Talonvahdiksi Sveitsiin

Lauantaina kello soitti epäinhimilliseen aamuneljän aikaan, sillä Air Balticin lento Riikan kautta Zurichiin lähti Turusta klo 5.35. Kaikki sujui kuten pitikin, paitsi että cappuccino maksaa latvialaisella lentokentällä enemmän kuin suomalaisella (eikä se sielläkään ihan halpaa ole)! Zurichiin saavuttiin hieman myöhässä, minkä jälkeen rynnistin lentokentän juna-asemalle ja ehdin kuin ehdinkin klo 10.33 junaan kohti Zugia. Emäntäni Katja oli kirjoittanut selkeät ohjeet. Junasta lähetin hänelle tekstiviestin saapumisestani Baariin, mistä hän oli luvannut minut hakea. Vain vähän aikaa jouduin sateessa seisoskelemaan, kun hän jo ajoi aseman eteen.

Kotona odotti Fritz-koiran lisäksi viisivuotias poika, jonka kanssa Katja oli lähdössä Turkkiin lomalle. Nopeaan tahtiin käytiin olennaisimmat asiat koirasta ja talosta läpi, sillä heillä oli pakkaaminen vielä vähän kesken. Myöhemmin huomasin, että oli siivoaminenkin jäänyt vähän puolitiehen. Melko pian lähdettiinkin takaisin Zurichiin, tällä kertaa viemään heitä lennolle.

Talo, jota vahdin, on suuri kuin mikä. Tilaa on neljässä kerroksessa, on valoisaa ja avaraa ja kiva takapiha. Onneksi se ei ole kovin hoidettu, ettei tule paineita puutarhatöistä. Saan myös käyttää Katja autoa, joka on -onneksi- automaattivaihteinen farmarimersu. Sillä on kiva ajella jyrkemmilläkin teillä. Lentokentältä palatessani tosin eksyin, sillä auton navigaattori ei tunnista uusinta moottoritietä. Onneksi Lumian navigointi toistaiseksi toimii!

Fritz, jota ruokin ja kävelytän, on 9-vuotias. Hän on joko laiska tai vanhuudenväsynyt, ulos suostuu ainoastaan, jos on lämmintä alle 20 astetta eikä sada. Hänet saa onneksi jättää kahdeksaksi tunniksi yksikseen, niin ei minun tarvitse täällä kämpässä kököttää.

Automaattivaihteisen auton lisäksi Katjalla on muutakin, mitä arvostan, nimittäin kahvinkeitin minun makuuni, ja san sitä käyttääkin. Ensimmäisessä Sveitsin kodinvaihdossamme Nespresso kuului nimittäin niihin asioihin, joihin emme saaneet koskea.

Lauantai kuluikin sitten kaupassakäyntiin ja jääkaapin siivoamiseen. Ihan kaikki siellä oli vanhentunutta ja/tai pilaantunutta. Oli kuitenkin lupa syödä kaikkea :-)

Vähän vielä tein suunnitelmiakin seuraavalle 12 päivälle Katjan jättämien materiaalien avulla. Fritzinkin sain pakotettua pikku lenkille ennen laventelikylpyä ja sänkyyn kaatumista. Kaikki täällä on laadukasta, niin myös sänky patjoineen. Kyllä kelpaa!