tiistai 19. heinäkuuta 2016

Viimeiset päivät Rifferswilissä

Sunnuntaina olin viimeisellä patikkaretkelläni Rigi-Kulmin huipulle. Luvassa oli nousua melkein 800 metriä, joten lähdin liikkeille varhain ja olin jo kahdeksan jälkeen Seebodenalin hissiasemalla.


Hissillä nousin ylös noin 600 metriä todetakseni, että yläasemalle olisi päässyt autollakin, huomattavasti halvemmalla. No siinä olisi sitten jäänyt tuo hissimatka kokematta, joten ei se oikeastaan harmittanut. Sitä paitsi tie luultavasti ei olisi ollut mitenkään nautinnollinen ajettava.

Reitti kulki onneksi alkumatkan pääasiassa metsässä, sillä päivä oli kuuma ja talonvahti uupui nopeassa tahdissa. Yllättävän nopeasti ja helposti pääsin kuitenkin ylös. Nuorin matkalla näkemäni patikoija oli kolmevuotias ja äiti totesi, että kyllä poika ihan itse kävelee sekä ylös että alas. En siis ole ainoa, joka ajattelee, että alle kouluikäinenkin voi vaeltaa!

Rigi-Kulmille pääsee junallakin ja asemia on matkan varrella useita. Näkymät ylhäältä ja kiertetietä pitkin laskeutumalla olivat järisyttävät. Kännykkäkuvat eivät tietenkään ole kovin merkillisiä, mutta tässä vähän yritystä:








Alemmissa kuvissa näkyvä järvi on Vierwaldstättersee, minkä rannalla Luzernkin on.

Illemmalla lähinnä katsoin tennistä televisiosta ja olin väsähtänyt. Maanantaina oli aamulla järkyttävän kuuma ja iltapäivällä tuli ukkosmyrsky. Tiistaina satoi lähes koko päivän. Ohjelmassa oli siis vain kaupassakäynti, Fritzin lenkittämistä ja television katsomista. Sveitsissä kun kaikki ohjelmat ovat dubattuja, olin kiitollinen padistani, jolla voin katsoa Suomen ohjelmia.

Tiistaina siivosin. Katja oli kovasti ollut kiireinen ennen lomaansa, joten talo oli päällisin puolin siisti, mutta huonekalujen takana ja tavararöykkiöiden alla melkoisia villakoiria. Siinä sitten arvoin, paljonko pitäisi siivota, mutta päädyin siihen lopputulokseen, että riittäköön sama siisteystaso kuin tullessani.

Keskiviikkona ajelinkin lentokentälle, jätin auton Katjalle lentokentän parkkihalliin ja avaimen infopisteeseen säilytykseen. Kotimatka sujui suuremmitta ongelmitta, yli viiden tunnin vaihtoaika Riiassa oli pitkästyttävä, mutta onneksi oli se iPad (tämä ei ole mainos, varmaan olisi saman asian ajanut mikä tahansa laite).

Torstaina tuli Katjalta kiitokset hyvin hoidetusta talonvahdinnasta. Ihan harmi, että töihin meno häämöttää, näitä seikkailuja saisi olla enemmänkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee minulle tarkistettavaksi ennen julkaisua. Älä siis ihmettele, vaikka tähän menisi muutama päivä. Laitathan kommenttiin (etu)nimesi, jotta tiedän, kuka kirjoitti.