän kuluttua. Isipapalle terveisiä!

Formularata ja Vieux Montreal

Tänään aamulla tutustuimme kotiapulaiseemme Almaan, joka oli oikein herttainen nuori nainen. Jotta emme olisi tiellä, lähdimme kaupungille. Jostain kumman syystä kuljettaja ajoi ensimmäisenä Montrealin formularadalle, jota ajelimme pari kertaa ympäri. Hohhoijaa, hanttimies meinasi nukahtaa. Tämä on Mestarien muuri, ehkä joku asiaan vihkiytynyt tietää, mitä se tarkoittaa. Sitä päin ovat siis mestarit kilvan törmäilleet.

Kävimme myös katsomassa huvipuiston sisäänkäyntiä, mutta koska tarjolla oli vain kaikenkattavia päivälippuja ja luvassa oli vesisadetta, päätimme jättää käynnin toiseen kertaan. Pakko sinne on kuitenkin päästä, sillä Kari ei ole vieläkään päässyt yli siitä, etten 22 vuotta sitten suostunut paikan jollain tavalla maailman suurimpaan vuoristorataan menemään.

Vanhassa kaupungissa lounastimme ja kahvittelimme ja muuten vain pitelimme sadetta.

Notre Damen katedraalissa kävimme hiljentymässä ja sytyttämässä kynttilät äidille ja mummulle.

Illalla vuorossa on ollut biljardia ja lenkkeilyä. Huomenna katuamme pitkin tulee toivottavasti roska-auto, sillä näkymät olivat paikoitellen aika hurjia.

Ja nyt on enää vuorossa uima-altaassa polskuttelua ja grillausta. Seuraaville päiville on luvassa aurinkoisempaa säätä.

Terveisiä Montrealista!

Maanantaina taksi nouti meidät kotoa kukonlaulun aikaan ja siitä alkoi matkamme Montrealiin tämän kesän kodinvaihtoomme. Oman perheen lisäksi mukana on pikkusiskoni Mirkka.

Lentoja oli kolme - matka Turusta Tukholman ja Frankfurtin kautta Montrealiin eli kotiovelta kotiovelle kesti 17 tuntia. Ihmeiden aika ei ole ohi: niukoista vaihtoajoista ja yhden koneen teknisistä ongelmista huolimatta me kaikkine matkatavaroinemme olimme ihan ajallaan perillä. Matka sujui muutenkin kohtalaisen miellyttävästi, vaikka aika väsyneitä olimmekin.

Vaihtoperheemme eli Linda, Sylvain ja 9-vuotiaat kaksospojat Hugo ja David olivat meitä lentokentällä vastassa. Saimme avaimet ja viime hetken ohjeita, minkä jälkeen me lähdimme ajelemaan lomakotiimme ja kanadalaiset aloittivat matkansa Suomeen.

Vähän eksyimme matkalla, mutta koti löytyi. Meille oli jätetty hieno tervetulotoivotus:

Kävimme pikaisesti ruokakaupassa, tutustuimme kotiimme, söimme päivällistä ja kaaduimme sänkyihimme. Aamulla olimmekin sitten hereillä kaikki jo ennen seitsemää. Koti näyttää kivalta:

Tuossa myös vaihtoautomme, ei ihan Porsche tällä kertaa, mutta kulkemaan pääsee tuollakin.

Takapihaamme ja sen uima-altaaseen olemme aika ihastuneita, innokkaimmat olivat jo sekä aamu- että iltapäiväuinnilla ja iltauintikin taitaa olla suunnitelmissa.

Päivällä kävimme puolipyörryksissä säästämässä Carrefour Lavalin ostoskeskuksen alennusmyynneissä ja siellä tuli vastaan eläinkunnankin edustajia.

Nyt tämä väsynyt väki grillailee, pelaa biljardia ja painuu iltauinnin jälkeen pehkuihin, sillä aamulla meidän kotiapulainen tulee klo 8 kastelemaan meidän kukat ja muutenkin vähän siistimään:-)

Kodinvaihtoon Montrealiin ylihuomenna

Kesämatkamme alkaa lähestyä. Koti alkaa olla vaihtokunnossa, auto pestynä ja vaatteetkin valmiina. Maanantaiaamuna anivarhain suunnistamme Turun lentokentälle, mistä matka jatkuu Tukholman ja Frankfurtin kautta Montrealiin. Jos kaikki sujuu kuin Strömsössä, matka ovelta ovelle kestänee 17-18 tuntia.
Montrealin lentokentällä tapaamme kanadalaisen vaihtoperheemme, vaihdamme avaimia ja pääsemme ajelemaan heidän autollaan kotiin. Vaihtoperheessä on viisikymppiset vanhemmat ja 9-vuotiaat kaksospojat, jotka sitten aloittavat matkansa kohti Suomea. Siltä varalta, että kaikki ei menisi ihan suunnitelmien mukaan, on olemassa pari varasuunnitelmaa avaimien suhteen.
Keskustelua on käyty viime päivinä aika vilkkaasti, puolin ja toisin on ollut kysyttävää ja varmistettavaa. Nyt onkin aika rauhallinen olo, homma tuntuisi olevan hanskassa.
Viimeisin paniikki iski sen suhteen, että vaihtarimme yhtäkkiä muistivat, että me aiomme käydä USA:n puolella ja tajusivat, ettei heidän vakuutuksensa ole voimassa ulkomailla. Sekin asia kuitenkin järjestyi, nostivat vakuutuksensa korvaussummaa yhdestä miljoonasta kahteen (!) ja nyt me saamme sitten ylittää rajan siellä Niagaran putouksilla.
Luvassa siis neljä kiireetöntä viikkoa Quebecissä, ilman suurempia suunnitelmia. Ensi viikolle on luvassa ihan uima-allaskelejä, joten uskoisin, että pari päivää viihdymme ihan kotimaisemissa toipumassa aikaerosta. Keskustaan on vaihtokodista 25 km matkaa, mutta sinnekin varmaan suunnistamme ensimmäisinä päivinä.

Tällä viikolla tuli muuten jo kolme pyyntöä jouluvaihdosta, Espanjasta, Ranskasta ja Kanadasta. Niihin emme kuitenkaan suostuneet. Aiemmin kesäkuussa keskustelimme jouluvaihdosta australialaisen perheen kanssa, mutta kun me kahden viikon jahkaamisen jälkeen päätimme suostua heidän pyyntöönsä, he olivatkin jo sopineet montrealilaisen perheen kanssa vaihdosta. Pyysivät sitten harkitsemaan ensi vuoden joulua, mutta siihen on vielä aika pitkä matka.

Kodinvaihtotarjouksia viime viikoilta

Sain palautetta siitä, että en ole viime aikoina päivitellyt blogia. Ei ole varsinaisesti ollut mitään kirjoitettavaakaan, sillä mitään uusia suunnitelmia tai sopimuksia ei ole. Kanadalaisten kanssa on harvakseltaan käyty keskustelua käytännön järjestelyistä. On myös ollut sen verran sisustus- ja työkiireitä, etten ole ehtinyt matkakuumettakaan vielä hankkia (sen enempää kuin sitä on noin kroonisesti).

Passia tosin tänään yritin käydä anomassa Raision poliisilaitoksella. Ovessa oli kyltti: Lupa-asiat 13.5. alkaen ainoastaan ajanvarauksella. Suu loksahti auki, mutta marssin kuitenkin sisälle. Luukut olivat kiinni, yhtään ihmistä ei ollut odottamassa tai jonottamassa minnekään. Info-tiskin takana istui yksinäinen, toimeton täti. Juu juu, näin on. Passia pääsee nyt anomaan vain ajanvarauksella. Seuraava vapaa aika on kahden viikon kuluttua!!! Sinne sitten varattiin aika, sain hienon printin varauksestani ja täti jatkoi istuskelemista. Ihan oikeastiko tämä on nyt sitä järkeistämistä ja tehostamista?? Entäs jos tuo kolmeminuuttinen olisi käytetty siihen, että minä olisin saanut tehdä anomuksen ja jättää (vuosi vuodelta kamalammaksi muuttuvan) passikuvani liitteeksi?

Muita kuulumisia kodinvaihtorintamalta on muutama tarjous, joita olen saanut. Lontoosta pyydettiin heinäkuussa kodinvahdiksi. Olisin saanut asua ilmaiseksi perheen tilavassa talossa, jos vastineeksi olisin ruokkinut paria kissaa. Valitettavasti (tai no...) olemme juuri silloin Montrealissa, joten täytyi kieltäytyä. Yritin kyllä kovasti kirjoittaa ystävällisen vastauksen ja kerroin, että olen aina valmis lähtemään talonvahdiksi Lontooseen, jos vain pystyn sen järjestämään. Tässä ei siis ollut kysymyksessä vaihto, perhe vain oli lähdössä matkalle eikä kateille ollut hoitajaa.

Viime viikolla sain viestin Floridasta. Eläkeläispariskunta tarjosi meille majoitusta kodissaan meidän valitsemana ajankohtana. Eivät ehkä ole tulossa Eurooppaan enää ollenkaan, mutta tarjoavat eurooppalaisille perheille tilaisuutta, koska omistavat ison talon. Olivat nähneet meidän ilmoituksesta, että toivekohteisiimme kuuluu Florida. Tuohonkin sanottiin ei, sillä jotenkin tuli sellainen olo, että lomailumme ei välttämättä olisi ollut kovin vapaata. Ensisijainen tarkoituksemme kun ei kuitenkaan ole seurustella kenenkään kotona vaan kulkea, nähdä ja kokea.

Edinburghista tuli pitkä viesti. Pariskunnalla oli ollut sovittu vaihto Suomessa, lentoliput ostettuina, ja nyt vaihtarit olivat ilmoittaneet eronneensa ja päättäneensä luopua vaihdosta. Apua kaivattiin. Päivät vain olivat juuri ne samaiset, joina kanadalaisperhe asustelee meillä, joten ei onnistunut tuokaan. Mutta taas lähti täältä isot pahoittelut ja toiveet mahdollisesta tulevasta vaihdosta. Edinburgh on oma suosikkikaupunkini, Princes Street Gardensin näköaloissa on jotain lumoavaa.

Muutamia ihan tavallisiakin vaihtokyselyjä on tullut, mutta nuo kolme olivat mielenkiintoisimmat. Nyt alkaa olla pikkuhiljaa aika ruveta valmistelemaan kotia vaihtoa varten, kahden kuukauden kuluttua vietämme jo iltaa "oman" uima-altaan reunalla Quebecissä!